tiistai 28. tammikuuta 2014

Yllätyyyys !

Hallöchen, me ollaan tällähetkellä Lucaksen kanssa SUOMESSA! Mun äitini täyttää huomenna pyöreät viisikymmentä vuotta ja sen sijaan että olisin lähettänyt lahjaksi jotain materiaa, toin yllärinä itseni ja Lucaksen koska tiesin että se olisi varmasti sellainen lahja jota äitini, lapsenlapsinarkomaani, oikeasti rakastaisi ja arvostaisi.

Varasin lennot jo marraskuussa mutta en voinut paljastaa täällä blogin puolella sanaakaan (enkä uskaltanut mainita mitään edes muihin blogeihin kommentoidessani) jotta ylläri ei olisi mennyt pilalle, koska mun äitihän on melkoinen datamummo. Kaikki muut kyllä tiesivät ja osasivatkin mahtavasti pitää suut supussa! Oltiin Helsingissä tänään kahden maissa ja lennetään ensi viikon tiistaina takaisin. Stefan ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta onneksi se on sitten heti meitä kentällä vastassa.

Ajattelin etten ehkä ehdi tai jaksa alkaa kirjoittelemaan mitään heti Suomeen tultuamme, mutta jotta kukaan ei ihmettelisi blogihiljaisuutta tai sitä etten edes kommentoi muiden juttuja, päätin kirjoittaa tämän jo edellisviikolla valmiiksi ja ajastaa tälle päivälle! Tämä viikko on ollut muutenkin aika tohinaa joten anteeksi laaduttomista postauksista, mä olen vaan just sellainen ihminen että saan asiat parhaiten hoidettua viime tingassa joten olen touhunnut ja stressanut asioita vasta nyt, kuten aina.

Tänään kun tätä kirjoitan on siis sunnuntai 26. tammikuuta ja matka häämöttää vain kahden päivän edessä! Mua huolettaa aika moni asia, yksi on tietysti Lucaksen kanssa lentäminen. Ei siis mitenkään lentopelkojen, korvakipujen tmv. vuoksi vaan ihan vain siitä syystä että mitenhän saan sen pysymään paikallaan 2,5 tuntia! Luojan kiitos se lukee mielellään, pakkaan käsimatkatavarat täyteen kirjoja ja syötävää!

Se on tosin sellainen asia jota ei voi stressata etukäteen - menee miten menee. Toivon että meidän vieressä istuisi joku ulkomaalainen (en taas tietenkään yleistä mutta ne jotka tuhahtelevat vihaisina ovat valitettavan yleensä suomalaisia) joka ymmärtäisi ettei taapero välttämättä jaksa olla niin pitkää aikaa kiltisti. Ajoitin menomatkan päiväunille, saa nähdä malttaako Lucas nukkua, viimeksi malttoi.

Ehkä pahin huolenaine on kuitenkin se Suomessa odottava kylmyys, koska se on asia jolle ei mahda mitään! Mähän olen viimeksi ollut siellä talvella 2008, joten vaikka vietin siellä kuitenkin 20 talvea, olen silti jo unohtanut miltä se hurja pakkanen oikeasti tuntuu. Eihän mulla ole edes sellaisille keleille sopivia vaatteita! Siksi yritin käydä etsimässä sitä kunnon talvitakkiakin, no can do, pukeudun sitten vaan laskukamoihin kokoajan jos on jotain överikelejä!

Luulen kyllä että mä selviän, mutta entäs Lucas! Se ei ole kokenut kuin -10°C-kelejä, mitenhän se suhtautuu kun hengittäminenkin on ihan erilaista! Onneks mun ihanalla Suomikaverilla on kaksi poikaa joten se lupasi että Lucas saa lainata isomman lämpöisiä vaatteita, meillä kun ei ole esimerkiks villahaalaria ollenkaan kun eipä ole tänä "talvena" ollut käyttöä, jos on ollut kylmempää (-3°C on tainnut olla tänä vuonna päiväsaikaan ennätys) on pelkkä jumpsuit haalarin alla ollut tarpeeksi.

Mikäs muu mua vielä huolettaa? Tietysti ikävä! Viikko on onneksi aika lyhyt aika, mutta pelkään jo nyt jos itken silmät päästäni kentällä Stefania hyvästellessäni ja kuinka inhottavaa on mennä yksin nukkumaan. Onneks Lucas on vielä siinä iässä että se ei osaa ikävöidä, ainakin mitä muiden ulkosuomalaisten Suomi-uusi kotimaa-väliä matkaavien mamien kanssa olen jutellut.

Yksi sanoi myös että ei ehkä kannata antaa Lucaksen skypeillä isin kanssa, koska "poissa silmistä, poissa mielestä"-taktiikka toimii parhaiten. Toki jokainen lapsi on erilainen, voihan sitä kokeilla, mutta veikkaan että Lucas vaan kurjistuu kun kuulee isin mutta ei kuitenkaan löydäkään sitä mistään. Kotona jos mainitseekin isin se alkaa heti etsiä sitä ja löydettyään osoittaa sille suunnattomasti rakkauttaan, voi olla että tulee itkupotkuraivarit kun sitä ei pääsekään hellimään.

No mutta, positiivisia asioita on toki enemmän kuin negatiivisia! Saan nähdä kaikkia ihania murusia, saan yllättää äidin mahtavalla tavalla ja saan hamstrata kaikkia pelkästään Suomesta saatavia juttuja! No okei yksi negatiivinen on vielä sanottava, vähänkö ärsyttää että nyt just kun meille vihdoin tuli metritolkulla lunta niin on lähdettävä... Joojoo, viikko menee varmasti ehkä jopa liian nopeasti ja pääsen takaisin meidän ei-niin-jäätävään winterwonderlandiin!

Stefanilla on myös huomenna, maanantaina, vapaa joten en kirjoita huomenna enää mitään vaan laitan tämän nyt ajastukselle tiistaiksi ja keskityn viettämään viimeisen päivän rauhassa ihan vain mun poikien kanssa. Katsotaan sitten myöhemmin oliko mun huolet turhia vai aiheellisia, miten taaperon kanssa lentäminen sujui, miten loma soljui ja niin edelleen - en tiedä millon ehdin kirjoittelemaan mutta ettäs tiedätte jos ei postauksia heru niin täällä ollaan! Ihanaa viikkoa kaikille Suomen maaperältä ♥ !

13 kommenttia:

  1. Ihana yllätys!! :) Äitisi arvostaa varmasti <3 Datamummo, repesin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläri oli joo! Melkoinen ! Jos olis huonosydämistä sukua, niin ei vois taata lopputulosta <3 Pakahduin,
      repesin ja "romahin". En olisi ikinä voinut kuvitellakaan moista yllätystä. Täysin puskista...täysin puskista....Hertan mummo se vasta datanunna onkin. Minä olen noviisi. Mutta maailman onnellisin... <3 - mum -

      Poista
    2. Joo, kyllähän se arvosti kuten itsekin kirjoitti :D ! Vähän pyörtymistä pelkäsin mutta ei onneks käynyt noviisidatamummolle niin pahasti ;)

      Poista
  2. Hieno yllätys äidillesi, osaa varmasti arvostaa! Mukavaa Suomen lomaa ja suotuisia lentoja. Nauttikaa kun kerran siellä olette!

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, me nautitaan, varsinkin nyt kun pakkaset vähän hellitti :) ! Paluulentoa kauhulla odottelen, mutta senkin kestää kun tietää että pääsee takaisin kotiin ♥

      Poista
  3. ihana yllari!!:) itsehan lahen kanssa huomenissa suomeen taalta rapakon toiselta puolen vaikkakaan en iloisissa merkeissa.. mutta paasempahan nakemaan rakkaita ja omalla pikkusiskolla onkin tanaan synttarit niin voidaan niitakin juhlia!:) ja naen oman ihanan kuukauden vanhan kummityttoni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei ole yhtä mukavat fiilikset mutta onneks sullakin on siellä paljon myös niitä positiivisia juttuja odottamassa, vaikka matkan syy onkin ikävä niin koitat silti vaan muistaa edes vähän nauttiakin minilomasta ♥ !

      Poista
  4. Jaaha,sain uuden tittelin: datanunna.Onneksi en sentään niin nunna,etten olisi koskaan saanut lapsia,lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia,niissä on elämän suola.Tervetuloa Suomeen Hertta ja Lucas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho mä en edes huomannut että siinä luki nunna :D ! No voithan sä olla vaikka sekin, ihana olet silti! Kiitos mummo, pian nähdään ♥ ! Siis huomenna ;)

      Poista
  5. Datamummo!! Hahah! Tervetuloa suomeen ;) Ei täällä kyllä kylmä ole enää :D

    T. Anette / Operaatio Äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan onneks jo takaisin kotona ja just kun ne ilmat Suomessa lämpeni ni tultiin kipeiks eikä päästy ulos ärrr :D !

      Poista
  6. Kiitos armas kippupavarvas <3 Stefanille myös suurkiitos maailman parhaasta synttärilahjasta <3

    VastaaPoista