maanantai 7. lokakuuta 2013

My first 366 days.

"You think that true love is the only thing that can crush your heart. The thing that will take your life and light it up or destroy it. Then... you become a mother."


Ensimmäinen vauvavuosi on auttamattomasti ohitse. Voisin kertoa teille nämä perinteiset liibalaabat, kuinka se oli täynnä iloa ja surua, onnea ja epäonnea. Meidän vauvavuosi oli kuitenkin aivan uskomattoman ihana, niin typerältä kuin se joidenkin korvaan kuulostaakin. Pieni Lucas valloitti molempien sydämet heti synnärillä, vaikka sekään ei aina kaikilla tapahdu heti. Mun rakkaus sitä pientä kääröä kohtaan oli kuitenkin heti ihan ylitsevuotavaa.


Ensimmäiset kuukaudet menivät aikamoisessa kuplassa. Vaikka yöt olivat pitkään parin tunnin välein heräämistä, en silti muista olleeni mitenkään yliväsynyt, mutta varmaan siitä syystä ne muistikuvat ovat kadonneet. Syksy oli kaunis ja ulkoiltiin paljon. Parin viikon iässä diagnosoitiin laryngomalasia ja samaan aikaan Lucaksen Suomi-mummo oli käymässä. Pikku-Lucas ansaitsi kyllä täysin kaikkien vieraiden ihastelut!


Syksy taittui talveksi, lumi satoi joulukuun alussa vihdoin pysyvästi maahan. Ilmeisesti tästä riemastuneena Lucas päätti ettei hänen tarvitse nukkua päivisin ollenkaan. Välillä se nukkui ainoastaan puoli tuntia koko päivän aikana, ihan sama oltiinko kotona vai liikenteessä. Ihana ensimmäinen yhteinen joulu, aattona oli myös ensimmäinen kerta kun Lucas oli muutaman tunnin hoidossa ja olikin viihtynyt mummonsa kanssa hyvin kun mami ja isi olivat laskemassa.


Alkuvuodesta saatiin Suomesta kasa sukulaisia viikoksi kylään, joka oli ihanaa. Kehitys alkoi olla päätä huimaavaa eikä Lucasta enää voinutkaan jättää yksin sohvalle köllimään, koska kääntyileminen ja pyöriminen oli parasta ikinä (joka teki myös hoitotoimenpiteistä vähän hankalia). Tasan nelikuisena aloitettiin soseilu joka oli Lucaksen mielestä myös huisin hauskaa ja no okei, oli se mamista ja isistäkin hulvatonta!


Maaliskuussa kevät alkoi tehdä kunnolla tuloaan ja samaan aikaan meille saapuivat myös ensimmäinen hammas, vierastaminen sekä ryömiminen. Hammas ilmestyi ilman suurempia kiukutteluja, ryömimistä sen sijaan opeteltiin pitkään ja erittäin kärsimättömästi ja vierastaminen kohdistui ensin lähinnä naisiin. Pääsiäisenä saatiin taas Suomivieraita, kun isipappa ja velieno olivat käymässä. Aloin lopetella imetystä ja noin seitsemänkuisena Lucas söikin enää pelkästään korviketta, jolloin myös ensimmäiset helteet hellivät!


Kesän saapuessa koettiin paljon kaikkea. Mami ja isi menivät naimisiin ja ihana vauvauinti alkoi! Ryömiminen muuttui pikkuhiljaa, ei ihan yhtä pahasti kiukutellen, konttaamiseksi ja samoihin aikoihin kiltistä vaaverosta alkoi kuoriutua terroristitaapero. Kaikki mikä oli kiellettyä, oli kivaa. Juhannuksena lomailtiin Suomessa, jonka aikana Lucas oppi nousemaan itse istumaan ja kotiin palattuamme myös seisominen onnistui, joka mahdollisti terrorisoinnin vielä paremmin. Suomiloma oli ihana ja Lucas aivan mahtava matkustaja!


Keskikesä oli kuiva ja erittäin kuuma, pihalla pystyi olemaan lähinnä aamuisin ja iltaisin. Lucas alkoi selkeästi ymmärtämään puhetta, vaikkakin sana "ei" oli usein se hankalin ymmärtää. Liikkuminen tuli siihen pisteeseen missä ollaan edelleen - taaperretaan huonekaluista ja seinistä tukea pitäen ympäri kämppää ja ajellaan tuhatta ja sataa taaperokärryn kanssa. Konttaaminen pysyi kuitenkin ykkösliikkumismuotona.

Vuosi meni aivan käsittämättömän nopeasti. Luojan kiitos olen ottanut paljon kuvia ja kirjoittanut tätä blogia, muuten olis kyllä ollut aivan turha yrittääkään muistella mitä kaikkea on tapahtunut. Osa on pieniä juttuja, mutta silti meidän pienelle perheelle niin suuria.


Puolen metrin mittaisesta, kiltisti paikallaan pysyvästä, lähes äänettömästä pikkupaketista on kasvanut ikiliikkuvainen, upeaa ääntään mielellään käyttävä persoonallinen taapero. Kääpiö Vilkkaan sekä kääpiö Lystikkään hulvaton risteytys, mausteena vielä pieni ripaus draamaa ja suuri kourallinen rohkeaa uteliaisuutta.

Onneksi meidän ihanat vuodet ovat vasta alkaneet.


"Each year we'll add another candle,
so proud to see you grow.
But always with the memory,
of your first day long ago."

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Isopieni on ollut joskus niin kovin pieni ja avuton pikkunyytti ♥ !

      Poista
  2. "Jos olet syntynyt lokakuussa,
    saat lahjaksi taivaan tähdet.
    Saat lahjaksi kirpeän syksyn sään
    ja järven pintaa peittävän jään.
    Kun aamulla ulos lähdet,
    muistathan: On uusi jää
    hirmu, hirmu pettävää!"

    Uppo-Nalle: Lokakuu

    Onnittelut Lucakselle ekana synttäripäivänä!

    T. Bloginne vakiolukija Heli :)

    VastaaPoista
  3. Onnea vielä tälleen myöhässä Lucakselle<3

    VastaaPoista
  4. Voivoi, täällä joutu "ihan pienet" iltaitkut tirauttamaan ♡ ihana pieni muru ♡ tädillä ja Lunaserkulla on kovin kova ikävä :/ toivottavasti pian nähtäis taas. Rakastan teitä niin niin paljon ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä toivottavasti ! Ja meilläkin on kovin kova ikävä ja rakastetaan teitä vähintään yhtä paljon ♥

      Poista