keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kun mama sairastaa...

... vaikka eihän mamalla ole aikaa sairastaa! Vai onko? Kukas beibiä hoitaa? Oon ihan älyttömän harvoin kipeä, ehkä kerran kahdessa vuodessa. Varmaan siksi menen aina niin jumiin, koska en ole sellaiseen tottunut. Vaikka mulle ei koskaan nouse kuume (eilenkin ruumiinlämpö oli 0,2 astetta normaalia korkeampi haha) tappamaan pöpöjä niin silti se pahin vaihe ei yleensä onneks kestä kovin kauaa, nytkin selvisin yhdellä päivällä. Kipeänä olo on kurjaa, mutta hammaskipuisen, huomiota ja hellyyttä kaipaavan taaperon kanssa kipeänä olo on vielä kurjempaa.

Edelleen olo on vähän vajaa, mutta ei mitään verrattuna eiliseen! Lucakselle tulee siis taas hampaita, joten se on nyt oman aurinkoisen itsensä sijaan melkoinen kiukuttelija. Eilen mulla ei ollut kuitenkaan voimia edes kantaa sitä, joten päivä meni lähinnä lattialla maaten. Onneksi sen lempileikki nykyään on tavaroiden tuominen, joten oli helppo "leikkiä" sen kanssa niin että itse vain makas sen kantaessa mulle kaikki palikkansa ja legonsa. Ja onneks Stefanilla oli hyppyvuoro, se oli kahdesta viiteen kotona ja pääsin hetkeks taas peiton alle.


En edes tykkää teestä, mutta pakko oli jotain yrittää tautia vastaan tehdä! Mulla on myös kotona aina leggarit jalassa, mutta nyt oli kokoajan niin kylmä että oli pakko etsiä paksut kolitsit kaapin perältä. Siihen vielä lämpöinen villapaita ja mummon kutomat villasukat niin a'vot, tarkeni jotenkin.


Mä siivoan joka päivä melko innokkaasti, mutta nyt ei kyllä kyennyt. Lucas repi pyykit alas, no, antaa olla. Sen synttärikakun jämätkään eivät vieläkään päätyneet kompostiin, joten jätinpä teepussitkin sitten siihen. En tykkää yhtään jos keittiössä on tiskiä tai tasoilla jotakin, mutta eilen en kyllä pystynyt tekemään asialle yhtään mitään, pakenin vain paikalta.

Lucaksella jäi keittoakin vähän syömättä koska heti kun se sylki lusikallisen pois annoin olla, koska mielessä siinti vain päikkärit sen kanssa (nukuttiinkin sitten 2,5 tuntia). Yleensä heitän ruuanjämät heti samantien pois, mutta sekin tuntui liian raskaalta idealta. Sen ruokapaikan on yleensä oltava tyhjä kaikesta, koska muuten se heittää kaiken lattialle, mutta eilen siirsin vain Lucaksen kauemmaksi pöydästä... Ja illallahan se sitten kippasikin tuon vesilasin pöydälle, oho.


Voi minun nenäliinojani, onneks tämä tapahtui vasta tänään!

Tänä aamuna yli kymmenen tunnin yöunien jälkeen maailma näytti taas hieman paremmalta paikalta, jospa tänään sais syötyä jotain muutakin kuin riisikakkuja! Täytyy toivoa että mun pojat pysyis terveinä, Lucaksen Luis-kaverikin on just toipumassa keuhkoputkentulehduksesta. Nyt taidan kuitenkin yrittää vähän siivota, adiooos :*

4 kommenttia:

  1. Ounou parane pian ♡ voi että, mä muistan talvella ku olin kipee ja Sepi vornassa ni oisin varmaan kuollu jos mun ihana äiti ei ois hoitanu Lunaa :( mulla siis oli kuumetta buranan jälkeen 39 ja rapiat.. se oli aika hurjaa, ku en edes muista mitään :D pusuja ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mä olen taas jo ihan iskussa, ei se koskaan kauaa kestä ! Eikä mulla kyllä ihan noin hurja meno muutenkaan ollu ettäkö muisti olis menny :D Mutta jos semmonen joskus tulee, niin onneks Lugin toinen ihana mummo on lähellä ja jos se onkin duunissa niin Stefan saa kyllä vapaata :D Tosin melko epätodennäköistä, nytkin kun se lämpö tosiaan kipus oikein jopa 36,4, aika hurja... :D Oksutauti vois olla aika ikävä!

      Poista
  2. No on kyllä ollu jäätävä kuume :D mä oon oksutaudinkin sairastanu Lunan kaa ja se oli kamalaa. . Makasin vessan lattialla ja oksensin ni Luna vaan hoki et äiti ei oo mitään hätää kyllä sä kohta paranet :D sit se oksens myötätunnosta lelulaatikkoon lusikallisen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihana ♥ :) Varsinkin myötätunto oksu :D

      Poista