maanantai 7. huhtikuuta 2014

Syy hiljaisuuteen

Moni on varmaan viime ajat ihmetellyt että miten mulla ei ole muka ollut aikaa kirjoitella - eihän kotiäidillä muuta olekaan kuin aikaa eikä niitä remonttiin liittyviä treffejäkään varmasti yötä myöten ole! Joo, totta, saattaishan multa vähän sitä ylimääräistä aikaa löytyäkin eikä sen puute olekaan ihan koko totuus.

Jos joku nyt säikähti että mä olen lopettamassa kirjoittamisen, ettäkö totuus olisi se ettei mua ole huvittanut kirjoittaa - ei huolta, näin ei todellakaan ole. Olisin kirjoittanut mielelläni teille ihan normaaliin, totuttuun tahtiin jos olisin pystynyt. Lienee aika että te lukijatkin kuulette tämän oikean totuuden, syyn siihen miksi blogi on ollut niin hiljainen.


Olen ollut viime viikot aivan tuhottoman väsynyt jonka takia jopa tässä tietokoneella istuminen on ollut liikaa vaadittu. Syy väsymykseen on tiedossa - samasta syystä olen esimerkiksi tehnyt hetken mielijohteesta kaksi pellillistä karjalanpiirakoita vain huomatakseni että mun tekikin sittenkin mieli näkkileipää voilla. Eräänä iltana mun oli pakko saada jotain makeaa ja tein kattilallisen suklaakiisseliä jonka valmistumiseenhan ei mene kuin vartti - siinä vartissa olin kuitenkin jo hukannut makeanhimoni enkä jaksanut syödä sitä kuin kolme lusikallista.

Ainakin samassa tilanteessa olleet luultavasti arvasivat jo mistä on kyse.


Mommy, can you feel me
I'm wriggling for you
I can hear you say you love me
Mom, I love you too

Very soon you'll meet me
And kiss my little face
And I will feel your warm skin
And admire you for your grace

Mommy, are you ready
My life ist just about to start
I will hold your little finger,
but you will hold my heart. 

Kyllä, meitä on siunattu toisella terroristilla - Lucaksesta tulee syksyllä isoveli ♥. Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä kovinkaan monelle, koska olen kokoajan puhunut siitä kuinka sekä mun että Stefanin mielestä sopiva ikäero lapsille olisi kaksi vuotta ja syyslapsi olisi paitsi käytännön syistä, myös taloudellisesti sopiva. Kuulostipas hauskalta, tilasin tuossa vauvan kun se nyt sopii hyvin rahatilanteeseen - nojoo, kerron tästä myöhemmin!


Mutta kuten sanoinkin: meitä on siunattu. Koska Lucas tahtoi ilmestyä ilman että sitä toivoimme, ajattelin että tätä toista yritetään sitten ikuisuus. Koska raskaus sujui ongelmitta ja Lucas oli (laryngomalasiaa lukuunottamatta) ja on myös koko tähän astisen elämänsä ollut lähes täysin terve, ajattelin että tämä toinen, toivottu lapsi, ei selviä edes ensimmäisistä kuukausista. Siksi en tätä uskaltanut alkaa mainostamaan ennenkuin ollaan riskirajan turvallisemmalla puolella - ajattelin että karma iskee heti takaisin.

Tänään mennään jo viidennellätoista viikolla ja väsymys alkoi viime viikolla hellittää. Väsyviikkojen aikana Lucaksen mentyä nukkumaan olen jaksanut siivota meidän sotkut pois näkyvistä mutta that's it. Priorisoin tosiaan asiat sen mukaan mikä oikeasti on tärkeää - blogin kirjoittaminen oli pakko jättää jotta jaksoi huolehtia sekä pojista että kodista edes tyydyttävästi. Olisin toki voinut kirjoitella tylsiä täytepostauksia joita muutaman laitoinkin, mutta ajattelin että ette te pelkästään sellaisia jaksa kokoajan lukea.


Nyt onkin ihanaa kun voimat ovat palanneet lähes normaalille tasolle! Enää mun ei tee mieli mennä peiton alle heti kun Lucas nukahtaa, vaan jaksan tehdä kaikkien tavisjuttujen lisäksi vielä jotain ekstraakin. Toki huomaa etten ehkä ihan täysissä voimissani ole, mutta ainakin huomattavasti parempi kuin ne kituviikot! Kävin eilen jopa lenkillä!

Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään, miksi täällä on ollut niin hiljaista. Mulla on älyttömästi kirjoitettavaa, mutta moneen juttuun olisin myös tahtonut mainita jotain uuteen vauvaan liittyvää, joten päätin jättää suosiolla kaiken tämän "paljastuspostauksen" jälkeisiin. Pieni taukoilu teki ihan hyvää, mutta kyllä mua joka päivä harmitti kun en vain jaksanut pakollisten touhujen jälkeen enää kirjoittaa. Läppärin kanssa olis ehkä ollut hyvä maata sohvalla, mutta oon niin tottunut tähän meidän supernopeaan pöytäkoneeseen että läppärin hitaus olis saanut mut varmasti vain entistä enemmän rikki.

Pikkusisaruksen olisi määrä syntyä lokakuun alussa - niinpä, saa nähdä vietetäänkö Lugin 2-vuotissynttäreitä kolmisin, nelisin vai kenties synnärillä! Oli miten oli, meidän pieni perhe on onnensa kukkuloilla ja toivoo vain että kaikki menis hyvin. Luulen että tämä järkyttävin väsymys on nyt ohi ja voin taas hennosti luvata pystyväni tästä lähin postaamaan taas ihan normaalisti, mutta jos en, niin tiedätte miksei mitään kuulu! Täällä ollaan silti! Puseja!

Ps. Ultrakuva on tästä tulevasta termiitistä, lopuissa on viiden päivän ikäinen Lucas ♥

38 kommenttia:

  1. Täti ainakin on onnellinen kun tulee lisää vaaveja eikä itse tarvi synnyttää ♡♡ Haisulille suukko ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantsis teidänkin tulla sit vaan useammin kylään ;) ♥

      Poista
  2. Onneksi olkoon rakas !!!! Ihanaa !!! Lepäile rauhassa, syö hyvin ja nauti vatsan paijjalusta, kirjoittaa ehtii myöhemminkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Mutta kyllä on tehtävä muutakin kuin lepäiltävä ja syötävä, täällä talossa asuu kaksi miespuolista :D !

      Poista
  3. OOI onnea onnea ♥ Voi että meni ihan kylmät väreet vaikka ei edes tunnetakaan. Ihanaa ♥

    VastaaPoista
  4. Oi miten ihanaa! Onnea paljon teille kaikille! <3

    VastaaPoista
  5. Oi että, paljon onnea!<3
    Täällä mennään 16 viikolla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä katoinkin mut en uskaltanut vielä silloin kommentoida mitään tästä :D Onnea tuhannesti sinnekin, saa nähdä kumpi ehtii eka ♥ !

      Poista
  6. Karkasi!
    Piti laittaa :''')<3<3 ja onnea!!!<3 oon ihan aaaaw ja liikuttunut ja ää en kestä, ihanaa!!<3

    VastaaPoista
  7. Onnea onnea onnea! Melkein tässä rupeaa itkettään, olen kyllä vähän myös kade ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä tekin ehditte, malta vielä ;) !

      Poista
  8. Ihanaa! Onnea valtavasti!!! Löysin blogisi kun itse sain vauvan viime elokuussa ja yritin löytää kivoja vauvablogeja luettavaksi. Erityisesti kaksikielisyys ja ulkomailla eläminen tarttui silmään kun omakin pikku perheeni on "kaksimaalainen". Pakko vielä kertoa hassu sattuma, kun luin blogin postauksia alusta lähtien, niin yhdessä kuvassa näin tutun naaman! Läheinen ystäväni oli ilmeisesti kanssasi töissä aikoinaan Itävallassa. Maailma on niin pieni... Oli pakko rikkoa oma kommentointihiljaisuus ja toivottaa teille oikein paljon onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranenaika, maailma on todellakin pieni! Et sentään käynyt sitä moikkaamassa niin että mekin oltais törmätty haha, monilla kun kävi kavereita joita itsekin sit tietty tapas :D Mutta kiitos kovasti :)

      Poista
  9. Onnea niin paljon! <3 Vitsi mie meinasin käydä itkee ku tulin niin onnelliseksi teidän puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika! Oot varmasti vielä pahempi itkupilli ku minä :D ! Mutta kiitos kaunis ♥

      Poista
  10. Haa,nyt vihdoin isomummokin saa suu vaahdossa hehkuttaa viidennen lapsenlapsenlapsen saapumista,on ollut vähän vaikeaa olla vaan hiljaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viides jo, huhhuh! Kyllä on vuoden päästä kesällä hulinaa Suomen reissulla :)

      Poista
    2. Hulina on ihanaa muutaman kerran vuodessa!

      Poista
  11. Kai sen nimeksi tulee Ville?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti jos ei Anna :D

      Poista
    2. Joo, ehdottomasti. Itseasiassa kun mun itävaltalainen kaveri tahtoi antaa lapselleen skandinaavisen nimen ja kysyi multa vinkkejä ehdotin sille Villeä. :D Mutta siitä tuli Arvin Elias.

      Poista
  12. Onnea, Onnea, ihana uutinen <3! Toivotaan että kaikki sujuu mainiosti!

    <3:lla Heli

    VastaaPoista
  13. Voi ihanaa! Onnea teidän perheelle! :)

    VastaaPoista