keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Newborn vs. taapero

En ole koskaan uskonut sitä että Osama bin Laden olisi kuollut ja viime viikkojen aikana olenkin saanut siitä varmistuksen. Joku on nimittäin vaihtanut meidän kiltin vauvamme ihan oikeaan terroristiin ja taaperon saamasta koulutuksesta päätellen epäilen vahvasti Al Gaidan olleen asialla.


Pieni vauva makasi kiltisti sohvalla, katseli suurilla silmillään ja väläytteli välillä söpöä, pikkuruista hymyään. Jos sen jätti paikkaan A, löytyi se myöhemmin samasta paikasta, aina siihen asti kunnes se oppi ensin kääntyilemään, sitten ryömimään ja lopulta nousemaan kaikkiin paikkoihin joihin sillä ei olisi ollut mitään asiaa.

Taapero taas pystyy olemaan paikallaan ainoastaan nukkuessaan. Selällään makaaminen onkin yksi pahimmista asioista mitä on olemassa. Vieno hymy on vaihtunut hullun virneeseen ja kovaan ääneen nauramiseen, joka se on tosin hulvatonta kuunneltavaa.


Pienen vauvan kanssa oli helppo laittaa ruokaa, sillä se oli pitkiäkin aikoja tyytyväinen ainoastaan lattialla makoillessaan ja leluja tutkiessaan. Taaperon kanssa kokkaaminen on lähes mahdotonta, koska Lucaksesta on tullut aivan järkyttävän huomionkipeä ja jos erehdyn poistumaan keittiöön yli minuutiksi, tulee se kitisten roikkumaan lahkeeseen, paukuttamaan kaapinovia ja repimään seinätarroja sekä lattialistaa irti. Lattialistaa! Kuka tekee sellaista!

Pikkuvauva ei ymmärtänyt sanoja lainkaan, mutta sille ei myöskään tarvinut sanoa ei, koska se ei koskaan tehnyt mitään kiellettyä. Jopa meidän kaksikielinen taaperomme ymmärtää valtavasti, mutta kieltäminen kaikuu kyllä täysin kuuroille korville. Se tietää tasan tarkkaan mitä se ei saa tehdä ja sellaista tehdessään ei tarvitse sanoa kuin Lucas ja kävellä sitä kohti niin se alkaa hihkumaan! Siis hihkumaan!


Olin jo unohtanut sen että pienet vauvat eivät oikein nukkumisen ja syömisen lisäksi tee muuta kuin makoilevat vaikuttaen söpöiltä ja viattomilta, kunnes tapasin kaverin beibin. Muistiini palasi myös se aika, jolloin vauva ei tosiaan ikinä tehnyt mitään mitä ei saisi tehdä jonka vuoksi sen ei myöskään tarvinut oppia miksei jotain kannata tehdä.

Taapero sen sijaan vaikuttaa melko itsetuhoiselta yrittäessään juosta upottavalla sohvalla ja sieltä pudotessaan sitä luulee että se olisi oppinut ettei niin kannata tehdä. Väärin, hetken itkun jälkeen sama toistuu uudestaan. Milloin se vaihe tulee jolloin se oppii kerrasta?


Tottakai monet asiat sujuu helpommin nyt kun lapsi on jo isompi. Esimerkiksi syöminen - kaiken ei tarvitse olla puhdistettua, kuorittua, soseutettua tai keitettyä eikä lattioita tarvitse hinkata enää joka päivä jotta vauva ei ryömisi tunkemaan suuhunsa jotain kiellettyä.

Lucas onkin melkoinen hausschwein, kotipossu, jos ruokaa laittaessa keittiön lattialle putoaa mitä tahansa, esimerkiks raakaa sipulia, menee se ja syö sen! Kyyneleet silmistä valuen, mutta syö! Melkein kaiken kielletyn, esimerkiks paperin, syömisen se on onneksi lopettanut, se tuskin oli kovin terveellistä.

Pienelle vauvalle tuli toisteltua enimmäkseen "voi sua pientä ihanuutta"-lauseita. Taaperon kanssa näiden sijaan suusta pääsee enemmän "sä et voi käydä ihan täysillä"-tyylisiä kommentteja. Toki taapero huvittaa päättömillä touhuillaan enemmän kuin newborn. Sillä on myös paljon mielenkiintoisempia leluja kuin pikkuvauvalla - mä sovinkin ilmeisesti aika hyvin pojan äidiksi, koska leikin esimerkiks legoilla välillä jopa mieluummin kuin Lucas!


Yksi asia, joka on taaperoarjessa ehdottomasti parempaa kuin pikkuvauvan kanssa, on rakkaus. Pikkuvauvan kanssa tunsi olonsa tarpeelliseksi, taapero taas antaa paitsi sitä tarpeellisuudentunnetta, myös vastarakkautta. Täydellä sydämellään, kuolaisilla pusuillaan ja repivillä halauksillaan. Taapero ottaa paljon, mutta antaa niin valtavasti takaisin.

Vaikka hermot on päivittäin tiukalla kiitos Lucaksen käsittämättömien tempausten, kuurojen korvien ja turhan rääkymisen, rakastan sitä myös joka päivä enemmän. Toki näin oli ensihetkestä alkaen, mutta kun toinen osoittaa rakkautta takaisinkin niin tottakai siitä saa myös enemmän irti. Lucas on myös löytänyt ensirakkautensa jota se kirjoista pussailee - Pikku Myyn! Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

(Niin, ja kiitos taaperoksi muuttumisen on tarjolla taas vain vanhoja kuvia, koska lapsesta on lähes mahdoton saada kuvia, paitsi ehkä urheiluasetuksella. Tai silloin kun se nukkuu.)

16 kommenttia:

  1. Hahaa, sanoppa,! Olis vaan pitänyt uskoa kun kaikki hokivat ''nauti siitä ajasta kun se on pieni eikä liiku'' niinpä niin :D

    btw.. ei meillä kyllä olla paikoillaan edes nukkuessa O.o Nimim. viimeyönä nappasin pojan viereen ja taisin puolet yöstä valvoa kun kokoajan oli jalat suussa tai kyljissä, pylly naamalla tai suu nenässä.. -.- :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joooo kyllähän sen nyt ymmärtää ... :D Toisaalta nyt tähän on jo niin tottunut että olis outo ajatella että se EI osais esimerkiks kävellä :o !

      Ja hei ei meilläkään mut en ole todistamassa sitä, näen vaan muutoksen joka on tapahtunut aina kun sitä menee katsomaan. :D

      Poista
  2. Ihana postaus <3 hurjaa, kohta meilläkin on jo taapero :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, voi pikku-Shiri ♥ ! Pitäiskö tähän nyt käyttää sitä kuuluisaa "OOTA VAAN, ..."-lausetta hohohoo :D !

      Poista
  3. Heiii, Lunakin on repiny lattialistan ja heittänyt sen puukoriin joten se on poltettu :D ja hei voin kertoa et pahenee vaan.. Mutta mä ainakin kans nauti enemmän tästä ajasta, koska onhan se aika hellyyttävää ku Lunakin joka ilta sanoo mulle kuinka paljon se mua rakastaa ja kuinka söpö mä oon ♡ joo onhan vauvat ihania ja se vauvan tuoksu, mutta silti on tuo uhmahirviö vaan parasta maailmassa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hello kivat geenit serkuilla ... :D Vauvat on joo ihania, mutta mustakin tällainen esiuhmaminimonsteri on kyllä jotain vielä ihanempaa ♥

      Poista
  4. Vauvat on tosiaan ihania, mutta isompien kanssa on vastavuoroisuutta enemmän, pariskunta+vauva alkaa tuntua enemmän perheeltä.

    Tähän mennessä koetuista ikäkausista se 1,5 - 2,5 v. on ehdottomasti ollut kamalin. Järkeä päässä hyvin vähän, hirveä vauhti päällä koko ajan, olemattomat päiväunet ja kuitenkin kohtuullisen huono puhekyky. Jes. Mutta toisaalta, ehkä sit murrosikäisten kanssa nuo taaperovuodet muistuu mieleen ihanan rauhallisina... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastavuoroisuuskohan se oli se sana mitä yritin hakea, mulle tuli vaan joku vuorovaikutus tmv. mieleen, enivei, just sitä on :D !

      Ihanaa! Jes! Kuulostaa kivalta, ei enää pitkään niin kohta se jo alkaa, JEEEE! Mä en kyllä usko että tota vähempää järkeä mitä Lucaksella nyt on ei voikaan ihmisellä olla, joten innolla odotellaan. :D

      Poista
  5. Niinhän se on,jokaisella ikäkaudella lapsellasi on omat hyvät ja kauheat puolensa,eivätkä lapset (ihmiset) useinkaan opi kerrasta! Mutta useimmat oppivat jotakin kuitenkin pikku hiljaa.Nauti nyt siitä,että,että lapsesi liikkuu-toimii-tutkii,kun hän on teini-ikäinen,saatat joutua hätistelemään häntä liikkeelle,aamulla sängystä,yöllä netistä...Mutta kumma juttu,rakkaus se säilyy aina.Ja vaikka se jakautuu myöhemmin lapsenlapsiin ja lapsenlapsenlapsiin,näitten puolisoihin jne,niin se ei lopu.Se on kuin iäti nouseva pullataikina,siitä riittää ja riittää ja riittää kaikille yhtä paljon,aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu mummo! Pitää muistaa tuo, tuntuu vaan ne teinivuodet olevan kovin kaaaaukaisessa tulevaisuudessa. :D Pullataikina kuulostaa myös aika hyvältä kuvaukselta ♥

      Poista
  6. Niin totta niin totta joka sana! :D Ihana Lucas ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhutaaperoita, mutta silti niin rakastettavia ♥ !

      Poista
  7. Mut on vallannut taaperokuume! Vauvat on ihan ok (varsinkin jos ne ei ryömis 4,5- kuisina!) Mutta tollanen 3- vuotias on supersöpö. Sen kanssa voi jutella ja hassutella. Se osaa paljon asioita, oivaltaa ja ymmärtää (jos vaan tahtoo). En halua edes muistella just nyt mitä kaikkea Kalle touhus luigin ikäisenä, koska mulla on kohta elävä esimerkki taas (tosin nyt on isoveljen neuvot ja niksit käytössä myös) täydessä touhussa. Pus !
    KatjaMama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea ja menestystä toisen tulevan elävän esimerkkis kanssa. :D Toivottavasti Roope ei olis samanlainen dramaprince niinkuin Lucas! Ehkä Kaltsu voi komentaa pikkuveljeä jos on! No okei, on Lucas tällaisena sekopäänäkin aivan ihana, mutta kyllä mäkin vähän odotan jo sitä että se osais just esimerkiks puhua. :) Tuitui ♥

      Poista
  8. Ihana tuo ensimmäinen kuva!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin, ei uskois että on sama ihminen kuin vieressä oleva häiriintynyt friikki :D !

      Poista