perjantai 3. tammikuuta 2014

Naapurina anoppi

Kaikki eivät ole oikein ymmärtäneet meidän asumisjärjestelyjä. Ja jos ovat, on joistakin erittäin hankala kuvitella, miksi kukaan haluaa asua anopin kanssa samassa talossa. Me ei siis asuta samassa asunnossa, vaan ainoastaan samassa talossa. Tätä voisikin kuvailla tavallaan paritaloksi, tosin musta paritaloissa asunnot on yleensä toistensa kopiot, tässä tapauksessa niin ei todellakaan ole, meidän minikämppä on ehkä neljännes (meidän tulevasta) yläkerran asunnosta.

Kuten olen monta kertaa sanonut, Tirolissa asunnot ovat aivan järkyttävän hintaisia, myös täällä meillä. Asumisesta ja siitä miksi tällainen monilla toimiva samassa talossa asuminen on melkeinpä ainut vaihtoehto ellei tahdo mennä vararikkoon, olen kirjoittanut esimerkiksi tässä postauksessa. Tuossa on tosin remonttisuunnitelmien suhteen vähän vanhoja juttuja, remontista löytyy tuoreempaa tietoa täältä.


Siksi ajattelinkin kertoa teille nyt siitä, millaista on asua samassa talossa anopin kanssa! Monella on moisesta varmasti melkoisia kauhukuvia, enkä mäkään voisi kuvitella asuvani näin jos oma anoppini olisi joku noita-akka. Stefanin äiti on kuitenkin onneksi aivan ihana ihminen jonka kanssa olen aikalailla samalla aaltopituudella (no niin samalla kuin 30 vuotta vanhemman, eri kulttuurissa kasvaneen ihmisen kanssa voi olla), joka sanoikin meidän vihkimispäivänä "nyt minäkin sain tyttären".

Moni ehkä ajattelee että kotona ei ole hetkeäkään rauhaa kun anoppi tunkeutuu kokoajan nurkkiin. Meillä näin ei ole, joskus saattaa mennä päiviä niin että en näe omaani ollenkaan - niin, törmäätkö sä naapureihisi joka päivä, en usko.


Toki tässäkin asiassa pitää muistuttaa että ihmiset ovat erilaisia, ehkä jonkun toisen anoppi onkin juuri sellainen jonka on pakko mennä joka päivä mennä tarkistamaan miten se miniä sitä hänen lapsenlastaan siellä hoitaa. Sellainen, joka kyselee asioista jotka eivät hänelle kuulu, kertoo ikivanhoja ohjeita odottaen että niitä käytetään ja ehkä jopa arvostelee esimerkiks vähän sotkuista kotia.

Kuten sanoin, Stefanin äiti on ihana ihminen jonka kanssa on helppo jutella ja kysellä asioista ilman arvostelua. Se ei todellakaan tyrkytä mitään neuvojaan, vaan kertoo niitäkin ehkä jopa vähän varauksella - "silloin 25 vuotta sitten lääkärit sanoivat niin ja näin, mieti!". Jos Lucas on sillä hoidossa, se tekee kiltisti asiat sen kanssa kuten olen pyytänyt. Paitsi sukkahousut se laittaa bodyn päälle, ai kauhea. Se nyt ei ehkä maailmaa kaada.


Samassa talossa asumisesta löytyy oikeastaan lähinnä positiivisia puolia. Ehkä paras on tietysti se, että jos tarvitaan lastenvahtia, se todellakin löytyy läheltä ja on helppo käydä pikaisestikin jossakin kun ei tarvitse ensin ajella viemään lasta jonnekin hoitoon. No okei, niin usein me ei ilman Lucasta jossain käydä, mutta kuitenkin, näin talven tullessa sentään laskemassa!

Kun Lucas oli pieni, tuli Stefanin äiti yleensä meille. Jos käytiin kesällä illalla jossain kun Lucas jo nukkui, vietiin yläkertaan vain itkuhälytin koska se nukkui illat aina tosi sikeästi, mutta jos olisikin käynyt niin että se olis sattunut heräämään olis mummon pitänyt tulla vasta sitten alakertaan.


Jos leipoessa huomaan että eikä, jotain puuttuu, on helppoa ja nopeaa käydä koputtelemassa anopin ovella josko hänellä olis lainata mulle jotakin (esimerkiks perunalaatikon jo aloitettuani huomasin että olin edellispäivänä käyttänyt kaikki vehnäjauhot). Tämä toimii molemminpäin, samoin jos kauppaan lähtiessä törmää pihalla toiseen voi kysyä tarvisko hänkin jotakin.

Ulkoroskis on ääriään myöten täyteen tupattu, jäteauto tulee seuraavana päivänä mutta kotona ei ole enää yhtään roskikseen laitettavaa lappua jotta auto ottaisi senkin kyytiin. Anoppi hei, lainaisitko yhden. Ja seuraavalla kerralla toisinpäin.


Jos Lena-serkku tai Stefanin isi tai joku muu sen sukulaisista on käymässä mummolla, on helppo hilpaista yläkertaan ottamatta mitään tavaravuorta mukaan tai suunnittelematta kuinka pitkään aikoo poissa olla. Ei kuitenkaan ravata siellä kovin usein, joten kaikki mummolan lelut sun muut on Lugista aina yhtä kiinnostavia!

Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin ehkä se, että koska asutaan näin lähekkäin, tapahtuu yllätyshyökkäyksiä usein! Tunnen itseni välillä tosi saamattomaksi etanaksi kun anoppi tulee tuomaan jotakin ja esimerkiks ikkunat on edelleen yhtä likaiset (Lucas lääsii niitä aika huolella) kuin viikko sitten - sehän tietää että en käy töissä eli pitäishän mulla olla aikaa pestä ne vaikka joka päivä! Höpöhöpö, ei se niin ajattele, sanoo Stefan aina, se on itsekin ollut kotiäiti. Silti!

Ennen, silloin kun Lucas oli pieni, tunsin itseni myös superlaiskaksi aina kun anoppi tuli yllättäen kylään (siis yleensä sillä on aina joku syy, tuo esimerkiks postia) ja olin äksänä sohvalla Lucaksen kanssa. Miten niin pienen vauvan kanssa saa muka itsensä väsyneeksi, sehän voisi vaikka mopata lattiaa, ajattelin aina anopin miettivän. Nykyään kun Scofield tuhoaa mun unensaantini, voin uupuneena lukea Lucaksen kanssa kirjoja tai leikkiä legoilla eikä näytä ollenkaan siltä ettäkö olisin kamala laiskuri!

Kuvat tarjosi Google ja kuten ehkä voitte tekstistä päätellä, ne eivät kuvasta meidän anoppi-miniä-suhdettamme! Onko muilla yhtä kivoja anoppeja vai onko jollakin oikeasti sellainen hirviöanoppi mitä leffoissa näkee tai edes vähän sellaiseen viittaavaa? Joitakin yksittäisiä kauhujuttuja olen joskus kuullut, mutta niitä ei ole paljoa!

Jos joku miettii tämänkin jälkeen edelleen sitä, miksi ihmeessä me ei vain osteta jostain muualta taloa vaan remontoidaan tämä ja asustellaan anopin kanssa - no tässä vielä yksi esimerkkivaihtoehto (about samankokoinen mikä meidän tuleva asunto tulee olemaan) meiltä päin:



Vois ostaa! Nyt Prison Breakia kun mun armas mieheni on vihdoin hetken kotona, sillä vähän kiirusta pitää duunissa! Adioos!

23 kommenttia:

  1. Ihanaa :) kuulostaa tosi hyvältä!

    Mulla on myös anoppini kanssa tosi hyvä suhde. Asumme kilometrin päästä toisistamme, eli siis lähellä. Joskus hän tulee käymään muuten vaan ja ei se mua haittaa ko vaikka oon laiska ja saamaton niin moppaan lattiat joka toinen päivä ja illalla tai viimeistään aikasin aamulla siivoan ja järjestän tavarat niin että näyttää siistiltä. Hän on monta kertaa jopa sanonu et kuinka täällä aina voi olla niin siistiä :D hehe. (Sen takia sanon laiska koska mielestäni en saa koskaan mitään aikaseksi).
    Ja häneltä voin aina kysyä jos tarvitsen apua minkätahansa asian kanssa. Hän auttaa kyllä jos vaan voi :) eikä tuomitse, vaikka mistä ollaan juteltu. TOSI ihanaa että on hyvät välit niin kaikki sukujuhlat ja joulut menee paremmin ko hyvin :) .

    Toki yks mun anoppiehdokkaista on ollut kamala... Olimme nuoria silloin ja mies asu vanhempiensa luona vkl kun tuli kotikuntaan ko oli muualla opiskelemassa. Noh. Kun menin sinne niin en saanut ruokaa. Mun piti tehdä omat ruokani ja TUODA omat ruokani. Sillon ko hän laitto ruokaa niin ei kattanut mulle pöytää. Jääkapissa kaikki oli NIMITELTY mikä hänen.... Mulla piti myös AINA olla omat shamppoot, pyyhkeet, lakant jne.. Hyvä ettei ottanut maksua kun olin siellä yötä...
    Voin sanoa että se oli ankeeta ja erittäin kurjaa.. Sen takia yritimme olla niin paljon kuin mahdollista meidän luona.

    Mutta ONNEKSI asiat on nyt paremmin näin ja ne ei tästä tuu muuttumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ! Kyllä mieskin yrittää mulle vakuutella että ei anoppi mua laiskurina ajattele, koska se tietää kuinka vähän Stefan siivoaa ja silti meillä on Lucaksen sotkuja lukuunottamatta siistiä, jotka se kuulemma myös hyvin ymmärtää. :D

      Ja apua, toi toinen kuulostaa just sellaselta monsterilta jota näkee leffoissa! Olis kiva tietää mikähän hänellä oli tähän syynä, koska kuulostaa erittäin kummalliselta. :D Ja kurjalta, onneks nyt on asiat paremmin :) !

      Poista
  2. Tästä tuli mieleen, että oma poikaystäväni (vai miesystävä? 30v kuitenkin :D) asuu vanhempiensa luona (vai kanssa?) toisen siskonsa (ja tämän poikaystävän) sekä veljensä kanssa. Mulla meni kuitenkin oikeasti monta kuukautta tajuta, että samassa talossa asuu myös heidän isoäitinsä :D Ja itsekin asuin siis samassa taloudessa reilun kuukauden kesällä ja aion keväällä muuttaa sinne uudestaan. Ja tähän mennessä ainoa ongelma on ollu se, ettei talossa ole kuin yksi kylpyhuone... Mutta kaikki talon asukit on ihania, koko perhe on tosi ihana ja tietyissä asioissa hyvin huomaavainen ja joustava ja omaa tilaa saa jos sitä haluaa. Muut sukulaiset onkin sitten eri asia..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, skarppi finskityttö :D ! Hei mut mä tapailin aikoinaan yhtä itävaltalaista kolmisen kuukautta ja näin sinä aikana vissiin kahdesti sen vanhemmat, vaikka tosiaan asuvat myös samassa talossa! Sit mullakin meni varmaan kuukaus tajuta että se on kolmen asunnon talo, jossa ihan alimmassakerrassa on loma-asunnon lisäks vielä sen mun poikkiksen veljen perheen koti, tunsin myös oloni tosi skarpiks. :D

      Ihana että sullakin on käynyt tuuri! Onhan noita "muita sukulaisia", kunhan ei tarvitse joka päivä olla tekemisissä niin no hätä ;) !

      Poista
  3. Hei,ei se ole luonnotonta,että on hyvät välit anopin kanssa.Minäkin kun menin naimisiin isoisäsi kanssa,Inga-anoppini sanoi ennen häitä:"minä olen koko avioliittoni ajan kärsinyt anoppini vihamielisyydestä ja kaikkeen puuttumisesta,itse en aio moiseen ryhtyä.Kotonanne saatte vaikka maata lattiallla ja syljeksiä kattoon,tulevat lapsenne kasvatatte omalla tavallanne!" Sanoi tämä itse ylisiisti nainen.Ja piti sanansa.Oli aina ystävällinen,auttoi kun tarvittiin,hoiti tyttöjä terveinä ja sairaina,tuli taksille meille kotiin kymmenen minuutin varoitusajalla.Ja kun erosin hänen pojastaan,ymmärsi senkin ja säilyimme ystävinä hänen kuolemaansa saakka.Toinen anoppini olikin sitten toinen juttu,mutta minä olin jo vanhempi ja osasin pitää puoleni kohteliaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset ihmiset, joilla on omia kokemuksia just tollaisesta anopista voivat joko olla samankaltaisia tai sitten juurikin noin, yrittää olla täysin vastakohta koettuaan kuinka kamalaa se voi olla! Kuulostaapa Ingamummo kiltiltä, eikös se nyt ole äitin olkkarin seinällä. :)

      Poista
    2. Jotenkin kalskahti korvaani tuo "kiltti".Sanoisin,että hän oli hyvä ihminen läheisilleen,asiallinen aina,auttavainen,oman arvonsa tunteva,velvollisuudentuntuinen.Kiltistä tulee vähän mieleen tottelevainen lapsi.Inga oli aikuinen viimeiseen asti.Onneksi hän oli päättänyt olla minulle ystävällinen,en olisi halunnut häntä vihamiehekseni.

      Poista
    3. No onneksi ystävällinen edes läheisilleen :D !

      Poista
  4. Hyi noita Tirolin hintoja, miten siellä on noin kallista?! :o

    Me ei asuta (onneksi) "appivanhempien" kanssa saman katon alla, mutta aika lähellä kuitenkin, noin kilometrin päässä. Käydään joka sunnuntai heillä syömässä ja viikon mittaan nähdään yleensä muissakin merkeissä. Ovat tosi mukavia ihmisiä, mutta mä en ole tottunut omaakaan perhettä näkemään niin usein kuin nyt poikaystävän vanhempia (en edes silloin kun vielä Suomessa asuin) eli mulle liika on vähän liikaa - eli siis se, jos näkis vaikka päivittäin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ainakin vaikuttaa maisemat tietty, se että esim. Müncheniin (iso lentokenttä), Salzburgiin ja Innsbruckiin on lyhyt matka, Itävallan suurin hiihtokeskus (plus sit tietty vielä kaikki Skiweltiin kuulumattomat rinteet), se että rikkailla ulkomaalaisilla on varaa ostella taloja kalliilla joten hintojakin voi pitää korkealla :D ! Ja toi talo on ihan tässä meidän huudeilla jonne paistaa aurinko kokoajan, ei siis olla minkään vuoren varjossa. Tuolla varjopuolella putoaa hinta heti vähäsen!

      Mä olen onneks tottunut Suomessa näkemään kaikkia usein, mutta kyllä toi joka päivä olis ehkä mullekin liikaa :D ! Mutta onneks voit sanoa että ovat tosi mukavia, muuten se perhelounaskin olis ehkä liikaa!

      Poista
  5. Itsellänihän on yksi maailman parhaista anopeista ! En tajua kuinka näinkin vaikealle ihmiselle on voinut siunaantua noinkin ihana anoppi ?!
    Itselläni onkin kahden pojan äitinä aika kovat paineet olla yhtä ihana anoppi kuin hän on.
    Ja tuosta asumisesta, en mä kauhistele ainakaan ollenkaan, mun mielestä ennen oli asiat paremmin kun oltiin perhekeskeisempiä ja asuttiin samassa pihapiirissä. Nyky ihmiset ei edes moikkaa rappukäytävässä naapureilleen. Paitsi Sepänkujalla.
    T: KatjaMama

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mäkin olen omalla kohdallani miettinyt :D ! Se sanoikin kerran että minä olen jo omat lapseni kasvattanut, te kasvatatte omanne miten tahdotte, siihen en puutu - musta loistoasenne, täytyy toivoa että itsekin muistaa sitten moisen!

      Tää keskieurooppalainen perhekeskeisyys on kyllä joillekin suomalaisista tosi outo asia ymmärtää, siks tätä aihetta tahdoinkin avata. Mut onneks me Sepänkujalla asuneet ymmärretään että naapureille voi moikata, varastaa niiden koiria ja myös esimerkiks huolehtia siitä ettei naapurustossa kuljeksi mitä tahansa hihhuleita soittamalla että milläs asioilla sitä oikein liikutaan...

      Poista
  6. Ah. Ihanat Anopit.
    Mun piti jo tätä edeltävään kirjoitelmaan skriivata pitkä vastaus. mutta kun jatkoin näpyttelemistä(muutaman päivän päästä) niin totesin. että kaikki oli jo sanottu. Paitsi. Ulkomailla asuvissa rakkaissa ei ärsytä mikään! Surettaa lähinnä se, että heitä näkee niin kovin vähän :(
    Anoppiasiaan; Entinen anoppini, kaikkien rakastama Ailimummo kävi hermoilleni joskus 30 v sitten. Asuimme eri sisäänkäynneillä varustetussa talossa, jossa oli yhteiset ulkoseinät :) Joskus anopin tunkeilu häiritsi nuorta Anua. Jos Aili huomasi että meille tuli vieraita...kohta tuli tosca- tai tiikeri- tai suklaamurukakkua. Nyttemmin ja jo paljon aikaisemmin olen ymmärtänyt hänen tarkoittaneen vain hyvää <3 Extrahyvänä koin sen että saatoimme mennä millointahansa ilmoittamatta "kylään". Koskaan en tuntenut olevani epätervetullut. Kiitos siitä. Opin Aililta myös kärsivällisyyttä..kärsivällisyyttä.. ja kärsivällisyyttä. Jossain vaiheessa se kyllä kiehahti yli, Mutta silti vieläkin joudun välillä tarrautumaan entisen anoppini ideologiaan :) Nykyinen "anoppikokelaani" jo yli kymmenen vuoden takaa on oppinut noudattamaan kanssani samaa kaavaa. Hän ymmärtää minua ehkä paremmin kuin itse itseäni . Antaa, tarjoaa ja vaatii samassa suhteessa. Tänään on muuten Lean nimpparit. Ihanat anopit. Kiitos myös Hertan anopille, Martinalle. Mummon on hyvä olla täällä, kun tietää, että siellä on Lucaksen Liebe Oma. Kiitos myös Ihanalle Maijalle Vornaan. Olen tosi iloinen tietäessäni Annan olevan pidetty "miniäkokelas". Muistakaa ihmiset aina ; Minkä tunteistanne annatte toisillenne, se ei ole teiltä pois vaan lisää läheisyyttä, vahvistaa rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ollaan sitten missätahansa mikämikämaassa. Me ollaan nyt Hassissa ja menen keittiöön auttamaan äitiä... Perunat soseutettu 54 v vanhalla, Ranskasta ostetulla, myllyllä :) Sinäkin olet kuulemma käyttänyt samaa vekotinta, pikkupiikana, täällä ollessasi. . Mutta siis siihen alkuperäiseen palatakseni. Voin siis muuttaa sitten teille kun jään eläkkeelle :D love. mum <3 p.s. Hyvä. Nyt osaa isomummokin Skypeillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ehkä hermostumatta pärjäis jos tänne päivittäin tungettais. :D No onpas sulla monta ihanaa anoppia lähipiirissä, mä näin eilen Vornan mummon skypessä! Ja joo hei muuta vaan, voidaan tehdä sulle autotalliin oma kolo. :D Tosin mä en kyllä usko että maltat olla erossa muista lapsenlapsistas! Ja hyvä että osaa. :)

      Poista
  7. Joo terkkuja vaan täältä Vornasta "anopin" herkkujen ääreltä :) tänne on kyllä aina ihana tulla, mutta myös ihana mennä kotiin ja olla muutama päivä syömättä ;) ja Hertta hei sähä olit myös vain joku ihme hihhuli sepänkujalla, tai siis Wiwin hoitaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli siis onkin onni että mun anoppi asuu lähellä niin ei tarvii kerralla ahtaa itseään täyteen vaan voi pikkuhiljaa läpi vuoden :D ! Totta, mutta niille ihan ääripäähihhuleille ei naapurinmummo varmasti tarjonnut joka päivä kahvia ja pullaa, olin ihan ok hihhuli :D !

      Poista
    2. Nyt puhut potaskaa! Kylä Raikuli Raili vaan tarjoaa kahvia ja pullaa! Tuo ihan kotiovelle asti :D
      Katja

      Poista
    3. Mut ei ihan joka hihhulille, on se Railillakin joku naamaraja :D !

      Poista
  8. Minä jouduin ihan asumaan anoppini kanssa. Ei siinä, kyllä se on ihan mukava ihminen sillä omalla tavallaan, mutta tämä etäisyys tekee ainakin mulle hyvää. Noh, ainakin voin joka tilanteessa käyttää tätä hyvää argumenttiä miehelle puhuessani "sun ei ainakaan tarvitse asua anoppisi kanssa". :D Siihen ei voi paljoa lisätä. Voisin tosin hyvin kuvitella, jos mun anoppi olisi asunut naapurissani, olisi hän koko ajan tullut käymään. En olisi jaksanut sitä. Nyt kun hän on oppinut skypettämään, haluaisi hän joka päivä jutella miehen kanssa ja se on hänellekin tosi raskasta, kun puhelut ovat aina yli tunnin mittaisia. Ikääkin kun alkaa olla sen verran, ettei hän koe olevansa tilivelvollinen päivänkulustaan enää. Mutta kyllähän tuon ymmärtää, sillä anopilla on välillä yksinäistä yksin siellä Itävallassa. Munkin täytyy soitella hänelle säännölllisin väliajoin, sillä muuten hän kuvittelee, etten välitä hänestä.. :) On vaikeaa pitää välejä yllä, mutta kyllä minä silti pidän hänestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh! Eli siis vähän roikkuvaista sorttia, tai nätisti sanottuna vain erittäin läheinen ja rakastava ... :D En mäkään sellaisen kanssa vois kuvitella lähekkäin asuvani, vaikka olis kuinka mukava ihminen. Voi anoppia, sen pitäis keksiä uutta tekemistä pois muuttaneen pojan tilalle, ehdottakaa sille jotain oikein vaativaa ja aikaavievää harrastusta :D !

      Poista
  9. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja täytyy sanoa,että kuulostaa niiiiiin mahtavalle tuo teidän järjestely!

    Miten en oo eksyny tänne aikaisemmin? Ihan törkeen mukavaa luettavaa sun teksti!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku valehtelin... näytti vaan mobiiliversiona epätutulta! Enkä paljoa ookaan sun tekstei viel lukenu.

      Mutta nyt alko oikeesti kiinnostaa!

      Poista
    2. Nojoo, olishan se ehkä kivempi jos olis ihan omat hoodit, mutta ei näillä hinnoilla joten onneks tämäkin toimii. :D Haha, sun pitäis nukkua enemmän :D !

      Poista