lauantai 23. maaliskuuta 2013

33 x nimi.

Kansainväliset nimet on kuulostanut mun korvaan aina tosi kauniilta ja mulla oli aikoinaan pari suosikkia jotka olisin tahtonut tulevalle lapsellenikin antaa. Nojoo, se oli silloin kun en tuntenut vielä kovin montaa ulkomaalaista. Kun Lucakselle alettiin miettiä nimeä, jouduin heti heittämään muutaman vanhan lempparin mielestäni koska samantien kun ajattelin jotain tiettyä nimeä tuli mieleen joitain ihan muita dorkia joiden nimeä en voinut kuvitella antavani omalle söpölle vauvalleni. Tai sitten Stefan teilasi ne koska joku sen sukulaisista, jonka olemassaolon se on nimeä lukuunottamatta unohtanut, on sen niminen.

Silloin kun mun ihana rakas pappani yli kymmenen vuotta sitten kuoli, päätin että jos joskus saan poikalapsen annan sille toiseksi nimeksi papan nimen. Enpä vain silloin ajatellut että päädyn yhteen ei-suomalaisen miehen kanssa (en voi sanoa ulkomaalaisen koska mä olen täällä ulkomaalainen). Vanhin mun Suomen parhaista kavereista kysyi heti nimiasioista jutellessa että kai babyn toinen nimi tulee meidän papalta, mut mua vähän epäilytti, koska niinkin vanhanaikainen suomalainen nimi kuin Olavi ei oikein olisi sopinut Lucaksen kanssa, mutta Stefan vakuutti että tottakai sopii! Se ei tosin heti muistanut kyseistä nimeä, vaan sanoi usein oliivi.


 Itävallassa yksi etunimi on normaalia, kaksi ei. Nykyään kaksikin on jo ehkä vähän yleisempää, mutta ei vielä kuitenkaan normaalia. Senkin takia Stefan antoi mulle oikeastaan vapaat kädet päättää toisesta nimestä, kun sen mielestä se on jopa turha. :D Katja sanoikin että ei sitä käytetä muuten kuin siinä vaiheessa kun täytyy komentaa uhmaikäistä kaikilla etu- ja sukunimillä. Lucaksella on kyllä siis vain yksi sukunimi, mutta siinä on 17 kirjainta. Stefan olis tahtonut sille mun sukunimen, mutta mun mielestä vierasperäisiä kirjaimia sisältävät vähän kansainvälisemmät nimet ei todellakaan sovi yhteen noiden tavisfinskisukunimien kanssa (haha, meikähän on Järvinen). Plus että täällä Järvinen on vähän turhan eksoottinen eikä meinaa taipua ihan joka suuhun tai paperiin.

Lucaksen nimivalinta sujui siis aikalailla ongelmitta. Toivonmukaan meille suodaan vielä toinenkin tommonen pikkudorka meidän elämää ihastuttamaan, vaikkakin sen nimeks tulee sitten varmaan Nimetön. :D Se ei toki ole vielä todellakaan ajankohtaista, mutta heitellään silti kivoja nimiä toiselle niiden putkahtaessa päähän. Nykyään kun katon teksti-tv:ltä urheilutuloksia, heittelen sieltä Stefanille mua miellyttäviä nimiä (sekä poikien että tyttöjen), mutta tähän mennessä ei olla löydetty vielä yhtäkään mikä olis ollu molempien mielestä kiva. :D Musta esimerkiks Frida ja Stina oli kivoja nimiä, mutta Stefanin mielestä ne kuulostaa siltä kun lapsi olis täys holzkopf, puupää. Eli not myöskin mun svedulemppareille. Muutama kuulostaa sen mielestä sit taas prostituoidun nimeltä, kuten esimerkiks Stella. Joo.


Nimiä mietittäessä yksi hankaluus on se, että nimen pitäis sopia sekä itävalta- että finskisuuhun. Mun sisko oli huolissaan että Lucas saa "jonkun saksalaisen nimen jota se ei osaa lausua", joka kävi myös mun mielessä. Mä sanon jopa Stefaninkin nimen erilailla suomea  puhuessani kun taas sillon kun puhun saksaks siitä tai kutsun sitä, siks Stinakaan ei olis sopinu koska se kuulostaa vähän dorkalta suhuäänteisen suusta, samoinkun Stefanin mielestä kuulostaa dorkalta jos sen nimeä ei lausuta suhuäänteellä. Lucas sen sijaan passaa jokaisen suuhun ja kaikki lausuu sen samanlailla! Moni eksyi kirjoittamaan sen kuitenkin c:n sijaan k:lla, joka tosin ei ole niin suuri erhe kuin ne kaikki tavat miten täällä kirjoitetaan mun nimeä...

Nojoo, kuten sanoin, onneksi sen toisen babyn nimen löytäminen ei ihan vielä ole ajankohtaista, koska siitä voi tulla tuskainen taival. Katotaan sitä sitten silloin, ehkä siihen mennessä ollaan jo löydetty molempia miellyttävä nimi! Ja jos ei, ainahan sille voi antaa nimeksi Matteus tai Markus oli sitten tyttö tai poika. Toi oli vitsi, mutta kerran Suomessa jonotin Akuliinassa vessaan ja joku mamma tuli siihen ja laittoi poikiaan miestenvessaan ja niiden nimet oli Matteus, Markus ja Luukas. Tosin siellä oli joku uskovaisten tapahtuma menossa mutta silti, musta aika karua! Nyt karua aamupuuroa ja Ladykracheria, ciao.

10 kommenttia:

  1. Itse tykkään kans kauheest kansainvälisist nimist, saksalaiset nappaa etenkin. Luen saksaa ja ois hirveen hienoo päästä joskus asumaan jonnekin saksankieliselle alueelle :) Lucasin lisäks tykkään Leonista ja sit yks ruotsalainen suosikkinimi on Linus :D Sit kans, jos joskus kaksospojat saan ni nimet tulee kyl olemaan Leon ja Noel, if you get it;D
    Tyttöjen nimissä oon tykänny saksalaisista nimistä kuten Andrea ja Clea. Kansainväliset nimet ylipäätään on tosi kivoja, tietyst vaikea kirjoitusasu ei oo kauheen kiva suomalaisten mielestä :D

    Mikä siis sun etunimi on, kun sanoit et se vääntyy oudoksi Itävallassa?:D millasii kirjoitusasuja sillä on ollut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun veljen pojan nimi on Noel, musta se on tosi kiva nimi! Ja niin on kyllä Leonkin. :) Andrea epäilyttää, kun se on niin lähellä svedu-Andreasta joka on sit taas pojan nimi. :D Helppoa olis jos ei tarviis miettiä kun yhden maan lausumis- tai kirjoitusasua!

      Mun nimi on niinkin normaali (not) kun Hertta, joka on oikeesti hyvinkin paikallinen nimi - mutta ei noin kirjoitettuna. :D Herta, Hertha, Härta, Härtha on ehkä ne joita vois pitää normaalina, on enemmän ihme jos se on oikein kirjoitettu. :D

      Poista
  2. Isoveljesi käski muistuttaa, että mieti kahdesti - erityisesti meidän lapsia - ennen kuin alat puhua toisen lapsen hankkimisesta :D Meidän muksuilla on kansainvälisenäkin toimivat nimet just sen takia, et mä kyllä toivon meidän vielä joskus viettävän enemmänkin aikaa jossain toisessa maassa. On se aina helpompaa, kun ei joka kerta tarvi tavata nimeään kirjain kirjaimelta ;) (Ja toinen syy, niitä meille molemmille sopivia nimiä oli lopulta tosi vähän...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha :D ! Miten se semmoista voi sanoa, teidän kahdesta enkelistä :D ! Teillä nimet toimii ilman tavutusta kyllä koko perheellä. Jos mun nimeä kysytään johonkin virallisuuksiin niin sanon suoraan heti "Hertta ilman hoota, tuplateellä" :D

      Poista
  3. Ja ah, kuinka ihanaa on että vanhemmat keksii ihanan erikoisen nimen, jota sitten lapsi ei osaa sanoa itse mahdollisen r- tai s-vian vuoksi ! Sulla olis ollu rankkaa r vikaisena HELTTA ! T. Lannikko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mullahan oli pienenä vähän ties mitä vikoja, muunmuassa K-KIRJAIN?! Kuka ei osaa sanoa KOOTA?! :D Ja ehkä just r-vian takia keksin itselleni uuden nimen ja kutsuin sitten aina itseäni Pimmiks... "Pimmi etana mutaan" tarkoitti Hertta ekana mukaan. Musta aika selkee...

      Poista
    2. Sofia on mieluiten leikissä "tuningatal". Terkut vaan Pimmi-tädille!

      Poista
    3. Hänen tolteutensa eilen Skypessä kertoi että hän oli ollut hoilossa ja siellä taitti on taveleita ♥

      Poista
  4. Meillä oli vähän vaikeuksia löytää sopivaa nimeä! Kun mies on tosiaan afganistanista, niin on siellä nimet vähän erilaisia kuin suomessa :'D Minä ehdottelin jotain vanhempia suomalaisia nimiä, niin ei sopinu miehelle. Mies kun taas ehdotteli jotain perinteisiä nimiä hänen maastaan, niin osa kuulosti suomalaiseen korvaan tosi hassulta. Lopulta päädyttiin suomalaiseen etunimeen, kun suomessa ollaan ja toinen nimi sitten afganistanista. Sofia Sahar siis. Sahar lausutaan sähär, mutta taitaa suomalaisen suussa mennä ihan saharina :=D

    Miehenkin äidinkielessä on outoja äänteitä :D ja olen huomannut, että miehen on välillä vaikea sanoa äätä ja öötä ja monet kirjaimet menee sekaisin, kun raukka yrittää suomea opetella. Suomi on varmaan aika hassun ja vaikean kuuloista ei-suomalaisen mielestä..XD

    Lucas on muuten tosi kiva nimi vieläpä tolleen c-kirjaimella :> tykkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin kuvitella et on ollut hankalaa! Mut Sofia Sahar on kyllä tosi nätti ja kiva että sai kuitenkin sit myös sitä afghanistanilaista siihen. :) On vaan just vähän hankala kun asuu Suomessa, niin ei voi mitään tosi erikoista ottaa kun ei kukaan osais semmoisia oikein lausua, finskit kun on tottunu siihen että sanat lausutaan niin kuin ne on kirjoitettu. :D

      Stefanille tuottaa suomen kielessä hankaluuksia noi pitkät vokaalit, moisia kun ei saksassa ole. Tuplakonsonantit on kyl kans erilaisia kuin saksassa, ja varsinkin r-kirjaimen kunnon rrrr on hankala kun täällä se lausutaan erilailla. Mut onse kyllä hauskaa yhdessä opetella, teillä varmaan vielä hauskempaa kun pitää opetella enemmänkin! :D

      Ja kiitos, k:lla se on täälläkin yleisempi mut musta se oli paljon kivempi c:llä. :)

      Poista