En voi edelleenkään sanoa ettäkö omistaisin valtavat tietomäärät vauvoihin liittyen. Tiedän omasta vauvastani paljon asioita, mutta ei niitä voi alkaa huutelemaan koko kansalle ja julistaa että näin kaikki vauvat käyttäytyy. Minun kolmen kuukauden ikäinen vauvani nukkui öisin kuin tukki, mutta päivisin ei ollenkaan. Minun vauvani nukkuu edelleen melko vähän, mutta laadukkaasti. Minun vauvani ei saa hermokohtausta syödessään (mä en edes tiedä mikä on rintaraivari). Minun vauvani rytmiä ei ole helppo säädellä, hän säätelee sitä mieluiten itse. Minun vauvani on opettanut minulle kaiken itsestään. Mutta ei tää mama ala silti väittämään kenellekään että se mitä toi hattara-aivo touhuaa, olis se normi. Nojoo, ainakin jokainen äiti tietää (ja eiköhän myös lapseton ymmärrä) että jokainen vauva on erilainen.
Mutta on kuitenkin ihan perusjuttuja jotka olen itse hyviksi huomannut, vaikka muut äidit olis ihan toista mieltä. Näitä aion käyttää myös seuraavan lapsen kohdalla. Tutilla on monia positiivisia puolia (ja myös negatiivisia), mutta siitä irrottautuminen on yleensä kamala vaihe sekä lapselle että vanhemmille (yleensä, poikkeuksiahan tietysti on niinku jokaikisessä asiassa). Me ei annettu ikinä Lucakselle tuttia, siinäkin pelossa että se olisi alkanut imeä sormiaan, mutta siihenkään se ei ryhtynyt. Ei tarvitse aina miettiä onko joku tutti mukana, onko se puhdas, ja se mikä mua ilahduttaa ehkä eniten - ei tarvitse elää sen kamalan tiedon kanssa että aika käy vähiin ja kohta se trilleri koittaa ja tutista luopuminen täytyy aloittaa. Lucaksella on uninorsunsa jota se halailee ja pussailee ja josta se saa turvaa, mutta sitä ei todellakaan tarvitse kantaa mukana minnekään, se on ja pysyy sängyssä (mitä nyt välillä pääsee pesukoneeseen pyörimään).
Lastenruokia ollaan ostettu yhteensä varmaan alle kahdellakympillä. Tosin ei Lucas niitä ole syönytkään tässä kun vasta reilun kuukauden, tullaan varmasti ostamaan enemmän, mutta noi perussoseet on niin helppo tehdä itse. Pakastaminen jääpalakuutioiksi on nopeaa ja vaivatonta ja on kiva kun voi yhdistellä joka päivä erilaisen soseen, sen kun nappaa eri makuisia palasia pakkasesta. Ja se, että tietää että kaikki on varmasti luomua. Katsottiin yks päivä 45 minuuttia-tyylistä ohjelmaa (jonkalaisia tulee täällä melkein joka päivä), ja siinä oli järkyttävästä allergiasta kärsivä vauva. Lääkärit oli pitkään yrittänyt selvittää mille se on allerginen, kunnes se oli vihdoin selvinnyt - äidinmaidon mukana baby oli saanut viljelyvaiheessa vihanneksiin tai hedelmiin suihkutettavia aineita, joita äiti oli siis syönyt. Luomuainekset on lähes aina ilman näitä, sen dokkarin nähtyäni en enää ole sanonut Stefanille että se vois välillä hamuta muutakin kuin luomua. Ruoka-aineesta riippuen se saattaa olla jopa halvempaa. Lastenruokien hintaeroja en ole edes katsonut, mutta meillä on aina syöty ja tullaan myös jatkossa syömään pelkästään Hipp-merkkiä, olisi se ero millainen tahansa.
Mulla on itelläni aivan älyttömän kuiva iho (atooppiseen ihottumaan liittyvä neurodermatiitti) ja lääkäri sanoi että se saattaa siirtyä Lucakselle heti, mutta sen iho on ainakin vielä pysynyt ihan täydellisenä. Suomesta tuli jättipaketin kanssa hullusti kaikenmaailman rasvoja, mutta olen tainnut ehkä yhden avata ja sitäkin ihan tippasen käyttänyt. Ainut mitä me Lucakselle käytetään on öljy, joko apteekeista saatava ihan tavallinen manteliöljy tai sitten vielä taviksempi babyöljy. Ennaltaehkäisy on mun mielestä mainio hoitokeino (ja se että nään raavitun oman ihoni kokoajan :D), mutta koska pelkään samalla myös sitä että iho tottuu liikaa ei läträillä liiaks. Nojoo, en mä tiedä mikä on liikaa tai liian vähän, mutta tähän asti kaikki on ollu perfekt, mietitään sitten muutoksia jos jotain ilmenee.
Google on ystävä, Google kertoo paljon asioita. Sillon kun Google vie semmoiselle sivulle, joka on luotettava. Näin vauvanoviisina ei ole aavistustakaan onko joku asia "normaalia", vai pitäiskö olla kummissaan tai jopa huolissaan. Sillon on kiva äkkiä kirjottaa Googleen hakusana, jonka perään se itse tarjoaa yleensä vaikka kuinka monta eri vaihtoehtoa. Tosin usein, hakusanoista riippuen, se tarjoaa heti alkuun paljon forumeita, joita pidän toki hauskoina mutta jos tahdon oikeasti tietää jotain tärkeää (esimerkiks mitä vauvalle ei saa syöttää) niin katson kyllä jonkun kunnon sivuston. Jos sen sijaan tahdon vain lueskella miten muiden vauvat käyttäytyy, ilman ettäkö pitäisin Lucasta epänormaalina jos se ei tee niin, luen forumeita tai juttelen mamakavereiden kanssa. Stefanin äitin juttuja kuuntelen vähän varauksella tai soveltaen koska se on saanut lapsensa jo yli 20 vuotta sitten, jolloin kaikista asioista ei tiedetty ihan niin paljoa, äitejä käskettiin esimerkiks nukuttaa vauvat mahallaan!
Paras mittari on kuitenkin tietysti Lucas, se kertoo kyllä heti jos joku ei sovi. Kun meillä oli se kotiseurantalaite käytössä, painotti lääkäri että laitteen sijaan tulisi katsoa vauvaa. No shit Sherlock kun joka hälytys minkä se laite vinkui oli väärä? Se oli kyllä ihan katastrofi, luojankiitos päästiin siitä niin pian eroon (jos joku ei tiedä mistä puhun niin lisää täällä). Mutta esimerkiks Lucaksen rytmi vaihtelee varmaan viikon, kahden välein kun se keksii että pidemmät päikkärit onkin oikeestaan ihan jees tai kun se päättääkin alkaa joka ilta nukkumaan tuntia aiemmin ja heräämään sitten myös tietysti totuttua aikaisemmin. Ton ikäiselle kirpulle ei voi vain sanoa että menepäs nyt nukkumaan, vaan hän nukkuu sitten kun se hänelle sopii. En myöskään mielelläni herätä sitä, vaikka sitäkin oon välillä joutunut tekemään yöunien tuhoutumisen pelossa. Jotkut vauvat on tosi helppo nukuttaa, Lucasta ei. Senkus vaunuilet, laulelet tai heijailet tuntitolkulla, se ei todellakaan nukahda ellei sitä väsytä. Varmaan peruja multa, en mäkään tahdo "mennä nukkumaan" ja sit vaan pyöriä sängyssä kun ei väsytäkään, vaan mieluummin esimerkiks luen siihen asti et silmät ei pysy enää auki.
Mutta lyhyesti: oma vauva opettaa äidille äitiydestä ja siihen liittyvästä kaikkein eniten. Vaikken tiennytkään vauvoista juuri mitään, ei mulla silti käynyt mielessä alkaa lukemaan mitään lapsioppaita, veikkaan että niissä jokaikinen lause eli puolet kirjasta sisältää lauseen "kaikki vauvat ovat erilaisia". Imetys ja muut touhut opetettiin sairaalassa (imetystä nyt ei voi mitenkään etukäteen reenata, olihan se hankalaa), lastenlääkärillä saa kysellä kaiken tärkeän ja sieltä saa myös kaikenmaailman broschüreitä luettavaks. Ja ihanan internetin ihmeellinen maailma auttaa aina! Nyt meidän on lähdettävä ton ihanan mittarimadon kanssa pihalle, koska kamala maalismyrsky mikä tällä viikolla oli on ohi ja nyt on taas aurinkoa ja lämmintä ja myrskyn mukana tulleet lumetkin on jo sulanut. Kerrotaan kuulumisia joku toinen päivä, ciaoo :*
"Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit" ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti