perjantai 28. joulukuuta 2012

Kulttuurieroja, osa 1.

Kuten arvata saattaa, kahden eri kansalaisuuden eläessä yhdessä saman katon alla ei yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Meillähän näitä tulee edelleen tosi usein, välillä lievempiä ja välillä todella ihmetystä aiheuttavia (joista keskustellessa saattaa äänikin vähän korottua kun kumpikin yrittää selittää toiselle miksi se toinen tapa on muka parempi :D). Stefan on tosi hyvä kyseenalaistaan asioita ja keksimään nasevia kysymyksiä ja mä vuorostani vähän huono vakuuttelemaan jonkun asian paikkaansapitävyyttä (paitsi rakasta sisartani voin huijata ihan miten sattuu :D), joten välillä jään itekin miettimään että oiskohan tää nyt oikeesti fiksumpi itävaltatyyliin.

Suomalaisille ehkä se omituisin on perheen kanssa asuminen. Samassa talossa saattaa asua yli kolmekin sukupolvea, toki riippuen talon koosta, mutta yleensä talo on ollut suvulla jo ikuisuuksia, "pääasuja" vaan vaihtuu. Useimmat talot ei ole Suomen malliin vaan yksinkertaisesti yläkerta ja alakerta, vaan joka asunto on ihan omansa keittiöineen, kylppäreineen, sisääntuloineen jne. mitä nyt normaalista kämpästäkin löytyy. :D Lisäksi usein taloista löytyy lisäksi turisteille joko kokonaisia loma-asuntoja tai sitten vuokrattavia huoneita (jolloin majoitusvaihtoehtoon saa lisäksi usein halutessaan aamupalan). Täällä ei juurikaan ole suomalaisten hiihtokeskusten tapaisia erillisiä vuokrattavia mökkejä, vaan kaikki on omistajan talossa tai ainakin pihapiirissä.

Tirolilainen perustalo.

Syynä tähän perheiden yhteisasumiseen on usein a) vaikka ihmiset tienaa vähemmän Itävallassa niin tontit on silti paljon kalliimpia kuin Suomessa (johtuen siitä että esim. rikkaat venäläiset maksavat mielellään miljoonia näillä maisemilla tontista jolle voi rakentaa kivan yhtä kalliin huvilan ja käydä siellä sitten kerran vuodessa) ja b) itävaltalaiset nyt vain on jotain ihan muuta verrattuna finskeihin jotka ei "ehdi" yksinäiselle mummolle edes kerran viikossa kahville. Kun asuu lähekkäin on helpompi pitää huolta toisista.

Keittiöstä löytyy jonkun verran mua häiritseviä asioita. Ekaan työsuhdekämppääni tutustuessani huomasin heti ettei astioille ollut kuivauskaappia, mikskä sitä sanotaan, se ritiläsysteemi kaapissa lavuaarin yläpuolella keittiössä. :D Juustohöylää sai etsiä kaupasta pitkään, koska juusto "kuuluu leikata veitsellä niin että saa itse päättää siivun paksuuden". Entäs se ruoka sitten? Suomalaisia perinneruokia on musta hankala keksiä, joku karjalanpaisti, ruisleipä, mitä muuta? Itävaltalaisia näin muutamankin vuoden jälkeen voisin luetella hetkessä roppakaupalla gröstlistä miljooniin erilaisiin knödeleihin. Varsinaista jouluruokaa täällä ei sitten taas ole, ainoastaan juomia (glühwein, punssi) ja herkkuja (joulukeksit, kuumat kastanjat).

Joulukeksejä on lukemattomia erilaisia, tossa Stefanin maman tekemiä, niitä oli "vain" 14 eri sorttia.

Vauvajuttuja mun on ehkä vähän hankala keksiä, kun en Suomessa ole muutakuin joidenkin tuttujen vauvojen kanssa ollu tekemisissä, mutta semmoista arkitouhuilua en ole harrastanu. No mutta, ehkä se suurin ero kuitenkin on se että täällä ei ole neuvolasysteemiä ollenkaan, siitä kerroin jo aiemmin. Raskaudenaikaiset tutkimukset tehdään omalla gynekologilla, ihan vikat (tai yleensä vika, mutta mulla niitä ehti oleen enemmänkin kun meni vähän yli) tutkimukset on sitten sairaalassa jonne aikoo mennä synnyttämään. Musta oli kyllä ihana mennä tonne St. Johannin sairaalaan kun siellähän sattuikin olemaan mun oma gynekologini (joka painaa aika pitkää päivää, aamun se on omalla vastaanotollaan, sitten menee sairaalaan ja illalla menee taas omalle vastaanotolleen ja välillä menee taas vielä senkin jälkeen sairaalalle, lääkärin perusvuoro täällä).

Entäs vauvan kanssa sitten? St. Johannissa on aika paljon lastenlääkäreitä, niistä voi valita itse mille tahtoo, sekin säilyy sitten samana koko MKP-ajan (no se Mutter Kind Pass, neuvolakortti). St. Johanniin on meiltä n. 10 km, joten jos jotain akuuttia tulee niin voin kyllä mennä myös "omalääkärille" ("Hausarzt"), se on yleensä lähellä, meidän on tossa Goingin keskustassa n. 2 km päässä meiltä. Tämän lisäks joka puolella on semmosia ilmasia vastaanottoja kerran viikossa/kuussa (meidän lähellä kerran kuussa, St. Johannissa kerran viikossa) joissa on aina kätilö/hoitsu paikalla, siellä voi punnita ja mitata babya, kysellä asioista tai vaikka vaan jutella muiden mamojen kanssa.

Meillä ei vielä syödä muutakun maman maituu, mutta sitten kun soseiden aika koittaa löytyy kaupasta ihan samanlailla paikallisia Pilttejä ja Bonia kun Suomesta, vaikka tietysti kannustetaankin tekemään itse mahdollisimman paljon. Sen sijaan yksi ero mitä babyn ravinnosta keksin on iki-ihana vauvatee ! Kyllä ! Kun toisella on masu pipi, ei sitä tarvitse ainoastaan hieroa ja katsella kärsimystä, vaan keittää vauvateetä, jäähdyttää ja juottaa ja tsäp, ei mene kauaakaan niin jo toimii suolisto taas ja on parempi olla. :) Eikä sitä todellakaan tarvitse juoda paljoa, joku 10 milliäkin riitti (mä join sitten aina loput, niin herkullista mauton fenkolitee kun on, not, mutta meni mun maidon mukana sitten Lucakselle). Imperfekti siksi että nyt Lucaksen kasvaessa ei kurjia masuvaivoja ole samanlailla esiintynyt kun pienempänä (ihanku se nyt ois tosi iso haha :D).

Bio-Fenchel-Tee, Ab 1. Woche - Luomufenkolitee, 1. elinviikosta lähtien. Jos Stefanilta kysyttäis meillä ei muuta suuhun pistettäskään kun luomua, mutta mun on vähän pakko välillä näyttää sille hintoja. :D

Nää ei todellakaan ollu tässä, ei huolta, kaikenlaisia eroja löytyy juurikin tosta asumisesta lähtien varmaan ihan hautajaisiin asti (niissä en onneks ole täällä käynyt). Huomioikaa myös että oon asunut koko täälläoloaikani Tirolissa (paitsi yhden kesän Salzburglandissa), joten asiat saattaa toki olla erilailla muissa osissa maata (tää on kuitenkin se paras osa maata, täällä on kauneimmat vuoret). No mutta en jaksa enää tuijottaa tätä typerää ruutua, jatkoa tähän aiheeseen seuraa taas joskus adiooos  :*

2 kommenttia:

  1. Hei, entä vauvauinti, vauvamuskari, vauvahieronta, äiti-vauva kerho ? onko siellä ? - Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. löytyy :) ! niihin pääsee sit vähän iäkkäämmän vaavelin kanssa, meille sopiva uintiryhmä alkaa muistaakseni toukokuussa (vielä vähän aikaa saavuttaa uikkarikunto...), vauvahieronta on tosi kallista mut noita äitimamakerhoja on kanssa. :) ajan keväällä ajokortin ni helpottuu vähän toi kulkeminen. :D

      Poista