torstai 3. heinäkuuta 2014

Turisti omassa maassaan


On ihanaa olla kotona, vaikka vain täällä väliaikaiskodissakin. On ihanaa kun illalla tulee pimeä eikä nukkumaan mennessä tarvitse vetää peittoa pään yli. On ihanaa kun ovet aukeavat oikeaan suuntaan ja valonkatkaisijat toimivat niin ettei Lucaskaan menetä hermojaan niitä painaessaan. Til Schweiger narisee telkkarissa ihanalla saksallaan ja Trivagon mainos on jälleen miellyttävä, ei omituinen.

Kukaan ei ole niin suomalainen kuin ulkosuomalainen, kirjoitti Italiassa asuva Leila. Suurin osa kolahtaa kyllä aivan sataprosenttisesti, osasta taas olen täysin eri mieltä. Satuin lukemaan tämän juurikin Suomessa ollessani ja tajusin taas kuinka hankalaa onkaan olla ulkosuomalainen - kotona haet Ikeasta tiskiharjan kun ei normaalista kaupasta löydy ja Suomessa tiskatessa mietit että olisipa kiva kun olisi se tiskisieni.


Oon tosi sopeutuvainen ihminen ja voisi myös olettaa että 20 vuotta Suomessa ja vaivaiset viisi ulkomailla asuneena ei synnyinmaahan palatessa mitään ongelmia olisi. Varsinkin koko ikänsä kotimaassaan asuneiden on hieman hankala käsittää miten joku tuikitavallinen asia voikin olla niin ihmeellinen - esimerkiksi juurikin se jatkuva valoisuus. Meillä aurinko laskee vuorten taakse yhdeksän maissa, kymmeneltä on aivan säkkipimeää ja minä rakastan sitä. Yritin olla taas mahdollisimman hissukseen ihmetyksineni ettei kaikki ärsyyntyisi, mutta valoisuutta en voinut miettiä pelkästään itsekseni. Siitä joku kommentoikin hyvin - Suomen talvi on niin pimeä että sitä kesän valoa osaa todellakin arvostaa. Eikö ketään suomalaista muka ärsytä se?

Loma oli ihana, mutta kaksi viikkoa erossa Stefanista raastoi kyllä aika pahasti, sekä mua että Lucasta. Jälleenkohtaaminen Münchenin lentokentällä olikin yksi viime aikojen ihanimmista tapahtumista, varsinkin niiden Suomessa vuodatettujen hyvästikyynelten jälkeen. On ikävää kun on ikävä ja vähän vielä ikävämpää siitä tekee se, että melko harva oikeasti ymmärtää miksi jotkut asiat ovat niin hankalia. "Kokee olevansa ulkomaalainen, sekä Suomessa että nykyisessä asuinmaassaan". Täällä on koti, täällä olen onnellinen, mutta en tiedä milloin tulee aika jolloin osaan sanoa olevani paikallinen. Ei ehkä koskaan.


Kello 00:00. Siis miten tuolla kuuluis nukkua!

Stefan vapaili vielä meidän paluun kunniaksi joten lienee ymmärrettävää etten ehtinyt enkä tahtonut näpytellä tietokonetta. Juttujahan mulla olis taas vaikka ja kuinka, ihan ensimmäiseksihän kaikki sukulaiset tahtois lukea ja nähdä otoksia meidän lomasta joten se täytynee hoitaa alta pois sitten heti seuraavaksi! Jos on jotain muita toiveita niin kertokaa, nyt kun Stefanin loma on ohi ja remontissa on sellainen ihan ammattilaisten välivaihe ettei musta ole oikein auttajaksi on mulla huomattavasti enemmän aikaa taas teillekin. Onneks, on ollut jo kova ikävä kaikkia ihania blogeja! Nyt pihalle nauttimaan viimeisestä viileämmästä päivästä, huomiseks on luvattu 36 astetta, oivoi!

12 kommenttia:

  1. Olispa päässyt näkemään teidän kohtaamisen kentällä <3 Meiltä olis kyllä löytynyt alakaapista se tiskisienikin. Samihan toi niitä Australiasta mm. äidilleen tuliaisiksi :D Valoisuudesta hmm... Tiedän kyllä ihan tästä lähipiiristä (perheestä) henkilöitä, joita valoisuus haittaa. Itse en välitä vähääkään! Oli valoisaa tai ei, kun laittaa simmut kiinni niin sitten on pimeää. Mulla on sitten varmaan astetta paksummat luomet ;) Ja hyvät unenlahjat. Unen määrä on kutakuinkin sama talvella ja kesällä. Eli vähän :)Syksyisin nukun paljohkosti, n. 7 h/yö. Keväisin, kun aurinko alkaa näyttäytyä enemmän, en malttaisi nukkua lainkaan.Olis kiva vaan miettiä siemenjuttuja, kylvää, koulia ym.ym. Suunnitella puskien leikkauksia ja maalata mielikuvia tulevasta valoisasta kesästä:D Sitten taas syksyllä voi poltella pönttöuuneissa tulia, lyhdyissä kynttilöitä ja nauttia siitä, ettei "tarvitse"tehdä ulkona mitään kun on niin pimeää :) Terveisiä Lucakselle ja Stefanille. Täälläkin alkaa pikkuhiljaa lämmetä :) Koittakaa nyt saada se skype ordnungiin.En kestä, jos en näe Lucasta niiiiin pitkään aikaan.Pitäis ainakin päästä edes laulamaan vähän yhdessä. Pusuja ja haleja <3 Voikaa hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä, saahan niitä sieltäkin, ei kai sentään maapallon toiselta puolelta asti tarvii tuoda :D Eikä aina voi pitää silmiä kiinni, ainoastaan nukkuessa! Ja kyllä mä ootan jo hirveästi syksyä ja talvea, ne on ihanaa aikaa kun on vielä vähän enemmän pimeää! Ei se skype tällä läppärillä sen paremmin toimi kuin mitä silloin näitkin kun Stefan soitti eikä varmasti koota pöytäkonetta, sehän tarkoittais sitä että aiotaan asua täällä vielä pitkäänkin, ei kiitos! :D Syksy on jo pian ;)

      Poista
  2. Jeeee! Mua ei myöskään haittaa tuo valoisuus yhtään, silmät kii ja unta kuulaan :D myöskään Lunaa ei haittaa, ku väsyttää ni auto tai vaikka pöydän alunen käy hyvin :) pus ja pian sit seuraavaa postausta kehiin. Stefanille terkut ja Lucakselle puseja ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo te ootte kyllä yhden sortin tolloja ! Kyllä mäkin voin nukahtaa valosassakin jos oikein väsyttää, mutta illat on musta paljon kivempia kun on pimeää. :) Tuitui ♡

      Poista
  3. Jee, olet taas takaisin täällä :D Musta valoisuuteen oli helpompi tottua kuin pimeään. En muistanut, kuinka kauan se pimeys, varsinkin täällä kaukana pohjoisessa, jatkuu! Mä rakastan Suomen kesää. Aikaista kevättä kyllä kaipailin ja kukkien loistetta ja ja ja.. Mutta ennen kuin rupean pillittämään tässä Itävalta-ikävääni, toivotan teille mukavaa arkeenpaluuta! Se on ihanaa, kun on pitkästä aikaa perhe taas koossa, vaikka lomalla olisikin ollut kivaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, kyllä se pimeys on varmasti vaikeampi, onhan se vähän synkkää varsinkin jos sitä jatkuu kuukausikaupalla :D ! Täällä ei vaan ikinä ole sellaista kuten varmasti muistatkin enkä suurenna sun ikävääs siitä kertomalla ;) Siksi ne pimeät illat on musta ihania, aamuisinkin kun on myös talvisinkin yleensä jo valoisaa kun me herätään! Ja kiitos, kyllä tämä on ihan parasta. :)

      Poista
  4. Minusta on ihanaa juuri tämä Suomen vaihtelevaisuus,selvästi neljä eri vuodenaikaa.Rakastan hehkeän kesän jälkeen syksyn pimeyttä.Sitten, juuri kun olen saanut siitä kyllikseni,tulee talven valkeus ja hankien kirkkaus (normaalisti kuitenkin).Ja sitten maaliskuussa alkaa jo odottaa kevään ihmeitä,ja tuntuu,että juuri se taas on paras vuodenaika.Kesässä on omat riemunsa,niinkuin nämä vaaleat yöt.Muistan yhden ikivanhan japanilaisen haikurunon aina kun valvon yöllä Hassin terassilla:
    Kaihoin katselen
    kuinka rientää joutuisaan
    yö tää ihmeinen.
    Kesäyönä nukkujaa
    toki säälin eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään osaisi elää ilman neljää vuodenaikaa - niinkuin Anna ja Emma, haluisivat asua jossain missä on aina lämmintä yök ! Onhan ne täälläkin aika selkeät, vähän vaan eri mittaiset eikä tietenkään ihan yhtä extreme-eroilla kuin Suomessa, mutta musta tämä on just paras näin, talvella ei tarvii jäätyä pystyyn eikä kesällä kukkua kaikkia öitä :D ! Hyvä haiku, sopii kyllä Suomen kesään mainiosti. :)

      Poista
  5. Mä inhoan talven jatkuvaa pimeyttä yli kaiken! Pimeää ja viileää saisi olla vain omassa makuuhuoneessa nukkumaan käydessä. Allekirjoitan myös tuon valoisien öiden tuskan. Mulla siihen auttaa vain valvominen yön ainoaan hämärään hetkeen saakka. Viime yönäkin käyskentelin pihalla yöpaidassa kahteentoista saakka muun muassa kottikärryistä kompostimultaa levitellen (naapureiden riemuksi) , kun ei se uni olisi tullut kuitenkaan. Just marisin Villelle, että mun pitäisi olla syntynyt jonnekin Etelä-Amerikkaan, missä on ok olla kovaääninen, isopyllyinen ja aurinkoa rakastava nainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaha nauroin ääneen kun mietin miltä kylähullulta näytät siellä öisin, onneks teidän pihalle ei nää kovin moni :D ! Olis kyllä kiva että sen pimeyden ja varsinkin viileyden voisi tilata sinne makkariin, nytkin kun sisälämpötila on jo heti näin aamusta 26 astetta on vähän vaikea saada päivästä otetta. :D Ja hei, ainahan te voitte muuttaa sinne niin voit ihan rauhassa olla oma itsesi :D !

      Poista
  6. Mä niin rakastan keski-euroopan PIMEITÄ ÖITÄ!!! :) Se oli yksi ihan paras juttu siellä lomaillessa. Iltaisin ei tullut kukuttua yön pikkutunneille, kun pimeys sai painumaan ajoissa nukkumaan. Muistan kironneeni sitä ihanaa pimeyttä meidän lomaillessa siellä Even ollessa 9-10kk. Tyttösemme sisäinen kello kun herätti joka aamu tasan klo 4 :D silloin aamun tunnit tuntui pitkiltä, mutta juurikin se pimeys sai meidän vanhuksetkin ajoissa unten maille, joten meidän yöunet olivat n. 21/22-4.00 :D Tässä kesällä mökillä ollessamme muistelimme isäni kanssa Itävallan pimeitä öitä. Samalla kun tuskailimme, kuinka saamme toukat nukkumaan, kun aurinko paistaa ja väsyttää, mutta tyttö hokee, ettei ole vielä nukkumaanmenoaika kun on niin valoisaa. Kotonahan ne ihanat pimennysverhot on :) Mutta itse en koe saavani energiaa yhtään enempää, oli valoisat yöt tai ei. Enemmin ne kunnon unet auttaa siihen vaivaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mustakin tämä on niin ihanaa ♡ Jotenkin tuntuu että kun on kokoajan valoisaa niin pitäis tehdä sit myös kokoajan kaikkea, täällä voi illalla hyvillä mielin vaan heittäytyä sohvalle ja ottaa rennosti ! Ugh, teillä on ollut aika pitkät aamut sitten :D ! Mekin viriteltiin päiväpeittoja Suomessa ikkunoihin, mutta eihän sekään silti ihan täyttä pimeyttä tuonut, onneks Lucas osas silti nukkua, vaikka ei tietenkään yhtä hyvin kuin kotona - just se nukahtaminen oli aina sillekin hirmuvaikeaa! Ja joo, kyllä se on se uni mikä niitä voimia tuo, vaikkakin toki sellainen jatkuva pimeys väsyttää aikalailla, esim. Suomen marraskuita en muistele kovin lämmöllä kun ei ole edes lunta tuomassa valoa siihen synkkyyteen. :S

      Poista