lauantai 12. heinäkuuta 2014

Suomitulva

Siinä missä lämpö ja aurinko on vihdoin löytänyt myös Suomen, on meille saapunut oikein kunnon sadekausi! Ei kyllä haittaa mua kovin paljoa, koska johan niistä helteistä taas jo kärsittiinkin. Alkuviikosta reippailin St. Johanniin reilun viiden kilometrin matkan ja mietin että onpas kiva kun on niin viileää ettei tule edes hiki - niin, perillä pankin mittari näytti sitten 27 astetta... että oli ollut tosiaan hieman liian lämmintä kun tollainen lukema tuntuu miellyttävältä.


Ennen Suomen reissua moni sieltä sanoi että "täällä on vähän viileämpää". Koska on kesä, oletin sen tarkoittavan jotain 15-20 astetta ja lähtöpäivän aamuna vedinkin ihanat, uudet kukkasandaalini jalkaan, mutta päälleni myös villatakin - jos tosiaan olis vain joku 15 astetta niin vois tulla kylmä! Lentokoneen saavuttaessa Itämeren kuulutti kapteeni sään olevan Helsingissä pilvinen, lämpöä NELJÄ astetta. Siis neljä astetta? Juhannusviikolla? Kyllähän kaikki tietää Suomen kesän olevan arvaamaton, mutta kuulutuksen jälkeen ei vierustoverin, 40 vuotta ulkomailla asuneen suomalaisnaisen, kanssa oikein tiedetty olisko pitänyt itkeä vai nauraa!


Kuten todettua, mä en ole helteen ystävä, mutta alle kymmenen oli jo hieman liian vähän jopa mulle koska matkalaukussa oli pelkkiä kesähepeneitä (jotta olisi tilaa tuoda paljon tuliaisia). Onneksi mun siskorakas sitten lahjoitti mulle kasan lämpöisiä vaatteita! Juhannushan oli kylmin 30 vuoteen, mutta silti oli vähän tyhmää että jos minä mainitsin jotain tästä hieman, no, koleahkosta kelistä, saattoi jonkun suusta kuulua "no ei teilläkään aina aurinko paista!". Mutta jos joku muu heitti jotain, oli se ihan okei. Tietysti.



Noo, tästä sääepäkohdasta huolimatta meidän tunnelma oli lämmin - syötiin jopa joka kerta ulkona, koska koko juhannuksena satoi ihan muutamat hassut kerrat ja jos se sattuikin yllättämään juuri syödessä, siirryttiin vain ansarin suojiin. Vietettiin siis koko viikonloppu viime vuoden tavoin mun mummoni luona sukulaisporukalla ja kuten todettua, tunnelma pysyi mahtavana, eihän kylmä sää ole kuin asenne- ja pukeutumiskysymys! Mä olin unohtanut itkuhälyttimen kotiin mutta onneksi aattoiltana sattui tulemaan just hyvin jalkapalloa niin että jos Lucas oliskin sattunut heräämään mun saunoessa niin sisällä olis ollut ihan elävät itkikset!




Juhannukseen kuului siis kaikenlaista kivaa ja sunnuntaina takaisin "kaupunkiin" palattuamme jatkettiin samalla linjalla kun saatiin muutama ihana tyyppi kylään. Kaksi viikkoa on pitkä aika olla erossa siitä omasta miehestä, mutta se, kuinka paljon siinä onkaan aikaa viettää kaikkien niiden ihmisten kanssa joita ei muuten koskaan näe on mahtavaa! Tammikuinen viikon reissu oli aivan liian lyhyt ja stressinen, tällä kertaa saatiin ottaa vähän rennommin ja ehdittiin nähdä joitain pupusia jopa useampaankin kertaan.


Lucaksella oli vähän nukahtamisvaikeuksia lähes joka iltana joka on tietysti täysin ymmärrettävää - vieras paikka jossa on vieläpä ihan valoisaa, meillä kun on myös päiväunille mentäessä pimeää! Mutta muuten uniongelmia (tai muitakaan kovin suuria ongelmia) ei ollut, oltiin aika lomamoodilla kun nukuttiin joka aamu herätyskellosta huolimatta vähintään kahdeksaan, normaalisti yhdeksään... Kotona kun heräillään aina seiskan pintaan niin tuntui että päivä oli melkein jo ohi kun nukkui yhdeksään asti, kerran missattiinkin yhdet treffitkin sen takia!

Ehdittiin silti tehdä vaikka ja mitä, esimerkiksi:


Leikkimään poikaleluparatiisissa ihanien poitsujen kanssa!


Hellimään monia eri eläimiä!



Tekemään vähän kaivinkonehommia papan kanssa!



Tutustumaan ihkauuteen syötävään: herneisiin! Kysyin joskus Stefanilta eikö täällä syödä herneitä tällain ja se vaan jäi ihmettelemään että kuka muka haluaa syödä raakoja herneitä! Toin sille sitten kaksi litraa näytille, mutta sain syödä ne onneks itse kun ei se oikein tajunnut mikä niissä on niin ihmeellistä!


Leikkimään tädin luona serkun ja serkkupuolten kanssa, siellä oli niiiin paljon tilaa!


Lisäksi oltiin myös hurjia ja käytiin jopa saunomassa! Lucas ei viime kerralla oikein välittänyt siitä joka mulle sopi hyvin, mäkin oon ainoastaan sellainen sosiaalisaunoja jolle riittää tämä kerta, pari vuoteen mainiosti. Tälläkertaa viihdyttiin siellä kuitenkin hyvinkin pitkään, molemmat!


Saunanraikkaat Lugi ja mummo!


Kuvat kertovat varmasti kuinka ihana loma meillä oli, sitä kuinka inhottavaa hyvästien jättäminen taas kerran oli, ei varmasti tarvitse edes kuvailla. Mutta ikävät fiilikset katosivat kyllä jo heti Helsinki-Vantaalla kun sain vihdoin sanoa Lucakselle että nyt mennään kotiin, Papan luokse. Kuten jo totesin, kaksi viikkoa on pitkä aika olla erossa toisesta - ei pelkästään mulle, vaan myös Lucakselle! Enkä osaakaan sanoiksi pukea sitä kuinka ihana kohtaaminen meillä Münchenin kentällä oli tai sitä kuinka ihana musta oli jälleen nähdä nuo kaksi yhdessä  Kiitos vielä kaikille ketkä meitä kestitsi, auttoi, lahjoi tai ihan vain viihdytti! Olisitte aina tervetulleita meille kun tulisitte vaan, varsinkin sitten syksyllä kun meillä on vierashuonekin! Pus!

4 kommenttia:

  1. Voi ei, mun kyynelistä ei tuu loppua :/ kamala ikävä ♡ Haisikselle pusut ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ikke, johan niitä kyyneleitä jo vuodatettiin ♡ Meillon Stefanin mamin läppäri nyt kun mun ei skulaa enää ollenkaan niin voitais koittaa jos skype pelais. :) Pusuja koko teidän ihanalle konkkaronkalle ♡ Lucas innostuu edelleen samanlailla jos jossain näkyy Sepin kuva. :D

      Poista
  2. Nyt olen katsellut sinun juhannusmatkakuvasi, en ole laskenut kuinka monta kertaa, ja voin vielä katsoa ne usein...Kiitos ihanista muistoista.Luulen,että palaan niihin vielä,kun syksyn pimeys kattaa Hassin ja saan niiden kautta muistella todella ihania,täynnä rakkautta olevia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, niin minäkin, oli se vaan taas niin ihana loma <3 Kiitos kuuluu ihan jokaikiselle mukanaolleelle!

      Poista