sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Terkkuja landelta!


Huhhuijaa, täällä kirjoittelee tästä hurjasta häslingistä jokseenkin väsähtänyt mutta samalla kaikesta uudesta innoissaan oleva minä! Vielä keskiviikkona itkeä vollotin vuolaasti kotona viimeisiä tavaroita pakkaillessani - vaikka me ei liiemmin välitettykään meidän minikaksiosta ja oli tiedossa ettei siinä kukaan voi ikuisesti asua niin silti, se oli Lucaksen ensimmäinen koti, siellä tapahtui paljon ihania asioita. Tottakai myös sillä, millainen tämä meidän väliaikaiskotomme on, on vaikutusta - pelkäsin hirveästi että Lucas ei viihtyisi täällä ja ihmettelisi miksei mennä jo takaisin kotiin. Mutta ei, se on innoissaan hurjasta tilamäärästä ja on nukkunutkin meistä kaikista parhaiten!


Tämä väliaikaiskoto on siis vanha, iso maalaistalo (eikös Bauernhofin voi noin suomentaa?) jonka Stefanin työpaikka peltojen vuoksi joskus osti. Täällä onkin älyttömästi tilaa, sekä sisällä että ulkona ja on ihanaa ettei tarvitse pelätä autoja (tai pyöräilijöitä, nekin on hulluja) kokoajan. Rauhaa on ehkä vähän liiaksikin, mutta leikin että tämä on vähän niinkuin kesämökki, ollaan kesälomalla Bauernhofilla! Nojoo, on meillä sentään lämmin vesi ja sähköt, niitä ei kaikilla mökeillä olekaan! Ja ihan huikeat näkymät, onkin mennyt monta vuotta ilman että jaksaa joka päivä ihastella kuinka kaunista täällä onkaan.


Mua jännitti kovasti mitenhän me mahdutaan kaikki (meidän pieni perhe, Stefanin äiti sekä tässä asumisoikeudella asuva vanha mummeli) sopuisasti saman katon alle mutta kuten sanoin, täällä on ihan valtavasti tilaa eikä vielä tässä muutaman päivän aikana ole kukaan ehtinyt käydä kenenkään hermoille, ainakaan kovin pahasti! Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan, lupaan kirjoitella tositarinoita millaista onkaan asua melkein samassa asunnossa anopin kanssa, kuulostaa melko extremeltä!


Muutto osui melkoisen huonoon saumaan, keskelle kiekkoskaboja ja autokoulua! Onneks sain sentään ne teoriat viime viikolla valmiiksi joten ei tarvitse kuin käydä vähän ajelemassa. Keskiviikkona oli vasta mun toinen tuplatunti ja ajoin koko tunnin ihan oikeilla teillä, vieläpä jopa sata lasissa! Mulla on ollut nyt molemmilla kerroilla tosi mukava opettaja, ensin tosin vähän jänskätti kun se on myös niin komea mutta onneks en ehdikään keskittyä siihen ollenkaan kun harjoituspaikalla piti pelätä junia ja muualla tosiaan kaikkea muuta liikennettä!


Tällähetkellä kirjoittelen tätä tekstiä Wordiin koska meidän nettitikku ei jostain syystä oikein tahdo yhdistyä mun viisivuotiaaseen läppäriin. Tietokone on vielä vanhassa kodissa koska kävin siellä katsomassa matseja netistä (siellä on siis kiinteä netti, tosin sähköt katkotaan ensi viikolla...) koska myöskään televisio ei ilman tiettyä kaapelia näkynyt. Ja no, oli ihan kivakin katsoa matsit suomeksi koska kuten täälläpäin kiekkoa katsoneet tietävät, saksalaisten selostus ei kovin hääviä ole! Joko ne eivät puhu ollenkaan tai sitten ne puhuvat ihan höpönlöpöjä - yleensä nekin erittäin jäljessä!


Mutta tiivistettynä: elämä rullailee ja hymyjä riittää kiireestä ja huolimatta! Vanha koti on vihdoin lähes kokonaan tyhjä tavaroista (no pakko ollakin, huomenna lähtee ikkunat!), Lucaksella menee mainiosti, masu kestää hyvin ahkerointia ja kesä on kaunis! Kirjoittelen asioista vielä erikseen, tämä oli vain tällainen nopea infopaketti jonka koitan vielä tänään ehtiä kopioimaan myös blogiin asti! No, enpäs ehtinyt, tänään on jo sunnuntai ja koska sunnuntaisin metelöinti on kielletty on mulla vähän aikaa tähän, kohta lähdetään ajelemaan Achenseelle moikkaamaan Stefanin sukulaisia. Huomenna mulla on ajotunti joten koitan samalla mennä kyselemään joltakin ammattilaiselta mikä siinä nettitikussa on vikana! Nyt on taas kiire, pusuja muii!

9 kommenttia:

  1. Vihdoinkin! Hyvältä näyttää. Ja ihan suotta Lucaksesta huolissas olit. Koti on siellä, missä kulloinkin satutaan olemaan. Kunhan vaan on rakkaita ympärillä. Tultiin tänne maalle mekin vähän jeesailemaan Lucaksen isomummelia näissä puutarhahommeleissa. itse Matriarkka on häipynyt äänestämään. Hyviä vointeja teille ja isot halit kaikille. Rakkaita olette. Kohta nähdään livenä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokun monen parivuotias ei oikein ole tajunnut että uusi koti onkin ihan kotikoti eikä pelkkä kyläilypaikka, sillä vähän pelkäsin mutta Lugi onkin ehkä vielä liian pieni suuttuakseen (paitsi nukahtaminen on hankalaa), katotaan sitten kun muutetaan takaisin kotiin! :D Ja niin nähdään, tasan kolme viikkoa jeejee! Hyviä vointeja siihen asti sinnekin, en saa läppärillä syräntä ärr!

      Poista
  2. Ikku tuli isosiukulta ♡ ainut mikä on täyttä kuraa on tuo kamala jääkiekko. Ihan pian nään tuon söpön pellavapään jolla on ihan paras ilme tossa kuvassa partsilla :D laav juu veri mats ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpöhöpö! Ja nythän se on jo ohikin, taas menee vuosi ennenkuin se kura taas tulee, toivon sun puolesta ettei Sepi oo futisfani. :D Ja tossa kuvassa se mussuttaa banskua ja näyttää siks vähän höntiltä! Pusuja, kopioin sun tyhjän sydämen ♡

      Poista
  3. Aivan ihanat maisemat! Kyllä tuolla kelpais asua vaikka aina :) Jäkis-finaali rupesi kyllä niin harmittamaan, että piti alkaa dataamaan tässä samalla.. Vaikka eihän tuo hoppee oo häppee. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ps. Minäkin asuin aika pitkään anoppini kanssa ja hyvin olen siitä selvinnyt! Kesä on lyhyt aika :)

      Poista
    2. Kyllä näitä maisemia nyt taas arvostaa kun on pari vuotta asunut halkopinoa tai naapurin lasten liukumäkiä tuijotellen! :D Onneksi tuleva asunto on yläkerrassa ja näkyy vuoret melkein joka ikkunasta!

      Minen odottanut kisoista MITÄÄN, joten hopea ei tosiaankaan ole häpeä vaikka ei ehkä ihan kovin pelkällä taidolla tullutkaan mutta tuurillahan ne laivatkin seilaa haha :D ! Ja kyllä muutama kuukausi on todellakin erittäin lyhyt aika, varsinkin kun ei kauheasti edes ehditä täällä väliaikaiskotona olemaan. :)

      Poista
  4. Joo,äänestämässä piipahdin ja onneksi ruokakaupassa samalla,kun sillävälin Hassin oli ilmestynyt kaksi puutarhatyöläistä.Itsekin jouduin tosi rääkkiin,kun noitten nuorten tahdissa yritin pysyä...
    Sitten tuli kiitokseksi namia,kun Anu löysi sinun uuden blogisi (vihdoin!) ja Lucas diivaili hyvän mielen meihin kaikkiin.Ja ne maisemat! Ja siitä yhteisasumisesta,jos sattuisi tulemaan ongelma,ajattelet vaan,että koko juttu on ihan väliaikaista,ja sen voi ottaa kokemuksena senkin. Vähän aikaa kestää vaikka hirressä! Sanoo suomalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ihmiset hoitavat niitä kansalaisvelvollisuuksia ! Nyt on netti kunnossa niin yritän kovasti saada teille taas useammin terveisiä kirjoiteltua, tai ainakin kuvia jos ei muuta. :)

      Eiköhän me tästä selvitä ja vielä oikein hyvin, Oma kun ei liiemmin edes täällä yläkerrassa viihdy muutakuin välillä keittiössä, joka on musta tietysti oikein mukavaa. :D Ja ai että suomalaisilla on kyllä hulvattomia sananlaskuja :D !

      Poista