perjantai 9. toukokuuta 2014

Tässä elämä on

Ensimmäinen viikko autokoulua takana. Ei todellakaan ole mun juttu, mutta koska odotin jotain hyvin paljon kamalempaa, oon saanut yllättyä positiivisesti - en olekaan sentään kuollut! Tosin noin pitkään istuminen (3,5 tuntia) on vähän ikävää kun en sellaiseen ole tottunut, enpä edes muista milloin olisin monta päivää putkeen joutunut istumaan noin kauan, ylppäreistäkin tuli suorastaan juostua ulos aina heti kun se pakollinen kolme tuntia oli täynnä.

Kurssi on siis puolivälissä joten olen oppinut jo melko paljon. Esimerkiksi sen, että suurin osa opetuksesta on suunnattu idiooteille, ihmisille joilla on vielä muakin erittäin paljon vähemmän käsitystä ja ymmärrystä liikennekäyttäytymisestä. Kuten todettua, mä vihaan autoja enkä niistä mitään tiedä joten pelkäsin etten ymmärrä sanaakaan kun en osaa mitään sanastoa edes suomeksi, saati sitten saksaksi. Mutta ei, tuollahan pärjäis kuka tahansa urpo!

Tylsien autojuttujen lisäksi olen oppinut yhden melko tärkeän asian, joka ei liity millään tavalla liikenteeseen. Asia, jonka Stefankin on pari kertaa maininnut, mutta joka mun mielestä on ollut ihan höpönlöpöä. Muutama hassu tunti 17-18-vuotiaiden kanssa sai mut ymmärtämään että se onkin oikeassa ja karu totuus on se, että minä en ole enää nuori.

Ei, en koe olevani vanha, älkää ymmärtäkö väärin. Tähän asti oon vaan kuvitellut olevani tosi nuori, esimerkiksi kun Lucas ilmoitti tulostaan, tunsin olevani teiniäiti. Niin, synnytin 23-vuotiaana... Sen jälkeen en pitänyt itseäni enää teiniäitinä (joka musta ei siis ole mitenkään negatiivinen ilmaisu, koin vaan olevani yhtä nuori), mutta tosi nuorena äitinä kyllä. Nyt, kun vuosia loppukesästä kertyy jo 25, olen vihdoin tajunnut että en mä olekaan ihan niin nuori. Olen pian lähempänä viittäkymppiä kuin syntymääni.


Kuten olen maininnut, mä halusin aina lapset ennenkuin täytän 30. En vaan ikinä suunnitellut tarkemmin milloin, koska suunnitelmiin kuului paljon kaikkea muuta - piti nähdä maailmaa, piti opiskella, piti hankkia mies, koti ja mitä näitä nyt onkaan. Oli kiire elää. Muistan kun istuin neljä vuotta sitten rauhassa yksin vuorilla, mun sisko oli vähän sitä ennen kertonut olevansa raskaana. Kuulokkeista alkoi soida PMMP:tä ja tunsin itseni tosi nuoreksi, villiksi ja vapaaksi. "Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen."

Kuten kaikki myös tietävät, Lucas ei ollut suunniteltu jonka mun mielestä voi sanoa ääneen, moni kun tuntuu ajattelevan että lapsi on jotenkin vähemmän rakastettu jos sitä ei ole vuosikaupalla yritetty. No, ehkä jollain sitten on näin, mutta meidän rakkaus Lucasta kohtaan ei kyllä todellakaan ole yhtään sen pienempää moisesta syystä. Pointti on se, että mulla ei ole aavistustakaan missä just nyt tällähetkellä olisin jos herra ei olisi itse tahtonut tähän maailmaan ilmestyä.

"24 vuotta, aika vastuu kerätä, villit vuodet sai mut kaipaan tasapaksuu elämää." Ei, mä en tuntenut noin, mähän olin nuori kuin mikä ja tasapaksu elämähän on vanhoille ihmisille. Joo, tässä parin vuoden aikana olen tajunnut että vaikka bailaamisen sijaan olen mieluummin kotona, tasapaksua (joka yleensä mielletään tylsäksi) elämä tuskin tulee koskaan olemaan. Tai no, katsotaan kymmenen vuoden päästä, mutta siihen on tosiaan vielä aikaa.


Se, että ymmärrän nyt etten ole enää ihan niin nuori kuin mitä tähän asti olen kuvitellut, ei tietenkään ole muuttanut mitään. Rakastan mun elämääni edelleen yhtä paljon kuin viime viikollakin kuten sen pitäis ollakin, ihan sama kuinka vanha tai nuori on, pitäis tehdä just niinkuin itsestä parhaalta tuntuu - olla onnellinen.

Moni meidän autokoulukurssilta taitaa pitää mua ihan ikäloppuna muumiona, mutta on ollut hauska huomata että myös seitsemän vuotta nuorempien kanssa voi vielä keskustella vaikka elämäntilanteet ja kiinnostuksenkohteet ovatkin täysin erilaiset. Stefanilla on duunissa opiskelija joka luuli sitä 35-vuotiaaks - joo, eihän se ihan niin vanhalta näytä, mutta kun sulla on talo, vaimo ja kohta kaksi lasta.

Niin, moni tuntuu edelleen kuvittelevan että se ainoa oikea elämä on se elämä ennen vakiintumista ja lapsia. Ei se vaan ollutkaan. Tässä elämä on, oma, kallis ja ... hyvin, hyvin, rakas. Terveisin minä, kohta 25 vuotta, having time of my life. Pitäkää tekin, elämän ihan jokaisessa vaiheessa, ihan sama kuinka monta vuotta on mittarissa!

Oon myös pahoillani olemattomasta postaustahdista mutta ymmärtänette että sen autokoulussa istumisen jälkeen en illalla pysty istumaan enää tässä koneella kun jopa sohvalla istuminenkin meinaa olla liikaa. Joku painaa masua mutta koitan näin taukopäivinä kirjoitella, niitä olis vielä pari jäljellä, jee!

13 kommenttia:

  1. Toinen siihen aitoon, oikeaan elämään liittyvä seikka on tuo alkomahooli. Mua pidetään outona, koska en ole elänyt nuoruuttani ryypäten ja bailaten. En ole koskaan juonut alkoholia eli en ole koskaan ollut humalassa. Elämää voi elää monella tapaa eikä mun elämä ole ikinä ollut tylsää vain sen takia, etten ole elänyt sitä pullo kourassa aina vapaa-ajalla. Mua välillä harmittaa, kun myös toisiin ihmisiin tutustuminen näyttää olevan alkoholin varassa. Silloin kun aloitin yliopisto-opinnot (Itävallassa) niin uusille opiskelijoille oli joku tutustumistapahtuma, jossa juostiin baarista toiseen. En mennyt. Suomessa taitaa olla ihan sama juttu. Miksi ei voi pitää hauskaa selvinpäin? Ei mua silti häiritse, jos joku käyttää alkoholia, mutta kohtuus kaikessa kuitenkin. Olen varmaan taas ihan supertylsä, kun musta ei olis mitään mukavempaa kuin saada lapsia ja talo ihan just nyt ja olen mennyt naimisiinkin nuorella iällä.. Mutta kukin taaplaa tyylillään eikä väärää tapaa kai olekaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Tampereella on ainakin Nyytin järkkäämiä hengailuiltoja, jotka on alkoholittomia ja TTY:llä on kerran kuussa lautapeli-ilta, joka on kans alkoholiton tapahtuma. Eli kyllä niitä on ,mutta vähemmistönä selkeesti. Lisäks muutamana viime vuonna Hämeenkadun approssa on voinut suorittaa tutkintoja alkoholittomina. Eri asia sitten miten mielekästä on kiertää kännäävien kavereiden kanssa baareja pelkkää vettä'/limsaa juoden.
      Viime syksynä taas Itävallassa muistelisin, että pub crawleja oli pari ja sitten oli elokuvailtoja ja panimossa Stammtisch-iltoja, mutta sielläkin pystyi vetämään vettä tai limsaa tms.

      Mä en ajattele, että "oikea" elämä olis vaan ennen lapsia, mutta on tiettyjä asioita joita ei pysty/on hankalampi tehdä jos jälkikasvua jo on. Esim. mä haluan uudestaan yliopistovaihtoon(mikäs kiire täs olis valmistua) ja esim. Aussien/Uuden-Seelannin working holiday-viisumia ei saa jos on huollettavia ja oon pitkään haikaillut sinne lähdöstä. Toisaalta oon nyt keväällä seurannut Islannissa asuvan Sadun(salamatkustaja.com) blogia ja hän lähti miehensä ja 4v tyttönsä kanssa maailmanympärysmatkalle. Ja jos se mun unelmieni prinssi nyt jostain syystä lähiaikoina ilmaantuisi jostain piilostaan niin ei se perheenperustaminen välttämättä huono ajatus olis. En välttämättä haluais lykätä lasten hankkimista sinne 30+ vuosiin koska mun omat vanhemmat oli reilusti 30+, äiti melkein 40 kun mä synnyin, joten ne ei välttämättä ehtis nauttia lapsenlapsista kovin pitkään jos tuun äidiksi "vanhana".

      Tavallaan mua ahdistaa ihmiset, jotka on tähän mun ikään(niin ikään 25v tänä kesänä) mennessä tehneet "niin paljon". Moni mun kaveri on jo maisteri kun mä taas oon parikin kertaa ehtiny vaihtaan alaa ja saan ehkä ens keväänä kandin kasaan. Lisäks tosi monella on jo lapsia(pari tekee gradua JA niillä on lapsia?!), jotenkin tulee sellanen tunne, että ite ei oo saanu mitään aikaan elämässä. Vaikka oonhan mä matkustellut paljon ja tutustunut hienoihin ihmisiin myös noissa eri kouluissa lukion jälkeen. Ei pitäis vertailla omaa elämäänsä muihin, mutta ei sitä jotenkaan voi välttää.

      Poista
    2. Sandra: tota on monien kyllä hankala ymmärtää! Mä tunnen/tiedän pari ihan absolutistia joten se ei ole mulle mikään ylitsepääsemätön ihmetys, vaikka itse bailasinkin vuosia erittäin huolella. :D Kuten sanoit, jokainen tyylillään ja ei omat unelmat ole yhtään sen epänormaalimpia vaikka ne eivät samoja olekaan kuin suurimmalla osalla ihmisistä! Alkoholi on mulle vaan ihan tavisjuoma, koska täällä se nyt ei ole samanlainen tabu kuin Suomessa (ts. sitä voi juoda myös kohtuudella) ja tykkään enemmän kaljan mausta kuin esim. limsasta. Tosin en tiedä lasketaanko sitä kun nyt juon alkoholitonta, haha. :D

      Taru: silläpä, on niin paljon asioita jotka on helpompi tehdä ilman lapsia ja moni mieltää sen ajan "oikeaksi elämäksi", koska lasten kanssa "ei voi tehdä enää mitään". Mutta moni ei ehkä myöskään tajua että se halu tehdä niitä kaikkia asioita vähän katoaa kun tekemiseksi saattaa riittää ihan vain toisen jokapäiväisen kasvamisen ja oppimisen näkeminen. :)

      Ja siksi mäkin tahdoin lapset ennenkuin täytän 30, ettei isovanhemmat olisi niin vanhoja! Ja Lucaksella onkin myös vielä isoisovanhempiakin, joka on musta ihanaa. :) Me ehditään kyllä sitten vuosien päästä tekemään Stefanin kanssa ties ja mitä - lapset poissa ja velat maksettuina, mikäs siinä! Ja tottakai sitä vertailee välillä, mutta mua ei oikein jaksa kiinnostaa kuinka monta tutkintoa kenelläkin on - kunhan itse olen onnellinen ja pärjään, jos joskus keksin miksi isona tahdon niin voin sitten mennä opiskelemaan mutta vielä ei ole sellaista ammattia tullut vastaan joten odotellaan. :D

      Poista
    3. Muahan ei tosiaan toisten alkoholin käyttö varsinaisesti haittaa, ärsyttää vaan, kun monelle se minun alkoholin käyttämättömyys on se ongelma! Itse en ole varsinaisesti edes absolutisti, käytän alkoholia kyllä ruoanlaitossa/leipoessa. En vain tykkää juoda edes ruoan kanssa. :) Ja mä olen isoissa joukoissa äärettömän ujo, joten vaikka iltaa olisi joskus voinut viettää muiden opiskelijoiden kanssa limppariakin juoden, en olisi uskaltanut tehdä muuta, kuin istua nurkassa cokista lipittäen (olettaen tietenkin, että olisin uskaltanut sellaisen tilata). Ja tosiaan, kyllä mäkin vähän vertaan elämääni muihin.. :D Koko ajan seuraan kuinka moni vanha luokkakaveri on saanut lapsia, mitä opiskelevat! Mutta silti olen kyllä elämääni hyvin tyytyväinen tällä hetkellä!

      Poista
    4. Joo, sama ärsytys mulla tulee siitä kun moni häiriintyy siitä että meillä esimerkiks käytetään paljon luomutuotteita! En tajua miten voikin muiden tavat olla jollekin ihan muulle niin suuri ongelma :D ! Tosin kyllähän mua itseänikin häiritsee muiden älypuhelointi, mutta toisaalta se on kyllä vähän eri asia - en mä siitä valita joka tutulle aina tavatessa, täytyis meinaan valittaa joka kerta haha. :D

      Ja se on just se pääasia - että on tyytyväinen siihen omaan ihanaan elämäänsä ♥

      Poista
  2. Siukku täällä taas nyyhkii ripsarit poskille ♡ love you! Haisulille suukko ja masulle kans ♡ ja ikäloppumuumio 35vee stefanille iso hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot pöllöpää ♥ Pusipusi, miksei muumio saa pusuja!

      Poista
    2. Muumiolle suukkoja ♡

      Poista
    3. Dodi ♥ Luntulle ja Joosepille kanssa :)))

      Poista
  3. Niinhän se on.Elämä ei ole menneessä,vaikka joskus voi sitäkin muistella,eikä tulevaisuudessa,jota voi kyllä suunnitella.Elämä on TÄNÄÄN! Isoäitisikin mielestä,eläminen eli elämä on ihanaa,silloinkin,kun se on haasteellista,olitpa sitten tosinuori,nuori,aikuinen tai hyvinkin vanha.Siis nauti todellakin näistä päivistä!
    Ja onnea autokouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen pitäis nauttia, musta on kurja ajatella että kovin moni on tyytymätön elämäänsä, varsinkin kun moniin asioihin on yleensä helppo vaikuttaa! Kiitos, ei enää kauaa :) !

      Poista
  4. ihana teksti<3 pitäisi itsekin aina muistaa elää tässä ja nyt.
    meilläkään Oliver ei ollut suunniteltu, mutta itseäni toistaakseni eikös ne parhaat jutut tule yllätyksenä;)
    Ja itsehän täytän joulukuussa 23 ja musta tuntuu aina että oon ihan kakara eikä mua voi ottaa tosissaan :D ja meillä kaipuu myös kakkosesta.
    Tsemiä autokouluiluun, se on ihan perseestä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on hyvä, parhaat tulee yllätyksenä :D ! Tosiasia on kyllä se että tunnen hirvittävän paljon enemmän yllärilasten vanhempia kuin niitä pitkään suunniteltujen!

      Toisen vauvan kaipuu on ihanaa, kun tietää että sellaisen joskus saa, kos lapsiluku ois jo täynnä ja alkais kova vauvakuume niin se ei ois kiva. :D Ja kiitos, onneks enää neljä iltaa, teoria on kyllä ihan hirveetä !!!

      Poista