perjantai 28. helmikuuta 2014

Missä selfiet?

Jokunenkin on esittänyt vienoja toiveita siitä, että olisi kiva jos blogissa näkyisi enemmän minun kuvia. Mitä ihmettä, kuka nyt tahtoo nähdä kuvia musta, miettii varmasti ne kaikki mun Suomituttavat jotka lukevat blogia kuullakseen ja nähdäkseen Lucaksen kuulumisia. Niinpä, samaa mietin minäkin, kuka täällä nyt mun kuvia katsella tahtois?


Mä en ole ikinä ollut sellainen itseni kuvailija joita monet blogit ja ainakin mun Facebook-kaverit on tulvillaan. Enkä kyllä oikein ikinä muista käskyttää muitakaan ottamaan itsestäni kuvia tai hyökkää muiden kameroiden eteen. Lucaksen kanssa olen vähän yrittänyt tsempata, mutta en mä kyllä pelkkää itseäni jaksa kuvailla. Ai miksi en?


Luulen tämän johtuvan siitä että olen aikalailla aina tiennyt etten ole mikään kedon kaunein kukka, joten kuvaaminen on tuntunut turhalta. Rakastan toki kaikkia yhteiskuvia eikä mulla ole mitään ongelmaa olla kameran edessä ihan vain yksinkin, mutta en vain koe tarpeelliseksi kuvailla joka päivä itse itseäni ihan vain koska hei . Jätän sen homman niille keiden mielestä se on kivaa, vaikkakin pakko myöntää että hieman kyllä välillä mietin joidenkin ihmisten itseriittoisuutta.


Joku nyt ehkä kuvittelee että mulla on huono itsetunto, mutta eipä kyllä edes ole. Päinvastoin, musta on vaan kiva että tämä asia on mulla ymmärryksessä - ja hei onhan se tärkeääkin että meitä vähemmän kauniita ihmisiä on olemassa, eihän ne kaunokaiset muuten olisi kauniita jos kaikki näyttäisivät yhtä hyviltä! Ja jos joku nyt alkaa huutelemaan siellä että ei ole olemassa rumia ihmisiä niin KYLLÄ ON. Älkää valehdelko.


Mun itsetunto voi hyvin, tiedän esimerkiksi olevani mahtava äiti, vaikka tätäkin asiaa epäilee moni mun Suomitutuista. En tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä kun ne eivät ole jatkuvasti näkemässä millainen taapero täällä kasvaa, mutta tässä asiassa voin aivan puhtaalla sydämellä sanoa että ihan sama. Tottakai vähän harmittaa, mutta koska itse tiedän miten asia on, en vatvo sitä mielessäni. Me täällä nähdään kuinka ihana ja fiksu lapsi Lucas on jolloin äitikään ei voi olla läpimätä, ehkä Suomitututkin sen joskus uskovat. Ja jos eivät - ihan sama. Pääasia että edes me tiedetään.

Yritän tästälähin muistaa käskeä ihmisiä kuvaamaan myös mua (no siis ei pelkkää mua, mutta Lucaksen kanssa), mutta en lupaa mitään! Yleensä olen itse kameran takana ja jos Stefan kuvaa niin se kuvailee jotain kiviä ja kantoja. No onneks ei aina! Noniin heibba!

14 kommenttia:

  1. Mutta sinahän OLET mahtava äiti ja suloinen vaimo ja kuulut maailman ihanimpiin lastenlapsiin! Kuka on uskaltanut epäillä sinun superäitiyttäsi? Kerro mummulle,niin kyllä täältä pesee! Sitä paitsi Olet kaunis!!!! Et ehkä superkaunotar,mutta kuten itsekin sanoit,olet tyytyväinen itseesi,hyvä!
    Kerron tässä yhden jutun kauneudesta.Juttu on tosi.
    Opetin ranskaa ysiluokkalaisille ja puhuttiin kauneudesta.Moni nuorista tytöistä ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä.Sitten minä sanoin heille,että ulkonäkö sinällään ei ollut maailman tärkein asia.Sanoin,että katsokoot minuakin,enollut mitenkään erikoisen kaunis,mutta siitä huolimatta olin erittäin onnellinen ihminen,kahden suloisen tyttären äiti ja mieleisessäni työssä.
    Välitunnilla yksi tytöistä tuli luokseni ja sanoi ujosti:"Haluaisin mieluummin olla teidän näköisenne kuin kaunis".Otin sen suurena kohteliaisuutena,vaikka joku olisi voinut loukkaantuakin.Tämä tyttö oli itse todella kaunis hienoine piirteineen ja suurine silmineen.Sanoin sen hänelle,mutta opettaja kun olen,lisäsin vielä,ettei hän saisi antaa sen nousta päähän,vaikka hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä iän myötä vieläkin kaunistuisi.
    Näin hänet uudellen Lahden kadulla melkein kaksikymmentä vuotta myöhemmin työntämässä lastenrattaita,joissa istui suloinen taapero."Madame",hän tervehti iloisesti ja heti muistin hänet ja sanoin:"Haa,olin oikeassa,sinä kaunistuisit vielä iän myötä,olet mahtavan näköinen!" "Niin minun miehenikin sanoo",vastasi hän,"mieheni sanoo,että kaunistun jokaisen lapsen jälkeen,tämä on meidän kolmas.Mutta yritän aina muistaa sen opetuksen myöskin,en anna mieheni puheitten nousta minulle päähän,kätken kaikki kauneuspuheet sensijaan sydämeeni,sieltä ne on kiva ottaa käyttöön sellaisina aamuina,kun viikon korvatulehduksen ja valvottujen öiden jälkeen katsoo aamulla peilin ja näkee siellä haaleasilmäisen hapsutukkaisen hahmon.Silloin voi nauraa ja sanoa sille hahmolle,että ompa hän kaunis tänäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä mummo, kyllähän mä olenkin mieluummin ruma ja onnellinen kuin kaunis ja onneton :D ! Onnellinen tarinakin, mä en tosin tarvitse moisia, ehkä ne on niitä kauniiden ihmisten juttuja jotka lataa naamakuvan jonnekin ja kun kukaan ei kommentoikaan sitä niin ne voi lukea tollaisia ettei kuolema korjaa :D Ja kiva että jollakin siellä päin on noinkin positiivisiakin mielipiteitä, ihana ♥ !

      Poista
    2. Jos luet kommenttini uudestaan,huomaat,että sanon selvästi,että sinä olet kaunis ja onnellinen!!!

      Poista
    3. Elähän mummo tulistu siellä, kaikki okei :D !

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No oon kyllä aika huono huippu kun en jaksa kuvailla itseäni :D !

      Poista
  3. Tää oli hyvä :) ja hei pyh sä oot mun kaunis sisko ja paras mahdollinen äiti Lucakselle ♡ Ja mä en myöskään tykkää ottaa esim vaikka vaan itestäni kuvia ;) puspus love you ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tarvii tällasia kommentteja mutta äitiasian tiedän, ehkä muutkin sen joskus uskovat. :) Ja joo et niin, kuten ei moni muukaan mun tuttu ... :D Pus ♥

      Poista
  4. Kuulin vähän semmosta juttua, että sun veljes on ihan älyttömän komea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se perkele vei meidän perheen kaikki kauneusgeenit!

      Poista
  5. Ihania :DD Heii, laita mulle blogin fb sivulle yksäri, pakko kysyä yhtä juttua kun kielimuuri iskee ja sä oot tollanen kielinainen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei toivottavasti osaan auttaa, kovin moni kieli ei suju :D !

      Poista