Taaperotarkastus!

Koska vauvavuosi on ohi, ei voi kirjoittaa enää vauvan kehityksestä. Sen sijaan voin kirjoittaa teille taaperon touhuista! Lucakselle tuli toissapäivänä taas kuukausi lisää ikämittariin, mutta lisää järkeä se ei ole tainnut tuoda tullessaan... Millainen meidän taaperomme sitten on? Edelleen yhtä vilkas ja hulvaton pieni pojankoltiainen joka saa meidät ihan joka päivä oikeasti nauramaan kaikilla ilmeillään ja hölmöilyillään!

Lucas on aina ollut tosi rohkea ja utelias, mutta nykyään se on noussut ihan uusiin sfääreihin. Esimerkiksi yksi sen uusista lempileikeistä on ikkunalaudalta sohvalle vapaapudotuksella lentely! Yleensä ehdin heittää siihen sohvatyynyn alle, koska kiivettyään ikkunalaudalle se odottaa virnistellen että joku katsoo ja pudottautuu vasta sitten. "Kattokaa mua"-esiintyjäsielu, ilmeisesti tätiinsä tullut.

Taapero vihaa edelleen vaatteita ja olisikin varmasti mieluiten kokoajan nakuna. Lisäksi se vihaa myös kaikkia kieltoja, sitä kun se ei saa availla takan edessä olevaa porttia, sitä kun se ei saa repiä hellannappeja irti ja no, ihan kaikkea mihin liittyy "ei". Jos sitä kieltää tarpeeksi pitkään se loukkaantuu verisesti mutta leppyy kyllä myös yhtä nopeasti, varsinkin jos laitetaan joku kiva laulu soimaan. Tanssiminen onkin yksi lempparijutuista! Samoin rakkauden osoittaminen, se tulee nykyään aina ihan pyytämättä halailemaan ja pussailemaan. ♥

Sanoja Lucakselta ei edelleenkään tule, mutta se ymmärtää kokoajan enemmän molemmilla kielillään. Se osaa kysyttäessä näyttää missä on jonkun nenä tai suu, mihin hattu tai sukka kuuluu ja tuoda tiettyjä tavaroita niitä pyydettäessä. On myös ihanaa että se osaa itse osoittaa esimerkiksi vesilasia janoisena tai kirjakoria tahtoessaan lukea jos mami on tyhjäpää eikä osaa lukea sen ajatuksia. Lucas tykkää kirjoista valtavasti!

Sellainen satahampainen pieni dramaprince meillä asustelee! Huomenna prinssi pääseekin koko päiväksi mummolle hoitoon, koska me lähdetään armaan mieheni kanssa viettämään laatuaikaa Salzburgiin gastromessuille. Onko kellään vinkata keskustasta jotain hyvää bio/vegeravintolaa? Ei tarvitse olla kokonaan vege, mähän syön välillä myös lihaa, mutta ei haittaa vaikka olisikin. Stefanilla alkaa tänään myös ihanat neljän päivän vapaat, joten täällä voi olla hiljaista! Kivaa viikonloppua kaikille muillekin!

Still waiting for the snow to fall...

Mä en ole koskaan ollut mikään jouluihminen, se on mennyt siinä missä muutkin juhlat. Olin mielelläni aina duunissa joulun pyhinäkin, koska tuplapalkka... Lucaksen ansiosta viime joulu oli kuitenkin vähän spesiaalimpi ja tänä vuonna olenkin ehkä ei voi sanoa innoissani, mutta kuitenkin melkoisella fiiliksellä, ainakin verrattuna edellisvuosiin. Olisin tänään halunnut lähteä hamstrailemaan jo joulukoristeitakin, mutta vettä tulee kaatamalla joten odottakoot vielä hetken!

En ole ikinä ollut kovinkaan niiden lahjojen perään, varsinkaan viime vuosina kun viimeiset neljä on tullut vietettyä uudessa kotimaassa, jossa ei omia sukulaisia asu. On kuitenkin ollut ihana saada ihan vain korttejakin Suomesta enkä tänäkään jouluna odota saavani itse mitään, vaikka aina joku jotain ihanaa, esimerkiksi salmiakkia lähettääkin. Lucakselle moni kuitenkin tahtoo tietysti ostaa jotakin, joten tässä jotain vinkkiä niille jotka tällaista pohtivat!

 

Kuvat Google

Heijastimia! Jalankulkijoiden heijastinhan on suomalainen keksintö, ja sieltä oonkin aina löytänyt kaikkia kivoja, täältä sais vaan jotain ihan tylsiä rumiluksia! Tämä olisi toive sekä mamille että Lugille, me kun ei uskalleta nykyään liikkua hämärällä ulkona enää ollenkaan koska täällä landella katulamppuja on about kilometrin välein ja kävelyteitä hurjan vähän.

Suomenkielisiä kirjoja! Mä olen kirjafriikki ja luen myös Lucaksen kanssa mielelläni. Varsinkin kun se osaa nykyään lukea kiltisti eikä revi niistä kirjoista läppiä tai sivuja irti. Kurkistuskirjat onkin senkin lemppareita ja tottakai niitä voi ostaa myös saksankielisinä kun ei niissä paljoa luettavaa ole, mutta onhan esimerkiks Muumeissa ja Pupessa ihan erilaista tunnelmaa! Tällaisia Lucas vois toivoa ihan käytettyinäkin, kirpparilta varmasti löytyis halvalla.

Lukiossa seinämaalauksen kurssilla sutaistiin parissa päivässä näinkin kaunis kuva seinälle... Kuka tietää tämän jakson, ihan huippu haha! "Minun ei olisi pitänyt lisätä spriitä", sanoo Nipsu kun kilpparille käy vähän köpelösti sen juotua niiden tekemää lientä.

Muumi-tavaroita! Lucashan ymmärtää tietysti just tosi paljon Muumien päälle... Mutta onhan ne nyt taaperon silmiinkin sympaattisen näköisiä! Okei joo, mä olen enemmän niiden perään, mutta musta on niin kiva että on sillekin jotain Suomesta muistuttavaa. Ihan sama mitä, oli sitten kuppia tai kippoa, lakanaa tai vaatetta, kirjaa tai lelua, aitoa tai feikkiä, kunhan siinä on Muumihahmoja!

Vaatteitahan taapero tarvitsee melko usein kun se venyä paukkuu niin huisisti kokoajan, nykyään myös leveyttä eikä vain pituutta! Voiko lahjaksi toivoa käytettyä tavaraa, miksei vois? Lugia ei paljoa kiinnosta mitä on päällä, kunhan ei ole tyttöjen väriä, mustaa eikä harmaata ja koko on alkaen 86. Ostaisin sille varmaan kaiken kirpparilta jos täällä niitä vain olisi, onneks Facebook auttaa tässäkin asiassa.

 
Paras lahja kaikista olisi kuitenkin jos joku Suomisukulaisista tai -kavereista kertoisi että on tulossa kylään, mutta ihan kaikkea ei voi saada! Toivottavasti tästä oli apua jollekin, mutta ei me kyllä oikeasti tarvita muuta kuin kivoja kortteja. Meillä on jo aivan liikaa tavaraa siihen nähden kuinka paljon tilaa meidän kämpässä on. ;) Ja kuten sanottu, mulle tärkeintä joulussa on rakkaat ympärillä ja tunnelma. Sekä tietysti glühwein... Haha. Ihanaa talvenodotusta kaikille, kyllä se sieltä vielä tulee!

Musiikkimuistoja ♥

Vanessa Mae, kaikki mitä kasetilta löytyi

Kultainen 90-luku, korvalappustereot, lentokentät, Sri Lanka, sulkapallomaila viuluna, Vanessa Maehan on viulisti. Kaunista, epäilemättä.

Macarena

Kotkan Karhula tai meidän mökki, neljä tyttöä ja tusseilla omiin vatsoihin piirretyt naamat. Muistan Macarena-tanssin vieläkin ulkoa.

Kapasiteettiyksikkö - Mita tanaan

Meidän kaveriporukkaan kuului poikia, jotka siihen 2000-luvun alkuun kuuluvasti roikottivat housuja ja kuuntelivat räppiä ja tartuttivat sen meihinkin. Tästä biisistä tulee mieleen ihana, tärkeä kaveri jonka kanssa aina parin bissen jälkeen ahkerasti räpättiin. Ja joka kyllä tietäis ilman kuvaakin että tarkoitan sitä.

Maija Vilkkumaan Meikit, ketjut ja vyöt-levy

Meidän ja kaverin hepat asuivat pienellä yksityistallilla, jonka cd-soittimessa ei toiminut mikään muu levy kuin kyseinen. Kaksi vuotta kuunneltiin sitten Maijaa, ei ole yllättävää että osaan laulaa kaikki sanat mukana.

Queen - We are the champions

Wanhojentanssit, lukion liikuntasalin pimeä käytävä ja 50 muuta kauniisiin vaatteisiin pukeutunutta wanhaa odottelemassa kutsua käydä yleisön eteen.

Antti Tuisku - Tunturibiisi

Wanhojenjatkoilta palatessa soitto kaverin poikaystävälle joka kiltisti ajelutti kolme humalaista tyttöä "tunturin päälle laulamaan Tunturibiisiä". Tunturina toimi hiihtokeskus Himoksen huippu...

 Apulanta - Viisaus ei asu meissä

Pari juhannusta, ihailtu veitsitanssi ja kanssaesiintyjänä rakas siskoni. Tappaa ei ollut tarkoitukseni, vaan rampauttaa pysyvästi. Kerran kaaduin tuolin kanssa ojaan juuri sopivasti biisin loputtua, ei sattunut, muita sattui sydämeen kun eivät saaneet sitä videolle.

Stig - Rakkauden Bermudan kolmio

Juhannus 2009, kaverini teki musta ympyrän heittämällä mut niskansa yli lattialle. Sun pääs ei oo liian soikea.

Sontsan alla

Lukemattomat kemut Sepänkujalla, alakerran ihana (siis oikeasti ihana) naapurin mummo uhkailemassa kirveellä ellei siirrytä pois parvekkeelta. Tämäkin oli mun ja siskon bravuuri, upein koreografioin tietysti.

Lady Gaga - Christmas Tree

Viimeinen talvi Suomessa, järkyttävä kiire ja ahdistus lukion kurssien kanssa, pimeää ja kylmää. Cherry cherry boom boom, tämä piristi niinä monina epätoivon hetkinä. Muunmuassa silloin kun oltiin kaverin kanssa istuttu koko yö huoltoasemalla tekstitaidon vastauksia kirjoitellen ja palasin kotiin melko väsyneenä ja maha kahvista kipeänä.

Emiliana Torrini - Jungle Drum

Ensimmäiset päivät Itävallassa, pubissa soi tämä eikä kukaan muu tiennyt tätä kuin minä. Lauloin ja rummutin aina mukana ja kaikki nimitti tämän heti ihan mua kuvaavaksi biisiksi. My hands are in the air, yes, I'm in looooove!

 

Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

 

Oli pakko mennä aamuvarhain darrassa laskemaan koska vapaapäivää ei ollut tiedossa, en jaksanut puhua kenellekään ja kuuntelin gondolissa vain musiikkia silmät kiinni. Tämän biisin soidessa mun ihana pomoni alkoi tökkimään mua ja kysyi että mitä heviä sä oikein kuuntelet, ei sovi sulle, onko sulla pääkallotatuointejakin.

Black Eyed Peas - Time of my life

Duunin jälkeiset après skit, aurinkoinen alkuilta, paljon iloisia ihmisiä ja mieletön fiilis seuraavan päivän töitä miettimättä. Tuntemattomien kanssa pöydällä tanssiminen, "Sä teit mulle tänään ruokaa!"-lauseisiin iloinen "Teen huomennakin, tervetuloa"-vastailu.

Kaija Koo - Maailman tuulet vie

Stubaissa saatiin aina brittiarmeija riemuksemme pariksi kuukaudeksi. Kun ne lähtivät, tuntui että koko laakso hiljeni. Se alkaa näkyä päälle päin, että lähdit ja minä jäin.

Kaija Koo - Minä uskon

Tärkeiden Suomikavereiden häissä lauloi eräs pöytäseuralaiseni tämän. Häät olivat ihanat, en ole varmaan ikinä itkenyt ilosta ja toisten onnesta niin paljon. Sua aion loppuun asti rakastaa, olen santaa, valun kilpaa tiimalasin kanssa kohti rannattomampaa rantaa. Siskon mies luuli kädessäni ollutta, mytyksi niiskutettua serviettiä alushousuiksi.

Don Omar - Danza Kuduro

Ja mammat riivaa. Kreikan kahden viikon kreisibailuloma miespuolisen kaverini kanssa, localoca, wakawaka ja niin edelleen. Mammat riivas mun päässä vielä kuukauden sen jälkeen.

 

Flo Rida - Good Feeling

Oltiin aamulla lähdössä Stefanin kanssa viiden jälkeen ylös vuorenhuipulle katsomaan auringonnousua, älyttömän väsyneinä. Radiosta alkoi soida tämä, väsy katosi.

Jenni Vartiainen - Missä muruseni on

Lucas ♥. Laulan tätä aina Lucakselle nukkumaan mennessä. Ja jos sitä ei meinaa nukuttaa, laulan perään vielä SMG:n Vieläkö soitan banjoa. Paitsi että ne on herkkiä, niistä tulee myös jotenkin mieleen Suomeen jääneet ihmiset.

♥

Tästä lähin tehdään muistoja mun miesten kanssa, josta olen erittäin onnellinen. Kysyt olenko leikannut hiukseni, olenko muuttunut - luojan kiitos, olen. Vanhaa elämää ei ole ikävä, mutta ei sitä voi mitenkään unohtaa, kuinka paljon kaikkea ihanaa siihen kuului, onneksi suurin osa ihmisistä kuuluu edelleen. Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta - muistan, mutta olen onnellinen että voin nykyään juopua siitä vuorokauden jokaisena tuntina. Hab euch lieb!

Perinteitä meiltäpäin!

Itävaltalaisilla on valtava määrä erilaisia perinteitä, musta tuntuu että törmään vähintään kerran kuukaudessa johonkin uuteen. Sen sijaan Suomesta niitä en osaa mainita juuri ollenkaan! No okei, tottakai joitakin, mutta en kuitenkaan läheskään yhtä montaa kuin täällä. Meidän pienellä kylällä on ihan ikiomiakin perinteitä, mutta en nyt tietenkään käy väittämään etteikö samanlaisia olisi myös muissa kaupungeissa, en vain uskalla varmaksi yleistää kun ei ole kokemuksia.

Vauvat on hyvin rakastettuja meilläpäin! Kun uusi vauva syntyy, saapuu tuollainen iso haikara koristamaan sen kodinpieltä niin että kaikki varmasti huomaavat pienen saapumisen. Meillä tuo ehti olla pari viikkoa, kunnes toisaalle syntyi taas uusi tulokas.

Samaan aikaan haikaran saapuessa saapuu myös kiertävä vauvakirja, johon voi laittaa pienokaisesta kuvan sekä tekstin. Mä kirjoitin tollaisen söpön runon, Lucaksen nimen ja syntymäajan sekä -mitat. Vauvakirja lähti haikaran kanssa samaa matkaa seuraavalle, ehkä meille tulee seuraavan beibin kohdalla jo uusi kirja jos tuo on täynnä, never know!

Myös paikalliset liikkeet muistavat vastasyntynyttä. Meidän pankista Lucas sai paketin jossa oli sateenvarjo, säästöpossu, body, sukat sekä tollainen seinään kiinnitettävä mittapuu. Lisäksi beibille avattiin myös tili (vanhempien niin halutessa tietysti) jonne Lucas saikin pankilta heti 15 euroa starttirahaa! Huonekaluliikkeestä lähetettiin paketti, mutta mä en enää muista mitä siellä oli, taisi olla sukkia, joku lelu ja alennuskuponkeja vauvatavaroihin.

Vappuaattona, eli huhtikuun viimeisenä, pystytetään täällä jokaiseen kylään tukien avulla iso "Maibaum", suoraan suomennettuna toukokuupuu. Menot on juhlavat ja seuraavan yön ihmiset vartioivat puuta, koska perinteenä on pitkään ollut että viereisen kylän asukkaat yrittäisivät muka kaataa puun. Toisinsanoen kukaan ei yritä kaataa mitään muuta kuin kaljaa kitaan kun on siihen hyvä syy oikein koko yön, pitäähän puuparkaa joo vartioida! Samainen parka otetaan viimeistään syksyllä alas odottelemaan seuraavaa toukokuuta. Maibaumeja näkyy paitsi Itävallassa, myös ainakin Saksan puolella.

Stefanin työpaikalla, Stanglwirt-hotellilla, on jos jonkinmoista eläintä, mukaan lukien lehmiä. Lemmut lähtevät kesäksi ylös vuorille laiduntamaan ja jos kenellekään ei kesän aikana ole sattunut mitään, vaeltavat ne syksyllä takaisin laaksoon kauniiksi koristeltuina! Koristelu on ikäänkuin kiitos ylemmälle taholle siitä, että kaikki ovat säilyneet hengissä.

Ihania joulumarkkinoita vietetään ympäri maata, marraskuun ja loppiaisen välillä. Meillä niitä järjestetään Stanglwirtillä joulukuussa joka keskiviikko, keskustassa joulunalusviikolla sekä eräällä naapuruston rouvalla jossain vaiheessa joulukuuta. Joulumarkkinoilla juodaan glühweinia tai punssia, syödään keksejä ja katsellaan kojuja, ehkä ostetaankin jotain! Isommissa kaupungeissa niillä on ohjelmaakin ja niitä myös vietetään pitkään ja hartaasti, esimerkiksi Innsbruckin ihania joulumarkkinoita pääsee ihastelemaan puolitoista kuukautta jokaikinen päivä.

Lisäksi meillä on myös päivällä kello kahdentoista ja yhden välillä paitsi useimmat pankit, virastot sun muut kiinni, myös kotioloissa työrauha! Ulkona ei saa paukuttaa eikä metelöidä, vaan esimerkiksi mopon viritys keskeytetään keskipäivällä jos sen on erehtynyt aiemmin aloittamaan. Meidän naapuri, joka ajaa nurmikkonsa kolmesti viikossa, pitää tästä tiukasti kiinni ja käynnisteleekin masiinansa tasan kello yksi, paitsi tänään kyllä viisi minuuttia etuajassa!

Olen nyt reilun vuoden asunut täällä päin Tirolia ja tällaista on jäänyt mieleen! Lisäksi löytyy paljon muutakin, joistakin olen jo aiemmin kirjoittanut ja osasta en oikein osaa kertoa, mutta en nyt jaksa odottaa Stefania kotiin kyselläkseni siltä. Ehkä mä joku kerta taas tarinoin näistä, nyt alan nauttia Greyn anatomiasta, ciao!

Ps. Ostettiin sittenkin jo se uusi kamera! Järkkäri, jota en todellakaan osaa käyttää muuta kuin perusasetuksella mutta en todellakaan jaksais lukea 219-sivuista käyttöohjetta, mutta on vissiin pakko edes vilkaista... Ja Annikan sanoin: munkaan hiukset ei ole likaiset vaan märät :D ! Noniin heippa!

Lomalätinät.

Nonni, nyt on Stefanin loma lusittu ja karu paluu arkeen taas alkanut (tää kotiäidin arki kun onkin just niin tosi rankkaa...). Yhdeksän päivää meni tietysti ihan liian nopeasti mutta silti samalla se tuntui jotenkin tosi pitkältä, koska totun aina heti siihen että Stefan on kokoajan kotona. En ymmärrä miten joku voi valittaa "menis jo takas duuniin"-tyylillä siitä että mies on kotona, musta se on aivan ihanaa!

Menossa on kansainvälinen säästöviikko, mummo toi Lugille pankista saamansa ilmapallon ja pikkuautoja!

Ei ehditty tekemään mitään sen erikoisempaa, koska meillä oli melkein joka päivä jotkut remonttiin liittyvät treffit. Rakennusmestarin käynti oli odotetuin, koska se osas kertoa kustannuksia sekä kestoa. Tai no, kustannuksia sen pitää ensin laskea jahka kaikki muutokset on tiedossa (esimerkiks putkimies tulee tänään), mutta kestoksi se arvioi kolme kuukautta. Tuo on siis ehdoton maksimi, mutta silti kovin pitkä! Ei auta valittaa, kyllä sen kestää kun tietää mitä ihanaa on tiedossa.

 Pieni sneak peek tulevaan pohjapiirrokseen (versio numero viisi, hyvin mahdollista että tästäkin vielä muuttuu jos esimerkiks kaikki ei mahdu budjettiin), kirjoittelen remontista tosiaan vielä erikseen!

Sitten päätähteen! Lucashan oppi muutama viikko sitten kiipeämään sohvalle ja nykyään se kiipeileekin ihan joka paikkaan, olkkarin pöydälle, sohvalta ikkunalaudalle sekä ruokapöydän tuoleille. Mutta mikä parasta - se oppi heti miten kaikkialta laskeudutaan nätisti itse takaperin ketään telomatta takaisin alas! Paitsi kaktukselle meinas käydä köpelösti ja se pitikin siirtää makkarin ikkunalaudalle, koska Lucas tarrasi siitä kiinni ja kitisi tuntikaupalla kun pienet piikit kutittivat kädessä eikä niitä saanut mitenkään pois.

Myös ensimmäiset askeleet ilman tukea otettiin viime viikolla! Mummo oli käymässä ja Lucaksella taisi olla kiire mamin luokse ja niin se vain tepsutteli kolme askelta mun luokse! Joo, kolme... Sen jälkeen se käveli vielä uudestaan muutaman askeleen, mutta sittemmin niitä ei olekaan enää näkynyt. Mikäpä kiire sillä olisi, onneksi konttaamallakin pääsee tosi kovaa!

Oi, Lucas oli Stefanin loman aikana myös mummollansa pari kertaa hoidossa kun me ensin karsittiin pensasaitaa ja toisena päivänä raivattiin vinttiä ja kellaria ja voi kuinka se viihtyi! Sehän vierasti ennen tosiaan melko pahasti varsinkin naisia eikä suostunut jäämään ollenkaan yksin Stefanin äidin kanssa, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä, ihanaa! Ihan hyväkin että se vierastusvaihe sattui just kesälle kun ei päässyt laskemaan niin ei tarvinut jättää Lucasta hoitoon, haha.

Semmosta! Nyt mulla on taas aikaa teille ihanaisille, ainakin Stefanin seuraavaan lomaan saakka joka ei kyllä valitettavasti ihan hetkeen koita! Pusciao!

Eläinpuistossa!

Stefan ja Lucas on taas Lena-serkun luona joten mulla on hetki aikaa jonka aion käyttää tietysti hyödyllisesti teitä viihdyttäen! Moni tykkää lukea ihan vain meidän kuulumisia ja osa taas katsella kaikenmaailman maisemakuvia, joten tässäpä yhdistettynä molemmat - eilinen päivä eläintarhassa! Kohteena oli rariteettieläinpuisto Ebbsissä, meidän kotivuoren pikkuveljen Zahmer Kaiserin takana (infona lähinnä niille jotka ovat täälläpäin käyneet, muille tuskin sanoo mitään).

Yleensä me ajetaan Wörglin ja Kufsteinin suuntaan autobaanaa pitkin, mutta nyt oli pakko ajaa Stefanin veljen perässä tota kamalaa mutkaista vuoristotietä kun me ei tiedetty missä koko Ebbs edes on. Se on tosi kaunis reitti varsinkin näin syksyllä kun värejä on ihan tuhansia jokapuolella, mutta se on tosiaan niin mutkainen että mulla tulee helposti paha olo.

Perillä!

Käytiin kesällä Aurachin villieläinpuistossa josta Lucas tykkäs kovasti, yhtälailla se innostui myös näistäkin elukoista! Mun oli pakko mennä Wikipediaan katsomaan mikä tuo on, mutta suomeksikin se on vari... neverheard. Kuuluu Madagascarilla elävien makien heimoon, okay.

Sieltä löytyi myös sikoja ja minipossuja! Yhdellä tallilla jolla meidän poni asusteli, asui myös ihana minipossu nimeltä Naski ♥. Tossa samassa aitauksessa oli myös vuohia ja lampaita ja kalkkunoita ja ties mitä!

Vaikka eläimiä ei ollutkaan mitenkään älyttömän paljon, oli ne silti suurin osa jotain ihan randomeita joista en ollut koskaan kuullutkaan. Eräitä otuksia Stefan nimitti tietäväisenä "jättikaniineiksi", kunnes lähelle mennessä huomattiin että ne on kenguruita...

Ja Lucas tykkäs! Osaa eläimistä se tuijotti intensiivisesti ja kovin vakavana, osaa taas osoitteli innosta hihkuen. Linnut vaati melkoisen vakavuuden, kun ne oli niin kovaäänisiä.

Apinat oli hurjan hauskoja! Stefanin veljen tyttöystävä syötti niitä kädestä, Lena ei ihan uskaltanut.

Molempien lasten lemppariksi osoittautui kuitenkin leikki-alue, joka oli ihan täynnä lehtiä! Ja olihan se aika ihana!

Autolle päin kävellessä Lena tahtoi pitää serkkua kädestä kiinni, mutta Lucas ei meinannut olla samaa mieltä... Ebbs on ihan Saksan rajalla ja kuvassa näkyvät vuoret onkin viimeisiä, noiden takaa ei löydy enää muuta kuin kukkuloita.

Kotia kohti, alakuvassa näkyy siis Zahmer Kaiser-vuori (ja sen jaloissa oleva Söll jonne Aurinkomatkatkin järjestää matkoja) jonka taakse ajeltiin! Ja nyt mun pitääkin taas mennä, toivottavasti tämä viihdytti jotakuta, adiooos! :)

Talvitamineet!

Mulle kävi vähän hassusti Lucaksen talvivaatteiden kanssa! Yksi toppahaalarihan meillä jo oli, mutta olin kokoajan sillä mielellä että Lucas tarvitsee vielä toisenkin. Ei todellakaan miksikään "kauppahaalariksi", joita monet äidit ostavat beibeille ihan vain turhamaisuuksissaan - tosin myönnän, en mäkään tahtois viedä Lucasta ihmisten ilmoille missään likaisessa rikkinäisessä rymyhaalarissa, mutta en todellakaan myöskään ostais 200 euron haalaria vain sitä varten että sitä voi kauppareissuilla esitellä muille ihmisille, mutta leikkiä sillä ei voi ettei jälleenmyyntiarvo laske.

Turhamaisuuden sijaan mulla ykkössyynä oli sää. Täällähän talvet on tosiaan enemmän kosteita kuin kylmiä koska aurinko lämmittää niin hurjasti jolloin myös lumi sulaa, joten on sitten kiva että jos tahtoo mennä päivän aikana useammin kuin kerran ulos niin on aina kuiva haalari valmiina. Ja mehän halutaan! Mutta tosiaan, tahdoin ainoastaan toisen haalarin sen meidän perintöpuvun lisäksi, mutta nyt kävikin niin että niitä onkin yhteensä kolme! Minä, fiksu antimaterialisti, sorruin kolmeen!

Facebookin kirpparilta bongasin ihan täydellisessä kunnossa olevan Reimatecin. Tämä ei nyt oikein sopinut mun "en halua mitään tummaa"-vaatimukseen, mutta kun halvalla (40 euroa) sai niin oli pakko, Reimatecit on laadukkaita! Ja onhan tossa vähän keltaista, haha. Tässä miinuksena on se, että tämä on tosi leveä, eli tehty pulleille lapsille eikä Lucaksen kaltaisille hoikkiksille. Mutta tästä tuli heti Stefanin lemppari, musta noi örkit on kyllä enemmän söpöjä kuin miehekkäitä!

Mun sisko ja äiti ilmoittivat löytäneensä niiltä töistä ihan Lucaksen näköisen haalarin, eli tämän Muumin. En oikein osannut sanoa tahdonko sitä ennenkuin näen sen jonkun päällä (sisko kyllä ehdotti jospa tunkisi 3-vuotiaan tyttärensä siihen ja ottais kuvan), joten mami toi sen näytille tänne tullessaan. Ja olihan se söpö! Ja älyttömän halpa (alennuksien kera 25 euroa), joten olihan sekin tietysti pakko ottaa... Tämä on varmasti ainoa laatuaan täällä päin, täällähän kukaan ei ole koskaan edes kuullut Muumeista. Tässä on myös tosi söpö pehmeä karvahuppu!

Ja sitten oli vielä tämä kaverin pojalta peritty Lindexin toppahaalari (Lucasta ei kiinnostanut tossa vaiheessa enää poseerata). Tuo on musta ihan tosi paksu ja ei ehkä ihan niin joustava kun noi kaksi edellistä, mutta varmasti tulee tarpeeseen, ehkä meilläkin on tänä talvena taas oikein kylmiäkin päiviä! "Taas"... Juurikin tämän kyseisen haalarin entinen omistaja on samanlainen hoikkis kuin Lucas ja mun kaveri sanoikin että Molo Kids on ehkä ainut mikä sopii oikeasti hyvin tollaisille kapeille vartaloille.

Oikealla talvikuteisiin liittymättömänä bonuksena on vielä Lindexin Muumijumpsuit jota metsästin ikuisuuden netistä, mun kaveri kävi Helsingissä kysymässä liikkeistäkin ja olin jo menettänyt toivoni, kunnes joku Facebookin kirpparilla sitä mulle tarjosi! Ja onhan se ihana, kannatti nähdä kaikki se vaiva ♥ ! Tosi harvoin saan pakkomiellettä jostain vaatteesta, mutta tämä oli kyllä sellainen, varsinkin kun en löytänyt mistään mitään kivoja jumppereita.

Kuvat on vähän miten sattuu otettuja, koska en tosiaan pysty yhtään katsomaan mistä otan kuvaa koska näyttö on ihan valkoinen. Ehkä se taas pian toimii tai ehkä mä vielä joskus raaskin ostaa jonkun paremman kameran! Ehkä saitte kuitenkin vähän selvää ja jos saitte niin mitä tykkäsitte tällaisen pihin mamin valikoimista kuteista? Ootteko tehneet halvalla hyviä löytöjä vai ostaneet suosiolla uutta, kallista ja laadukasta? Nyt pitää mennä, Lucaksen Lena-serkku on mummolla kylässä ja pojat meni jo edeltä, ciaooo :) !