maanantai 11. elokuuta 2014

Uusi perheenjäsen


Ei, vauva ei ole onneksi vielä syntynyt, vaan perheeseemme on liittynyt ensimmäinen karvainen jäsen! Mun lapsuudenkodissa oli aina kissa tai useampi, joten nämä viimeiset viisi vuotta eläimettömässä taloudessa on olleet jokseenkin outoja. Meillä olikin Stefanin kanssa selkeä suunnitelma - sitten syksyllä, kun asutaan taas kotona ja kaikki on rauhoittunut, otetaan jostakin joku kiva kisuli. Noo, onhan noita suunnitelmia, varsinkin meillä!

Stefan lähti lauantaiaamuna anivarhain tekemään duunipaikalleen hääkakkua veljellensä, jonka vihkiminen alkoi yhdeltätoista. Puoli yhdeksän maissa se soitti tulevansa takaisin kotiin - KISSANPENNUN kanssa! "En mä voinut jättää sitä sinne!". Noniin, joten pelastit sen sitten meille, vieläpä juuri nyt kun ollaan lähdössä koko päiväksi pois. Kyllä, välillä sen eläinrakkaus saa sen toimimaan myös hieman järkiköyhästi.


Pienen hetken tosiaan kuvittelin että se oli maailmankaikkeuden typerin idea, mutta se hetki meni äkkiä ohi! Stefan oli saanut duunikaveriltaan (jolta siis koko kissankin pelasti) ruokaa mukaan ja meidän vuokramummeli lainasi hiekkalaatikon. Eilen käytiin ostamassa lisää ruokaa, juniorimallia tietysti. Tänään Stefan oli aamulla ihan oikein googletellut mikä olis terveellisintä ja parasta ravintoa juuri meidän kissalle ja sitten pistänyt tilaten... Vielä pitäis madottaa ja ehkä pestä jollain täishampoolla toinen, Stefan kun on varma että sen turkissa elää ties ja mitä, haha!

Typerän idean ihmettely vaihtui tosiaan aika pikaisesti siihen iloisen tosiasian tajuamiseen että meillä on kissa, ihanaa ♥ ! Lucas yrittää olla välillä vähän liian ystävällinen eikä tajua että Haisulilla ei esimerkiksi voi ratsastaa tai että sitä ei voi nostella pelkästään takajaloista kiinni pitäen, mutta eiköhän se opi! Tähän saakka Haisuli on kuitenkin ollut jopa vähän turhan suvaitsevainen eikä mitään kamalaa kränää ole syntynyt, koska Lucas tosiaan yrittää lähinnä leikkiä sen kanssa eikä ole tahallaan ilkeä. Ja joo, Stefan oli sitä mieltä että Haisuli olis kiva nimi. Okei!


Onpahan syksyllä sitten yksi vauva vähemmän! Haisuli on tähän asti ollut ihan täysin sisäsiisti, vaikka ei ole elänyt ihmisten luona kuin yhden yön, muuten se on asustellut heppatallissa äitinsä ja sisarustensa kanssa. Stefan on aina puhunut kuinka kissalla ei sitten ole mitään asiaa makuuhuoneeseen, mutta missä Haisuli nukkuikaan ensimmäisenä yönä! Meidän sängyssä! Haha, niin se mieli muuttuu! Se yritti mennä myös Lucaksen viekkuun, heräsin kun Lucas puoliunessa hoki "nää, nää" (= ei) kun Haisuli kehräten puski sitä naamaan. Viime yönä se ihan vapaaehtoisesti jätti tulematta makkariin, kenties huomasi että muualla on enemmän tilaa.

Sellainen beibi! Onko kukaan muu koskaan ottanut mitään yllätyseläimiä, ehkä jopa pelastanut tällaisen orpolaisen? :)

24 kommenttia:

  1. Voi toista! Nenäpunkkeja näyttäis olevan, vai näänkö omiani, tuleeko nenästä ruskeaa töhnää? Korvapunkkeja sillä todennäköisesti on myös. Eli kunnon loishäätö eläinlääkärin määräämillä aineilla ens alkuun, niin pääsee vähemmillä vaivoilla tulevaisuudessa. Meillä on useampi löytölapsi ollut, eläimet on heikko kohtani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yök, punkkeja ! Mä sainkin onneks jo heti huomiselle ajan lekurille, täällä se kun onkin niin halpaa lystiä että siellä käy oikein mielellään, toisinku Suomessa. :D

      Poista
  2. Ihana! Meillä on yksi kissa jo entuudestaan ja toinen kotiutuu tänä viikonloppuna. Muutama viikko sitten mökillä ollessa kun mies oli nukuttamassa meijän esikoista, mä näpräilin puhelinta ja bongasin meille uuden kissanpennun. Oli miehellä naama kun astui takasin mökkiin ja ilmoitin, että meille tulee kolmen viikon päästä kissavauva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oioioi, voin kuvitella, varmaan samanlainen naama kuin mulla kun Stefan soitti ja kertoi tuovansa tuon orpolapsen mukanaan :D ! TOSI kivat yllärit teillä ;)

      Poista
  3. Meidän kisumisu on myös varsinainen löytölapsi! Mies löysi sen sattumalta jostain kolosta kannon alta, kun minä keräsin marjoja ja mies pisti maaten heinikkoon. Kesti aikansa saada raukka ulos sieltä ja koska se oli ihan yksin ja alkoi olla myöhä, niin päätettiin ottaa se mukaan, jos emo ei sitä hakisikaan. Kissa oli silloin suurinpiirtein kolme viikkoa vanha ja sitä piti syöttää tuttipullosta. <3 Ja kun kissanpennut ei aluksi osaa tehdä tarpeita itse vaan emo nuolee niiden takapuolta, jotta sieltä alkaisi tulemaan tavaraa, niin minä sitten tietty jouduin takapuolenhierojaksi. :D Mutta on tuo otus kyllä maaliman rakkain olento ja tietenkin se piti raahata Suomeen asti! Haaveilen toisesta kissasta, mutta se ei ole vielä ajankohtaista. :)

    Miehen perhe on pelastanut aiemminkin kissoja. Anopin rakkain kissa on myös entinen tallipentu ja uusin kissa on myös pihalta mukaan noukittu. Yksi aiempi kissa otettiin kanssa mukaan maalta, kun se oli parka ihan laiha eikä sitä kukaan kaivannut. Ja vastaavia tarinoita riittää.. :) Koirakin on jonkun järjestön kautta hankittu katukoira. Aiemmin kun anopilla oli vielä kanoja, niin sillä oli jossain vaiheessa entisiä tuotantokanoja, joille se sitten tarjosi paremman loppuelämän.

    Sitten kun joskus asun maalla, niin meillä on kaikkea vuohista kissoihin ja kanoista koiriin! :D aikamoinen eläintarha siis suunnitteilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ei voi käydä noin, miten sellainen pikkuinen voi ypöyksin olla jossain metsässä, ihanaa että sen pelastitte ♥ Meidän orpolainen on onneks jo sen ikäinen ettei tarvii tehdä hieromahommia! Onko kisuli ollut ihan okei, siis kun nuo emosta liian aikaisin luopuneethan on usein vähän dingding ja kolmeviikkoinenhan on ihan tosi pieni :o Ehkä se kuvittelee että te olette sen ihan oikeat mami ja papi :D ♥

      Ja vooi, ihanaa että joku ottaa aina löytölapsia! Ymmärrän siis kyllä ne rotukissatkin, se on harrastus (ja tulonlähde), mutta silti on kivempi että kodittomille annetaan ensin koti. :) Ja mäkin haaveilen siitä eläintarhasta mutta ei sellainen kyllä meidän pihaan mahdu, tarvii varmaan harkita siinä vaiheessa sinne Lappiin muuttoa, siellä olis lääniä :D !

      Poista
    2. Kyllähän tuosta huomaa, ettei ole kasvanut kissojen parissa. Ei ole oppinut ihan tavoille, se on semmonen näykkijä välillä (tai saattahan ne muutkin näykkiä, en osaa oikein selittää tätä). Jos olis saanut "tapella" muiden kissojen kanssa, niin olis varmaan vähän nöyrempi. :D Eikäpä oikein siedä toisia kissoja. Pakosta se joutui hetken olemaan anopin kissojen seurassa eikä me annettu niitten olla keskenään kuin vain valvottuna, kun ei oikein luotettu niiden yhteisymmärrykseen. Uskon tosin, että se tottuisi toisiin kissoihin ajan kanssa. Mies ei vaan halua ajatella edes muita kisuja, kun tuo on sen vauva. Miestä se rakastaa kyllä ehdottomasti. Niillä on ollut aina yhteys vaikka minä sainkin tehdä likaiset hommat. Mä kelpaan jos ukko ei oo kotona. Tosin mun kanssa se nukkuu aina! Käpertyy mun jalkojen viereen öisin. Joskus se tuli jopa peiton alle. Sillä on nyt ollut jonkun verran "häiriö"käyttäytymistä, kun se ei ole tottunut olemaan yksin ja pakosta on viettänyt pitkiä päiviä yksin, niin se välillä jahtasi ja puri häntäänsä. Mutta se oli vaan seuran ja virikkeiden puute.. Tokeni siitä, kun oli taas aikaa leikkiä sen kanssa. :) Raapimispuuhan sillä on ja leluja, mutta ei vaan kestä sitä yksinäisyyttä. Sen lempilelu on foliosta rutistettu pallo, jota pitää heitellä ja se tuo sen sitten takaisin kuin koira! :D hehe! Onhan se joskus raapinut vähän seiniä, mutta se on onneksi saatu suurinpiirtein loppumaan, ettei oo kämppä remppakunnossa.

      Poista
    3. Niin ja anoppi ottaisi jokaikisen Findling-paran kotiin. Siksi se ei voi käydä missään löytöeläintaloissa, kun se ottaisi kaikki mukaan. :D Enää ei edes voi ottaa lisää, kun asuu nykyään kaksiossa. Omakotitaloon nyt mahtui enemmän, minun aikana enimmillään oli viis kissaa talossa + koira + kanat + ankat. Joskus aiemmin, kun sillä oli oma talli, niin kissoja oli oikeasti kymmeniä! Siihen päälle sitten koirat ja tietenkin hepat tallissa.. On se ollut menoa!

      Poista
    4. Nokun mun mamillakin on yksi kissa joka on vieroitettu emostaan liian aikaisin ja sekin on välillä vähän epäilyttävä, oli kyseessä ihminen tai eläin. :D Lucakselle se raapas kunnon haavan tohon huuleen jossa taitaa pysyä arpi ikuisesti! Siks musta oli niin kauhiaa kun Stefan toi Haisulin eikä ollut ihan varma kuinka vanha se on, mutta onneks eläinlääkäri sanoi että kyllä se ainakin sen 3 kuukautta on ja siihen astihan se oli ollut äitinsä luona. :) Ja voi anoppia, mun anoppi ei taas oikein välitä mitenkään erikoisesti eläimistä! Onneks on edes vähän tilaa vaikka ei ihan tallia olekaan. :)

      Poista
  4. Voi Haisuli sai oman Haisulin ♡ soma on! Kova ikävä, kun tässä nyt kotiudutaan niin voitais skypeillä ♡ Luna täyttää ihan just neljä ja mulla on kriisi, koska en kestä että se on jo niin vanha! Ikäloppumuumio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilö jolla on lemmikkinä Nakun näköinen olento ei voikaan muuta sanoa kuin että soma on :D ! Ja joo ilmotelkaa kun ootte kotosalla! Onhan se melkonen muumio tosiaan jo, liekö kuulekaan skypellä enää mitään kun vanhemmitenhan alkaa tuo kuulo heiketä. :D

      Poista
  5. Jaa,onhan näitä Hassissa ollut! Yksi tanskandoggi,jota ei voinut jättää kaupungissa yksin,kun se söi ovet,yksi hevonen,jota oli piiskattu ravitallilla ja oli raivona,mutta josta viikossa kehkeytyi ihana heppa.Ja sitten kaikenlaista pientä.Ai niin,ja yksi kolmivuotias lapsi myös unohdettiin meille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se dogi järsinyt niitä vähän Hassissakin vai muistanko väärin? :D Ja kuka heppa sellainen oli, se Miskako :o Ja lapsikin vielä! On teillä ollut kunnon orpokoti siellä, onneks enää on vaan Siirit :D

      Poista
    2. Ei,Miska oli ihana jo tullessaan,täysin koulutettu ratsu,tuo "orpo"oli nimeltään Dinufa,sellainen isokokoinen tumma kaunotar,Joo,kylllä se Maxi raapi ulkoovet kerran ylhäältä alas,kun se jätettiin yksin.Onneksi silloin kuitenkin oli vielä ovet uusimatta.Ai,et ole kuullut Lillistä,joka oli meillä "hoidossa" 11 vuotta.Niin,onneksi nyt on enää Siirit

      Poista
    3. Mä oon nähnyt Dinufastakin kuvia, ehkä myös sellaisen missä mun isi pukee sille valjaksia päälle buahaha. :D Ja Lillistäkin olen kuullut, mutta en ikinä oo ollut ihan täysin tietoinen miten se juttu meni :D !

      Poista
  6. eikä miten ihana uusi jäsen <3 ja oikeesti tuo poika<3333 koska se toinen söpötys nyt tuleekaan? tulejo<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä yhtään loitsu siellä mitään tulejo-loitsuja :D ! Toivottavasti selvitään sinne lokakuun alkuun asti, muuten tulee stressiä, tahdon silloin kantaa muuttokamoja enkä vauvaa :D !

      Poista
    2. Täällä mä tanssin nuotion ympärillä woodoo-nuket kainalossa:D
      No ei, toivottavasti tulee vasta kun kuuluu, miten mä vaan muistin että la oli tässä kesällä. Mutta eihän siihen kauan ole!<3

      Poista
    3. No kuus viikkoa klunks ! Hauska kun kaikki muut lokakuun mamit on laittanut vauvoille jo kaiken valmiiks ja mä en edes tiedä missä beibin sänky on :D ! Voi olla Lugin ansiosta kyllä ennenaikainen synnytys pian lähellä :D

      Poista
  7. olethan varovainen toxoplasmoosin kanssa kun olet kuitenkin raskaana!

    VastaaPoista
  8. Raskaus on hyvä syy jättää tekemättä kaikki kissanhiekkahommat :) Meille tuli Luna & Molli kesällä kun odotin Soffea, ja sit tammikuussa oli ihan shokki, kun piti alkaa kaivella pökäleitä hiekan seasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Meillä on Stefanin kanssa vähän eri käsitys siisteydestä ja mun hajuaisti on myös nyt niin tarkka että mun on kyllä pakko siivota sitä kun en jaksa olla kokoajan valittamassa että siivoa siivoa. :D Ostin ihan kertakäyttöisiä kumihanskoja sitä varten. ;) Mulla on lekuri ens viikolla niin voin kysyä siitä vasta-ainetestistä niin saan rauhassa siivota! Tosin monihan tekee puutarhatöitäkin, sekin on vaarallista. ;)

      Poista
  9. Kuinka kauan oot opiskellut saksaa? Itse olen kaukosuhteessa itävaltalaiseen poikaan/mieheen ja saksaa en puhu tottapuhuen yhtään. Keskenämme puhumme englantia mutta yritän kyllä saksaa alkaa opetella. :'D Osaatko sanoa mitään aikaa kuinka nopeasti sitä oppii? Olen lukiolainen tällä hetkellä ja aloitan saksan opiskelun kohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luin sitä ala-asteelta asti, mutta TOSI laiskasti. Sulla kun on noin hyvä syy niin on varmasti motivaatiotakin enemmän! :) Saksa on oikeastaan tosi yksinkertainen kieli, tosin kielioppisääntöjä tuntuu alussa olevan miljoona, mutta ne oppii nopeasti. Mä opin tosiaan parhaiten vasta täällä asuessani, koska olin koulussa niin äärettömän innoton, mutta säkin voit reenata sitä miehes kanssa niin saat käytettyä sitä :) ! Oonkin kirjoittanut tästä aiemmin täällä http://panpulala.blogspot.co.at/2013/06/hochdeutsch-vs-tirolinsaksa.html :)

      Poista