lauantai 2. elokuuta 2014

Neutraaliusdorkuus

Kuulin jokunen aika sitten itselleni uuden, tähän asti ihan vieraan sanan: sukupuolineutraalius. Kaikille äideille, ainakin niille jotka lukevat mammablogeja, tämä on varmasti tullut erittäin tutuksi. Ja no siis miksei iseillekin, tuntuu vain että tämä(kin) lienee enimmäkseen naisten hömpötyksiä, vai olisko jollakin lähipiirissä tästä asiasta meuhkaava mies? Sukupuolineutraali kasvatus, mitä se sitten tarkoittaa? Sitä että pojat puetaan mekkoihin ja tytöt pakotetaan leikkimään kaivureilla?
Mä en ole jaksanut alkaa lukemaan tästä aiheesta faktatietoa tai mitä tutkimukset osoittavat, sitä mikä olisi lapsen kannalta parasta. Kuten kaikessa muussakin lapsiin liittyvässä, tässäkin asiassa luotan terveeseen maalaisjärkeen (sairauksia lukuunottamatta, niissä ainoa kehen luotan on lääkäri). Myös se, miten muut tämän asian tiimoilta lastaan kasvattavat, on mulle ainoastaan kiinnostavaa, ei todellakaan mikään ongelma. Miksi pitäisikään - niin pitkään kun mä saan kasvattaa mun poikiani rauhassa, pysyn mäkin rauhallisena.
Ainoa ongelma, minkä tässä asiassa näen, on se, kun vedetään överiksi, oli se sitten kummasta päästä tahansa. Se, että Joonaliina on puettu pinkkiin paitaan sekä siniseen hattuun ja pakotetaan kantamaan mukanaan nukkea ja autoa ettei vain erotu kumpaa sukupuolta hän edustaa, on musta yhtä typerää kuin se, että Pekka ei saa toivomiaan, punaisia tennareita tai aloittaa halustaan huolimatta balettia koska hei, sekä punainen väri että baletti on tyttöjen juttuja. Ääripääesimerkkejä, mutta nykypäivää.



Entäs sitten kun vedetään todella överiksi? Tositarina Suomesta: eräällä kolmekuisella vauvalla on sukupuolineutraali nimi (joka tosin voi olla ihan normaalikin, ei sen tarvitse olla mikään superdorka, tässä tapauksessa Ruu), vaatteet ovat aina niin huolella valittu ettei niistä voi päätellä mitä housujen alta löytyy ja kaiken huippuna: KUKAAN vanhempien lisäksi ei tiedä onko vauva tyttö vai poika. Edes isovanhemmat. Vanhemmat itse kutsuvat itseään nimillä Kettu ja Susi, eivät äiti ja isä. Seriously... En ole löytänyt tähän tarinaan jatkoa, en tiedä miten tämän lapsen elämä on edennyt, koitan jatkaa etsintöjä.
Musta vähemmän överiä on se, jos tyttö puetaan vaaleanpunaisiin rimpsuihin ja nenän eteen tungetaan pelkästään nukkeja - se nyt vain on faktaa että aivot ja se mitä jalkojen välistä löytyy ovat yleensä selkeässä yhteydessä siihen, kummasta lapsi kiinnostuu, rekoista vai Barbeista (näin ei tietenkään aina). Niin pitkään kun lapsi saa itse valita, on tämä pää musta parempi kuin se täysin sukupuolineutraalinen. Siinä vaiheessa kun poika toivoisi synttärilahjaksi nukkekotia tai tyttö haluaisi aloittaa jääkiekon mutta vanhemmat kieltäytyvät vedoten sukupuoleen, ollaan mun ymmärryksen ulkopuolella.


Niin, kuten todettua, meillä todellakin asuu kotona poika, ei pelkkä lapsi. Poika jolla on pojan nimi, pojan vaatteet ja pojan lelut (ja tytön tukka...). Mä en mitenkään ylikorosta Lucaksen sukupuolta, mutta en myöskään pue sitä vaaleanpunaiseen koska mun aivoissa se nyt vaan on aivan sataprosenttisesti tyttöjen väri. Vaatteiden valinta johtuu myös vähän tosta sen tukasta - jos sille laittais kiharoiden päälle sen sinisen pappahatun sijaan pinkin, kukkaisen hellehatun, sais se varmasti paljon enemmän näitä "onpas söpö tyttö"-kommentteja. Joka musta on tyhmää. Poikahan se on, miksei se sais näkyä?
Kasvaessaan Lucas on saanut itse vaikuttaa ostoksiin. Yritin kaivella sen leluja vain huomatakseni että se on valikoinut itselleen lähinnä eläimiä sekä autoja. Jos se olisi tahtonut Barbin niin se olisi sen tottakai saanut, mutta ilmeisesti sillä on vahvat oman sukupuolensa geenit joten leikkiköön autoillansa. Kyllä mä jaksan mennä katselemaan sen kanssa rekkoja tai kaivella kaivurilla hiekkakasoja, koska sellainen tekee sen silminnähtävän onnelliseksi. Ja se on musta se tärkein asia - onnellinen lapsi.


Jos Lucas joskus keksii että hameen pukeminen tekee sen onnelliseksi, niin okei, siinähän pukee! Tosin siinä vaiheessa täytyy ottaa huomioon se kamala tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole suvaitsevaisia, ei vaikka eletäänkin jo 2010-luvulla. Ratsastus mielletään yleensä tyttöjen harrastukseksi joka musta on hirveän outoa, koska valtaosa maailman parhaista ratsastajista on miehiä! Milloin ne on aloittaneet reenaamisen, jos kerta on olemassa pelkästään heppatyttöjä eikä poikia ollenkaan? Jos jompikumpi meidän pojista keksisi että tahtoo aloittaa ratsastamaan, olisin heti valmis! Mutta jos valinta osuu jalkapalloon, on mun vain hyväksyttävä se. Junnufutis lienee onneksi edes vähän jännempää kuin se oikea (ainakaan matsit ei ole yhtä pitkiä eikä kenttä yhtä iso).

Mitä ajatuksia teillä herää sukupuolineutraalista kasvatuksesta - ja onko tämä oikeasti jo paljon vanhempi juttu vai kuvittelenko mä vain että tämä on joku ihan uusi (hieman dorkahko...) muoti-ilmiö? Mitä löytyy teidän kotoa - tyttö, poika vai lapsi ja kuinka äärimmilleen se on viety? Vaikka en ole vaatteiden suhteen kovin tarkka, niiden väri on mulle hirmuisen tärkeä! Tosin se johtuu ihan vain mun omista silmistäni, ne ei siedä sitäkään että Lucaksella on yhteensopimattomat vaatteet (esim. oranssi paita ja siniset housut), saati sitten tyttömäisiä värejä. Ja se kirkkaanpunainen - se on musta jopa enemmän poikien kuin tyttöjen väri! Kivaa viikonloppua :) !

23 kommenttia:

  1. Olen niiiin samaa mieltä. En tajua tätä ihme hömpötystä nykyään. Sukupuolella on ilmeisesti joku tarkoitus, eihän niitä muuten olisi. Mutta jokaisella on oikeus kasvattaa omat lapsensa miten haluavat. Olkoonkin outoa :) mutta mun lapset ainakin saa sitten olla rauhassa TYTTÖJÄ ja POIKIA leikki ne sitten autoilla tai nukeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään, mutta onneks meidän ei tosiaan tarvitsekaan, kuten sanoitkin: jokainen kasvattakoon lapsensa miten tahtoo ! Jos mun pojat tahtovat kotiin nukkeja niin ne kyllä saavat niitä, mutta myös tuleva vaavi saa kyllä ihan oman sukupuolensa nimen. :D

      Poista
  2. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mista_on_tytot_ja_pojat_tehty_2

    Tää on taas näitä asioita, joihin voi päättää uskoa tai olla uskomatta. Vähän kuin uskonnot ;) Valitseeko pojat autoja leluikseen, koska vanhemmat aina riemastuu, kun pikkuinen pärryyttelee autolla ympäri lattioita? Ja tytöt nukkeja, koska sit äiti huokailee onnellisena, kun tyttö on jo pienenä niin hyvä äiti? Vai onko se sisäänrakennettu ominaisuus?

    Noel ei saa mennä mekko päällä kouluun, mutta kotona käy mun puolesta ihan mikä vaan vaate. Noelin luokalla itse asiassa on yksi poika, joka tykkää pinkistä ja hepoista, sillä on pinkit kumpparit ja kaulassa kimalteleva hevosenkenkäkoru. Ei sitä kukaan kummastele, kun se on aina ollut sellainen. Ympäristön reaktioita moni pelkää, mut lapset kyllä loppujen lopuksi ostaa melkein minkä vain totuuden. Olennaista on, että kukaan ei joudu esittämään vastentahtoisesti roolia, joka itselle ei sovi.

    Kyllä musta lapsen pitää tietää, mitä sukupuolta se itse on ja mitä sieltä haarovälistä löytyy. Jos se ei tunne oloaan kotoisaksi siinä roolissa, johon sitä tungetaan, sen pitää saada löytää oma tapansa olla. Hyvin harvoilla ratkaisu on sukupuolenmuutos, yleensä riittää vaikka se, että tyttö saa rauhassa pukeutua muodottomaan mustaan tai poika käyttää meikkiä ja tiukkoja vaatteita. Onneksi nykyään pojillekin on monenlaisia rooleja tarjolla, jos vertaa vaikka ysäriin, jolloin oli hopparipoikia ja nörttipoikia, that's it ;)

    Ja noista väreistä, mun mielestä ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä. Paunun yläasteella varmaan joka viidennellä pojalla on pinkit reinot sisäkenkinä. Kaikilla niillä suosituimmilla ainakin! Ja näköjään kannattaakin: http://www.dailymail.co.uk/news/article-2236652/Men-wear-pink-shirts-earn-1-000-year-dont.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mielenkiintoinen artikkeli! Ihan muutenkin kuin pelkän tämän dorkan neutraaliuden saralta, kiitos! Tuli ihan yllärinä esimerkiks se että valtaosan mielestä pojilla on paremmat matikkapäät, mä kun olen aina ollut sitä mieltä että meillä ne on. :D

      Mutta joo, hyvä pointti! Mä kyllä silti edelleen olen sen kannalla että suurimmalla osalla ne valinnat on niistä geeneistä ja kromosomeista sun muista kiinni, ihan sama kuinka innokkaana isi yrittää tunkea tytölle traktoria tai äiti pojalle nukkea. Ainakin Lugi rakastaa kaikkea miesryönää (raksa työkaluineen on sen taivas) ja kaikkia erilaisia kamalia autoja vaikka mä vihaan just sellaista. :D

      Voi ei toi luokkakaveri, ihana ♥ ! Pointsit suvaitseville vanhemmille, mahtavaa että antavat toisen olla kuten hän tahtoo. Tottakai Lucaskin saa vaaleanpunaisia vaatteita sitten JOS itse niitä alkaa toivoa, mutta mä en niitä pyytämättä sille hanki. :D Jokaisella taitaa olla oma mielipiteensä väreistä, mulla on muutamat ihan selkeät värit mitkä on pojan ja mitkä tytön ja mitä en jommallekummalle pukisi. Vaaleanpunainen on just ehkä se selkein, ehkä myös siks koska mun kaikki vaatteet on sitä väritystä. :D

      Poista
  3. Mä en älyä tota sukupuolineutaalisuutta sitten millään. Meillä on tyttö ja musta on vain hyvä että se sukupuoli tulee mm vaatetuksessa esiin mm mekoilla. Enkä pue mekkoihin nimenomaan siksi että on tyttö vaan koska sattuvat olemaan nättejä. Se on sitten sama minkä värisiä ovat.

    Lelutkin ovat sellainen juttu että leikkiä saa minkälaisella lelulla tahansa kunhan tulee iloiseksi siitä. Jasmine on vielä pieni (6kk) ja äännellessään pärisee kuin autoilla leikkisi ja nauran aina sitä kuinka söpöä se olisi.

    Väreissä mielestäni ei ole poikien ja tyttöjen värejä mutta ikävä kyllä moni ajattelee että punaista pitävä on tyttö jne. Jasminellakin oli päällä sinistä ja vieras ihminen tuli kysymään miksi puen hänet poikamaisesti. Itse en nähnyt siinä mitään poikamaista koska en aio luokitella lastani värien perusteella. Sitä paitsi siinä paidassa oli norsuja jotka olivat sinisiä ja ruskeita.

    Mutta en tule koskaan älyämään niin tyhmää trendiä kuin tuo sukup.neutraalisuus. Välillä tekisi mieli kysyä joiltain vanhemmilta että mitä hittoa, mutta enpä viitsi sekaantua koska en itsekään moista arvostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, musta se nyt vaan on tyhmää kun ihmiset sanoo poikaa tytöksi - Lucaksella oli toi vikassa kuvassa näkyvä vaatekokonaisuus ja eräs tuntematon täti puhutellessaan oikein varmisti että onhan tyttö. No ei ole, dorka. En mä tajua miksi se on monelle niin ongelma jos tahtoo että omasta lapsesta näkee mitä sukupuolta se edustaa. :D

      Kuten mä kirjoitinkin, oon värien suhteen jotenkin hirveän tarkka, vaikka muuten vaatteista en intohimoisesti juuri perustakaan. Mutta toisaalta, mä en tykkää ylipäätänsä lapsella esim. mustasta enkä harmaasta joita toiset taas rakastaa, joten tämäkin on vähän tällainen mielipideasia. :D

      Ja joo, kuten onkin tässä tullut todettua, annetaan me ihmettelijätkin kaikkien kukkien kukkia ;) KUNHAN munkin annetaan kukkia rauhassa mun POIKIEN kanssani. :D

      Poista

  4. Sukupuolineutraalilla kasvatuksella ei tarkoiteta sitä, että tyttöjen ja poikien roolit vaihdetaan, että lapset pakotettaisiin väkisin pois omista rooleistaan. Kyse on lapsen yksilöllisestä huomioimisesta. Siitä, että sekä tytölle, että pojalle mahdollistetaan toimintatapoja lapsen yksilöllisen kiinnostuksen pohjalta.

    Kuten sanoit, kaikessa voidaan mennä metsään ja kaiken voi vetää överiksi. Lapsen kehitystä ei tue se, että sukupuoli kielletään.

    Mitä vaatetukseen tulee, ovat poikien ja tyttöjen värit ihan uusi juttu. 70-luvulla lapset puettiin ruskeaan, oranssiin, vihreään ja keltaiseen olipa tyttö tai poika. Nämä vaalenasiniset ja vaaleanpunaiset ovat nykyhömppää.

    Onpa muuten 500 vuotta sittenkin pukeutuneet miehet sukkahousuihin ja miehillä on ollut pitkät kiharat hiukset hienoilla kampauksilla.

    Meillä on 8-vuotias poika. Pojalla on pitkä kullankeltainen tukka. Se on pojan tukka.
    Muutama kokemuksemme aiheesta


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kai mäkin vähän neutraali olen kun en esimerkiksi pakota Lucasta leikkimään pelkästään sillä miesryönällä, mutta en silti osais kutsua itseäni näin koska mulla tulee heti mieleen semmonen överi "ei ole olemassa tyttöjä ja poikia, on olemassa vain lapsia"-hihhulitouhu. :D Koska haloo, sukupuolet on olemassa ja jokaisella on oikeus tietää ja ymmärtää omansa.

      Mä mainitsinkin että nämä värit lienee ihan mielipidejuttu, MUN mielestä vaaleanpunainen on tyttöjen väri (nimimerkillä oma vaaterekki täynnä pinkkejä mekkoja) ja vaikkapa tummansininen poikien enkä niitä pukis toiselle sukupuolelle. Oon luullut että olen kivikautinen mutta olenkin siis moderni, vautsi haha. :D

      500 vuotta sitten oli moni asia erilailla jota on hankala kuvitella nykypäivään kun ei ole moisessa ajassa elänyt, esimerkiks juurikin se pukeutumistyyli. :) Eikä sitä edes tarvitse kuvitella.

      Mulla jäi nyt epäselväksi tosta sun tekstistä että mikä tän sun pojan nimi siis on, onko sen nimi ihan oikeasti Sara-Sofia? Saako Suomessa antaa tollain selkeästi vastakkaisen sukupuolen nimen lapselle? :o

      Poista
    2. Ei todellakaan ole poikani nimi sara-sofia :)
      Siis lääkäriin kun mentiin varatulla ajalla ja lääkäri pyysi meidät sisään... niin luuli poikaa tytöksi. Ja katsoi sitten, että seuraavana (meidän jälkeen) on joku sara-sofia-niminen tyttö ja oletti meidän pojan olevan tuo tyttö.
      No olipas monimutkaisesti selitetty :)

      Poista
    3. Aa okei, sori, yritin bongailla sun blogista infoa mutta en löytänyt ja kun en ole tuttu niin oli pakko kysyä koska onhan näitä kaikenlaisia hihhulinimiäkin. :D Ja hyvin oli selitetty, ymmärsin täysin! Onhan toi nyt vähän jo erikoista siltä lääkäriltä, koska siis ihan tosi siellähän kuitenkin kun (ainakin meillä) sut ihan kutsutaan nimeltä sisään niin tuskin kukaan sinne väärällä nimellä menee. :D

      Poista
  5. Aikamoista erikoisuuden tavoitteluahan tuo on. Nykypäivänä tuntuu siltä, että mikään ei ole joidenkin mielestä niin kamalaa kuin tavallinen, normeihin perustuva käytös. Vähän epäilen, että jos edellisen kommentoijan Sara-Sofia -poika (jos nyt siis minäkin ymmärsin oikein tuon homman) haluaisi vaihtaa nimekseen vaikkapa Pekka, niin vanhemmat eivät tuota hyväksyisi, vaikka kuinka sanotaan että lapsi päättää itse. Ja ei nyt millään pahalla sanottuna, niin turha siitä on hernettä nenään vetää jos lääkärissä ja muualla ihmetellään tuota nimiasiaa. Se on pelkästään luonnollista, että tytöille annetaan tyttöjen nimiä ja pojille poikien. Eri asia sitten nämä oikeasti sukupuolineutraalit nimet, mutta tosiaan niissä vanhemmilla tuntuukin olevan tavoitteena vain hämmennyksen aiheutus, ja oman erinomaisuutensa ja erikoisuutensa korostaminen.

    Meillä on satunnaisesti Noelilla tutuilta saatuja tyttöjen vaatteita käytössä, ja varsinkin Sofialla veljeltään pieneksi jääneitä poikien vaatteita, eikä noissa ole mitään ongelmaa vielä ollut miltään suunnalta. Mä en itse pue Noelia (enkä kyllä Soffeakaan) mielellään vaaleanpunaiseen, enkä myöskään vaaleansininiseen, koska en itse pidä yhtään kummastakaan väristä, tosin ihan luonnollisesti meillä erityisesti Sofia valitsee aina luonnostaan vaaleanpunaisia höttöjä päällensä, vailla meistä kumpikaan Emman kanssa ei todellakaan ole kannustanut tyttöä siihen.

    Tuo oli erittäin hyvä pointti tuo 70-luvun neutraalit värit. Miksi niin ei voisi nykyäänkin olla? Tuntuu vaan siltä että 95% lastenvaatteista on juurikin jotain ihan kamalia vaaleanpunaisia tai -sinisiä. Lapset sitäpaitsi itse pitävät kirkkaista värikkäistä asioista ihan luonnollisesti.

    Toi jalkapallo on hyvä Hertta, pidä se!

    -V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ymmärtänyt ;)

      Jutun pointti oli juurikin se, että pelkät pitkät hiukset pojalla (jolla on pojan nimi), aiheuttavat ihmisissä automaattisesti oletuksen, että lapsi on tyttö.

      Kun lääkärin vastaanotolle saapuu varatulla ajalla Sisu-niminen poika, jolla sattuu olemaan pitkät hiukset, olettaa lääkäri huoneeseen tulleen väärän ihmisen ja kaivaa Sara-Sofian tiedot (jonka aika on seuraavana meistä) esille.

      Poista
    2. Aika moni asia yhteiskunnassa perustuu erilaisiin ennakko-oletuksiin. On kulttuurinen kysymys, mitkä kaikki asiat kuuluu olettamusten piiriin. Tällä hetkellä pitkät hiukset muuten androgyynillä lapsella viittaavat tyttöön. Hienoa on, jos tuota olettamusta vastaan taistelee, mutta silloin pitää varmaankin tottua väärinkäsityksiin. Ehkä jossain vaiheessa hiustyyli ja vaatetus ovat sukupuolen tunnistamisessa turhia, mutta aika kaukana siitä taidetaan vielä olla... Olen mäkin pari kertaa luokitellut tutun vauvan vaatteiden värin perusteella väärin, mutta onneksi naurulla ollaan selvitty tilanteesta ;)

      Poista
    3. Joo Ville, koska tavallisuushan ON niin hirveän kamalaa... Siis joo, musta on ihanaa että kaikki ihmiset on erilaisia ja sen vuoksi kaikki on erilaista, vaikka sitten nämä mainitut nimet, vaatteet ja varsinkin mielipiteet, mutta se, että jos jotain niistä valitaan ihan vain pelkästään sen takia että haluaa erottua on musta typerää. Ja noista väreistä - ne on tosiaan ihan täysin mielipideasia, en mäkään tykkää pukea Lugia esim. harmaaseen, koska musta se on ankea väri eikä siks sovi lapsille. :D Toisten mielestä taas se on niin hirveän tyylikäs että pukee just sitä omaa lasta täydellisesti. Ja onhan ne neutraalit retrovaatteetkin edelleen tosi suosittuja, mutta ei kaikkien keskuudessa!

      Ja Emma, jos mä en osaa arvata kumpi on kyseessä niin sanon vain "kind" tai "baby" kunnes nimi selviää, koska sitäkään ei voi kysyä kun siinäkin pitäis valita feminiini tai maskuliini. :D Aattelen aina et henkilö voi olla yhtä helposti tästä asiasta ärsyyntyvä kuin minä, onneks sä tiedät meidän molempien lasten sukupuolet :D !

      Poista
  6. Mä oon sellainen kultaisen keskitien noudattaja, hyvä teksti! ja mä en kestä tota suloisuus poikaa kiharoineen <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä siltä keskitieltäkin voi ihan rauhassa poiketa, KUNHAN ei mene ihan överiksi, kuten esim. tällä Ruun vanhemmilla :D !

      Poista
  7. Mielestäni hauska keksintö myydä samoja sukkahousuja sekä naisille, että miehille.
    http://www.emiliocavallini.com/collections/cult_edition/
    Pienille pojille sukkahousut on ollut aina melko hyvin hyväksytyt, mutta kouluiässä ei niitä suomessa oikein koskaan ole voinut poika käyttää. Mutta monissa keskieuroopan maissa esim. saksassa on alueita, jossa pojat käyttää niitä ihan yleisesti johonkin 10- 13 vuoden ikäisiksi.

    Muitinäytöksissä on näkynyt paljonkin hameita ja sukkahousuja miehille. Minusta ainakin tuntuu että sukupuolineutraalimpi pukeutuminen on lisääntynyt aika paljon viimevuosina. Itse en keksi mitään hyvää syytä, miksei mies ja nainen voisi käyttää aivan samoja vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kyllä ole ikinä nähnyt yli 2-vuotiaalla pojalla sukkahousuja, en missään päin maailmaa. :D Mutta jokainen tavallaan! Ja yleisesti ottaen muotinäytösten vaatteet on mun mielestä aivan järkyttävän rumia enkä ikimaailmassa pukis sellaisia päälleni saati ostaisi Lucasparalle sellaisia (ihanku mulla koskaan olis rahaakaan sellaisiin) mutta - tämä on taas vain ja ainoastaan mun mielipide, jokaisella on omansa. Mun mielestä miehet myös näyttää aivan varmasti paremmilta farkuissa kuin sukkahousuissa ja veikkaan että ne on myös hieman mukavemmat niille. :D

      Poista
  8. Ymmärrän kyllä tuollaisen täydellisen ,jos lasta syntymän jälkeen ei voida todeta selvästi pojaksi tai tytöksi.Nyt vanhana olen saanut kuulla,että sellaistakin tapahtuu.Ihminen voi sitten vanhempana valita sen sukupuolen,joka tuntuu omalta.Ennen,minun lapsuudessani,oli tyttöjä ja poikia,jokunen poikatyttö,nukeilla leikkiviä poikia.jne.Antakaa kaikkien kukkien kukkia! Kyllä useimmat lapset tietävät,mitä tahtovat olla.

    VastaaPoista
  9. Siis täydellisen sukupuolineutraalisuuden...
    Jaa,kai esim.passiin on laitettava jokin sukupuoli,lapsillakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eii tällä ole mitään tekemistä nyt sen asian kanssa, sehän on ihan eri juttu jos on oikeasti sellainen tilanne :) ! Tämä on ihan vain näitä vanhempien hömpötyksiä, lapsella on kyllä selkeä sukupuoli mutta esimerkiks tossa mun esimerkissä he eivät vain halua sitä kenellekään kertoa ettei lapsi ajaudu oman sukupuolensa tiettyyn muottiin ja jos joku tietäisi sen niin sehän saattaisi ostaa sille lahjaksi esim. auton tai nuken jokahan olisi hirvittävää. :D

      Poista
  10. Ihmettelen hiukan tuota hiusasiaa, koska ei ole mitenkään harvinaista, että miehellä on pitkät hiukset. Miksei siis yhtä hyvin "pienellä" miehellä? Omalla miehellä on yli puoli metriä pitkä kuontalo, eikä kukaan ikinä erehtyisi hänen sukupuolestaan (no, parta ja 190 cm pituuskin ehkä vaikuttavat :-)). Mutta tässä po. asiassa toivoisi ainakin, että pojatkin opetettaisiin ja oikeutettaisiin ilmaisemaan kaikenlaiset tunteensa, eikä niin, että pojan täytyy olla "reipas", tai "eivät pojat itke". Tuolla saataisiin varmaan jo paljon tasapainoisempi tuleva sukupolvi :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on samanlailla kuin jos pienillä tytöillä ei kasva tukka, ovat he monen mielestä automaattisesti poikia koska "tytöillä kuuluu olla pitkä tukka". Mutta eihän niitä voi aikuisiin verrata. :D Ja uudet sukupolvet ovat onneks jo vähän omaksuneet tuota ja nykyäänhän se on monien mielestä oikein tosimiehen merkki jos itkee, esim. jääkiekon vuoksi. ;)

      Poista