Kun ei viitsi edes viheltää

On niin kiire että ei ehdi edes tietokonetta avaamaan, tai jos ehtii, niin sitä jumiutuu tekemään jotakin hirvittävän tärkeitä asioita. Esimerkiks tilaamaan kenkiä, koska Amazonilla oli -70% kenkäalennukset (löysin viisi paria (joista kaksi Stefanille) toimituskuluineen vaivaisella satasella!). Tai höpöttämään meidän Facebookin beibiryhmässä. Tai etsimään vauvalle vaatteita (vieläkään en ole raaskinut tilata). Onni ja kiitos että Maija tuo meille Alaitävallasta sitterin lainaan niin sitä ei sentään tarvitse enää miettiä!

Jos joku taas nauraa siellä partaansa että hah, mitä kiireitä kotiäidillä muka on - no, aika paljon kaikenlaista! Ensinnäkin tämä monen mielestä siro masu ei edelleenkään tunnu miltään muulta kuin hidasteelta ja iltaisin olen monesti joutunut hylkäämään ajatuksenkin tietokoneesta, koska ainoa asento jossa on voinut olla ei sitten ole kyllä tarjonnut enää mitään paikkaa läppärille. Ja Lucaksen nukkuessa, no, on tosiaan aika paljon muutakin ajateltavaa! Äitihän tässä just kysyi olenko purkittanut hilloja... joo, hillothan ne on aina mielessä, mutta ei kyllä ihan mitkään marjahillot!

Mitä me sitten oikein ollaan touhuttu?

Nautittu viileistä päivistä Badeseellä leikkien, jonne ei silloin tarvitse maksaa sisäänpääsystä!

Käyty rymyämässä metsissä ja nähty hirvittävästi kauriita, kuka löytää alemmasta yhden?

Telottu itseämme!

Toteutettu itseämme...

Eräänä sateisena päivänä busseiltiin ja junailtiin Innsbruckiin klinikalle tapaamaan Lucaksen kurkkutohtoria, joka ei vieläkään ollut tyytyväinen vaan puolen vuoden päästä täytyy mennä taas kontrolliin, puuh!

Eilen oli pitkästä aikaa oikeasti kunnon, lämmin kesäpäivä joten me vietettiin se tietysti kokonaan ulkona - esimerkiks Ellmaussa penkillä piknikiä pitäen ja rekkoja, busseja ja kaivureita ihaillen!

Koska materiaa löytyy täältä blogista erittäin harvoin, voin vilauttaa edes muutamat kenkäostokset: mun ihanat kymmenen euron talvitöppöset (tule jo lumi!), ihkaensimmäinen ostos beibille (mitäpä sitä niillä vaatteilla kunhan varpaat pysyy lämpöisinä...) sekä Lucaksen itse itselleen valitsemansa Adidakset.

Nyt meidän täytyy lähteä Lucaksen kanssa etsimään sille SISÄKENKIÄ, koska maanantaina tapahtuu jotain hurjan jännittävää - minun pieni vauvani menee tutustumaan Krabbelstubeen ! Itävallassa ei yleisesti ole päiväkoteja ollenkaan alle kolmevuotiaille ja olikin suunnitelmissa että Lucas menisi sitten vasta ensi syksynä, mutta keväällä tuli infoa että meidän pieneen kyläämme tulee näin syksyllä myös "Krabbelstube", joka on siis vähän niinkuin päiväkoti 1-3-vuotiaille. Vaikka mulla on ollut koko kesä aikaa miettiä ajatusta ja vaikka kyse ei ole kuin muutamasta tunnista yhtenä päivänä viikossa jonka tiedän olevan ehdottoman hyvä Lucakselle (ja mäkin saan pyhittää yhden aamupäivän täysin maalaukselle), olen silti ihan diudiu, mutta kuulunee asiaan! Kirjoittelen näistä tuntemuksista vielä erikseen, nyt täytyy ihan tosi mennä herättämään Lucas, heibba!