Kolme neljännestä

Oho, miten tässä näin kävi! Raskausviikkoja täynnä jo kolmekymmentä ja enää kymmenen (toivottavasti) jäljellä! Moni on jo tässä vaiheessa ihan kypsä koko odotukseen, minä en! Mun puolesta beibi saa pysyä yksiössään vähintään sinne laskettuun aikaan asti, katsotaan sitten millä mallilla remontti on - jos näyttää hyvältä, saa jäbä ulostautua (mieluummin myös nopeammin kuin isoveljensä). Jos ollaan edelleen tässä tilanteessa (en edes tiedä missä esimerkiksi vauvan kehto on, koska meidän tavaroita on 3-4 eri paikassa), voi se vielä jatkaa odottelua!

Mitään merkkejä ennenaikaiseen synnytykseen ei onneksi ole, tiesi lääkäri eilen kertoa. Kaikki oli muutenkin perfekt, sekä vauvalla että mamilla. Mitä nyt vähän järkytyin omista kiloistani, mä kun olen tähän asti katsonut vaa'an sijasta pelkkää peiliä joka ei ole säikäyttänyt vielä ihan noin pahasti - painan yhtä paljon kuin viimeksi synnärille lähtiessä ja vielä olis tosiaan yksi neljännes jäljellä, kääk! Beibin paino kuulosti musta myös hurjalta johtuen siitä että viimeksi se oli vain puolikiloinen, mutta 1390 g on juuri sopiva näille viikoille.

Helle on vähän hellittänyt joka on näin tukevalle ihmiselle erittäin suuri helpotus. Muutenhan mä olen voinut mainiosti, mutta kun varjossakin on 35 astetta lämmintä ei se hyvinvointi paljoa lohduta kun hiki valuu ilman että tekis yhtään mitään. Erikoista oli tosin se että sain nukuttua ne trooppisimmatkin yöt ihan ongelmitta! Tai no, eipä se mikään kovin suuri erikoisuus ole, varsinkin kun hemoglobiinikin on laskenut sataan niin uni maistuu kyllä aina kun mahdollista.

Vauva on paitsi terve, myös erittäin liikkuvainen, välillä tuntuu että jopa vähän liiankin! Mutta eipähän tarvitse miettiä onko kaikki hyvin, se kyllä ilmoittaa itsestään ihan jatkuvasti. Seuraava lääkäri mulla onkin vasta viiden viikon päästä, toivottavasti aika matelis! Alkaahan tämä pallo olla jo nyt vähän ikävä kantaa, mutta mitä vain kunhan remontti valmistuu ajallaan. Tiedossa ei tosin ole mitään miksi ei valmistuisi, mutta never know! Huokaisen sitten kun ollaan taas kotona, jota en millään malta odottaa! Sen voimalla jaksan odottaa vielä beibiäkin nämä pitkät viikot!