lauantai 7. kesäkuuta 2014

Vauvatohtoreilla

Huhuu, nyt on tapahtunut niin paljon kivoja juttuja etten edes tiedä mistä aloittais! Ensin pitää tietysti varmaan taas pahoitella hiljaisuutta mutta samalla jälleen kerran vaatia ymmärrystä - päivän ainoa mahdollisuus kirjoitella on Lucaksen päiväunet ja jos Stefan on silloin kotona tai mä en ole kotona ollenkaan, on se tietysti mahdotonta. En ole myöskään ehtinyt lukemaan seuraamiani blogeja (vaikka niitä ei ole edes paljoa) saati kyselemään kenenkään kuulumisia vaan elän ihan pimennossa, byhyy!


No mutta, aloitetaan vaikka vauvakuulumisista! Keskiviikkona kävin mun omalla lääkärilläni joka sai mut hyvin iloiseksi kertomalla ettei näe sydämessä mitään poikkeavaa eikä lapsiveden määräkään vaikuta enää mitenkään erityisen liialliselta! Se muistutti toki että eihän hänellä yhtä cooleja superlaitteita ole kuin Innsbruckin klinikalla, mutta luotin silti herran diagnooseihin, sillä kun on kokemusta kuitenkin jo muutamia vuosikymmeniä.


Torstaina mulla olikin sitten taas Innsbruckissa kontrolli jonne kiltisti tietysti menin vaikka just edellispäivänä olinkin käynyt omalla tohtorillani. Nuorehko naislekuri siellä vähän nyrpisteli että miksen ollutkaan tehnyt jo sokeritestiä, mutta kun sanoin että luotan eniten omaan lääkäriini joka sanoi että ei ole mitään erityisiä riskitekijöitä miksi sitä pitäisi aikaistaa, sanoi naikkonenkin että no niin sen pitääkin olla! En taaskaan uskalla yleistää koko Itävallaksi kun monet asiat vaihtelevat osavaltioittain, mutta ainakin täällä sokerirasitus on siis pakollinen kaikille, mites muualla?

Erikoisultra ei tällä kertaa kestänyt onneks kovin kauaa, heidänkin mielestään lapsivesi oli normaali ja sydänpussin nesteet kadonneet! Paikalla oli jopa lasten kardiologi, sanoivat että kerta meillä on samassa talossa tiettyihin asioihin erikoistuneita lääkäreitä niin tottakai me aina myös hyödynnetään moinen mahdollisuus! Tuli kyllä hyvä mieli, tuo Innsbruckin klinikka on siis valtava yliopistosairaala (koko Itävallan neljänneksi suurin) jossa on kaikki mahdolliset eri osastot.


Vaavi voi siis hyvin ja paksusti (tyyppi on jo yli puolikiloinen!), mutta entäs me muut saatika meidän taloparkamme? Kerron niistä erikseen - moni kun on sanonut että tykkää kun postauksia tulee usein, pituudella ei niin väliä (jos olet eri mieltä niin avauduhan) joten ennenkuin Lucas herää ehdin vielä ehkä ajastaa teille jotain muita juttuja. Siihen asti adiooos!

4 kommenttia:

  1. Ihania uutisia!!! Ja reipas pienimies siellä kuvissa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta nää kuvat antaa kyllä taas ihan väärän kuvan tosta terroristista :D !

      Poista
  2. Ihanaa. Lucaksella on käsipiikki. En kyllä itse muistanut sen nimeä mutta yllätykseksi Sami muisti.
    Tästä taas vaihteeksi suunnistamme Hassiin nurmikon ajoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vaikka se käsipiikki sitten, sillä on paljon työkaluja :D

      Poista