Kun isi lomailee

Stefan jäi lomalle muutama viikko sitten joka oli meistä kaikista tietysti ihanaa. Mä en ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka eivät malta odottaa että mies taas palaa takaisin töihin, vaikka ihan vain viikonlopunkin jälkeen. On ymmärrettävää että kotiäidille se normaali arki on arki ilman miestä johon tottuu, mutta musta siinä on jotain outoa että sitten kun se mies on kotona, kyllästyy vaimoke ja laskee jo hetkiä milloin saakaan taas olla rauhassa. Perhe-elämää parhaimmillaan?

Okei, tämänhetkinen loma on kyllä toki eronnut hieman normaaleista lomista, koska Stefan viettää paljon aikaa raksalla ja mulla on jonkin verran omia juttuja - ei ehkä ehditä käymään toistemme hermoille ihan joka päivä ja sitä yhteistä laatuaikaa on lopulta aika vähän. Silti, en muista edellisiltä lomiltakaan saati vapailta sellaista ettäkö olisin toivonut että menis jo. Jos joku tunnistaa itsensä niin osaatko kertoa miksi näin?

Yksi asia joka mua kuitenkin vähän on tässä Stefanin lomassa ärsyttänyt on Lucas! Se on tähän asti ollut ihan mamin poika, tottakai isikin on ollut tärkeä mutta jos on tullut esimerkiksi kolhu niin ensimmäisenä on juostu mamin luokse. Ei enää. Mut on unohdettu enkä kelpaa mihinkään, en edes vastaanottamaan tavaroita joista herra tahtoo luopua. Papaaaaa, se on ainoa mikä tässä asunnossa kaikuu.

Kysyessäni Lucakselta tahtoisiko se tehdä jotain, on vastaus aikalailla aina Papaa, ei kyllä tai uusi suosikkisana nää. Jos päästän tämän papan samantien toisesta korvasta ulos ja yritän viedä Lucaksen esimerkiksi hammaspesulle, voisi sen huudosta kuvitella mun vähintään kiduttavan sitä. Huudon määrä ei riipu myöskään siitä, onko tekeminen mukavaa vai vähemmän mukavaa - jos yritän saada sitä lukemaan kirjaa mun kanssa, nousee kiukku aikalailla samoihin sfääreihin kuin vaikkapa vaippaa vaihdettaessa.

Jos Stefan ei ole paikalla niin mitään ongelmia ei ole (niitä normaaleja esiuhmaisen taaperon huolia lukuunottamatta). Meillä on kivaa yhdessä, mami saa tehdä kaiken haluamansa eikä papaa huudeta ollenkaan, paitsi korkeintaan päiväunille käydessä, nykyään ei oikeastaan enää silloinkaan. Ero on aivan valtava verrattuna siihen millainen Lucas on silloin kun isi on kotona. On toki ollut ihana taas jälleen kerran huomata kuinka mielellään pojat yhdessä touhuaa mutta hei, rajansa kaikella! Eihän nyt voi mamia tollain unohtaa!

Stefanin loma alkaa siis olla lopuillaan joka surettaa tietysti meitä kaikkia. Vaikka mua tuo Lucaksen maminirsoilu vähän onkin ärsyttänyt, on tämä ollut mullekin aikamoista lomailua! Onneks se on kuitenkin ollut tosiaan ihan normaali silloin kun isi ei ole ollut kotona, muuten mua huolettais kyllä aikalailla ensi viikon Suomen reissu!

Täytyy myös toivoa että Lucas neutralisoituisi arjen taas alkaessa eikä olisi enää ihan niin riippuvainen isistä. Onko kenenkään muun taaperot osoittanut samanlaisia piirteitä, jompaakumpaa vanhempaa kohtaan? Ei kai tämä ikuisesti kestä, onhan tämä vain lomasairaus, jooko!