maanantai 9. kesäkuuta 2014

Hyvästejä kaunokeille

Kun remontoi tai rakentaa kokonaan uutta kotia, sitä voisi kuvitella että kaikki taloon liittyvät muutokset ovat positiivisia - kukapa nyt itse päättäisi tehdä tulevalle kodollensa jotain ikävää? No, mepä jouduttiin näin päättämään, ei tietenkään vapaaehtoisesti eikä ilomielin, mutta kuitenkin. Jotta jotain saa täytyy jostain luopua.

Se lieropaholainen jonka vuoksi näitä kurjia muutoksia täytyi tehdä, oli pakollinen - uudet eristeet ovat välttämättömät talon energiankulutuksen vähentämiseksi (= Tirolin myöntämien tukien takaamiseksi) ja niiden laitto ulkoseinään sisäpuolen sijaan on sekä edullisempaa että helpompaa. Harmillista on se että ulkoseinästä täytyi sen vuoksi poistaa pari ihanaa juttua.


En löytänyt oikein parempaa kuvaa, mutta näkyyhän tuolla jotain!

Ensimmäisenä lähti vanhoille tirolilaisille taloille tyypillinen, superperinteinen, yleensä noin puoli seinää peittävä puupäällyste. Tämän voi toki laittaa takaisin joskus, mutta tässä remontissa sitä ei vielä tule, sille rahalle on parempaakin käyttöä (vaikka se musta kovin kaunis onkin).


Meidän naapurissa on pieni Bauernhaus jota eräs vanhempi saksalainen pariskunta on jo vuosia vuokrannut - kyseinen leidi olikin erittäin näreissään huomatessaan että revitään päällyste pois "Pilaatte koko talon, ei se ole enää tirolilainen!". Mun tekikin mieli mennä sille sanomaan että rouva on hyvä ja maksaa sen sitten jos on kerta niin kovin tärkeä, minä voin mainiosti elää ilmankin. Tuossa siis naapurin talo:


Jotta saatiin loppukin päällysteestä pois, piti tehdä jotain vielä kamalampaa: kaataa parikymmentä vuotta vanha, maailman kaunein aprikoosipuu! Vuodatettiin toisten naapureiden kanssa kaikki yhdessä kyyneleitä puuparan muistolle, se oli oikeasti niin ihana. Ja ahkera - aprikooseja tuli joka vuosi ihan älyttömästi, siis niin että niitä piti antaa naapureillekin!



Vasemmalla seinälle kasvava, kuivahko puu kukki jo maaliskuussa.


Hetki ennen hyvästejä (Stefanilla oli jotkut ihmeelliset asetukset kamerassa)!




Onneksi voidaan istuttaa uusi puu ja päällysteenkin voi uusia sitten joskus (eli ei ehkä koskaan). Uudet tai remontoidut talot tunnistaa Tirolissa yleensä just siitä että tämä kyseinen puoli taloa peittävä päällyste puuttuu - moni kun varmasti ajattelee samoin kuin me: laitetaan se "joskus sitten". Se joskus sittenhän saattaa olla tosiaan vuosikausia, mutta mikäpä meillä kiire olisi! Näin hurmaava on meidän kotimme siis tällähetkellä, näihin tunnelmiin ciao:

4 kommenttia:

  1. Muakin itkettää noi jutut :( Varsinkin se haikarapuu. Onneks mulla on siitä about 100 kuvaa. Kyllä kai siihen rappaukseenkin silmä tottuu, mut jos mulla olis rahaa, niin maksaisin sen lautavuorauksen ilomielin. Pääasiahan on kuitenkin se että te kaikki neljä voitte hyvin. Parempi paljon betonia talossa ku liikaa lainaa pankissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikarapuu vai aprikoosipuu? :D Pitäis tehdä aika paljon vauvoja että sitä vois ihan haikarapuuks nimittää! Kenties osutte syksyllä niin sopivasti että haikara on taas paikalla! :)

      Ja hei kyllä me laitettiin siitä fassadesta (mä en oikein keksi sille mitään fiksua suomenkielistä nimeä mutta toi puupäällyste!) tarjous, jos yläosaan laittais noin metrin verran (eli vielä vähemmän kuin tossa alimmassa kuvassa on jäljellä) ympäri taloa niin se maksais 3000 euroa, saati sitten että se olis puoleenväliin seinää. Että hello, siitä vaan maksumieheks, mulla on parempaakin käyttöä tommosille rahoille :D !

      Poista
  2. Nythän voitte istuttaa sitten lasten nimissä uusia puita :) nimikkopuut! Parinkymmenen vuoden päästä on sitten puut ja lapsetkin kasvaneet isoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin toi on kiva idea ja istutettiinkin viime vuonna jo Lucakselle kirsikkapuu, mutta se ei lähtenytkään kasvamaan! :( Täytyy kokeilla tänä syksynä uudestaan, molemmille. :)

      Poista