keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mitä kuului Suomeen?


Tällaiset lumet piti jättää kotiin, ymmärtänette että harmitti!

Siskokultani närkästyi saatuaan mun jutuista sellaisen kuvan että meidän koko Suomilomamme oli aivan kamala, Suomi on hirveä paikka ja blablabla. Toivottavasti muut tajusivat että matkustuspostaus oli kirjoitettu ihan tarkoituksella oikein negatiiviseen, kurjuutta kärjistävään sävyyn ja että oikeasti meidän lomamme oli aivan ihana, sitä sairastelua lukuunottamatta. Tajusihan, edes joku?


No, enivei, tajusi tai ei, meillä oli siis mahtava viikko vanhoilla kotikonnuilla! Menolento meni ihan okeihyvin, ei se mitään herkkua ollut mutta mitään suuria katastrofeja ei sattunut. Paitsi ehkä meidän vieressä istuneelle aasialaiselle (kirjoitin ensin kiinalainen mutta mistä minä tiedän mistä se oli), se otti hengityssuojansa pois syömisen ajaksi ja just silloin Lucas aivasti. Ja ei, en usko tai ainakin toivon ettei sillä ollut mitään vakavaa tautia, kentillä näkyi satoja hengityssuojaisia kyseisen kansan edustajia.


Joku toivoi joskus lisää kuvia musta - no tässä! 12 tunnin reissaamisen jälkeen oli olo aikalailla kuvan mukainen!

Sisko oli kehunut tulevansa tyttönsä kanssa hakemaan meitä, mutta olikin onneks nakittanut meidän isin kuskiks! Meidän matka vähän venähti ja oltiin Keski-Suomessa, Jämsässä mun äidin luona vasta puoli seitsemän maissa. Ensin siskon Luna-tyttö juos mummon syliin jonka jälkeen äiti vain vilkaisi mua ja Lucasta ja sitten jatkoi höpötystä Lunan kanssa! Vasta kun toivotin hyvää syntymäpäivää, tajusi se että me tosiaan ollaan siinä. Siskon sanoin: "Joo eka luulin oikeesti et se kuoli polvilleen, sit alko naama nykimään ja kuulumaan epämääräistä hengen haukkomista, sit oli kyyneleet ja tärinät ja lopuks kauhee itku".


Tätin kanssa mummon kanelitankojen levitystä, miks ei!

Yllätys oli siis menestys, kyyneleet oli tietysti onnenkyyneleitä! Myös Lucas itkeä huusi nukkumaan mennessä aikalailla joten pitkän taistelun jälkeen nukutin sen sitten mun viekkuun. Ja taisin nukuttaa sen joka ilta mun sänkyyn... Oli niin paljon kivempi että oli joku siinä vieressä tuhisemassa, yksin on kurja nukkua jos on tottunut nukkumaan kaksin! Päikkärit se nukkui kuitenkin matkasängyssään, joten nyt kotona nukkumiset on sujunut ihan normaalisti ongelmitta (lukuunottamatta niitä korvatulehdusöitä).


Lucashan ei ole ikinä ollut mikään telkkarin ystävä, mutta nyt katsottiin joka päivä Lemmen viemää, kotikieli ilmeisesti kiinnosti sitä!

Aikataulut oli taas melkoisen kiireiset (mulla oli kaikki treffit ihan oikein paperilla ylhäällä...), mutta meininki ei ollut ihan yhtä stressaavaa kuin kesällä koska mullahan ei ole ajokorttia joten vaikka olis ollut autokin niin en olis päässyt liikkumaan minnekään! Majailtiin siis koko viikko mun äidin kodossa jonne kaikki ihanat aina tulivat! Kolme pitkäaikaista ystävää ihan jopa Tampereelta saakka ♥. Lucaksella kesti aina jonkin aikaa lämmetä uusille naamoille, niitä kun riitti!


Apinaorkisteri!

Lauantaiaamuna mun kummitäti tuli kyläilemään (joka sekin oli ajellut Kotkasta asti!) ja Lucas oli ihan oma, normaali itsensä. Mun piti herättää se päikkäreiltä koska meillä alkoi olla kiire mamin yllärisynttäreille mun mummon luokse. Se oli vähän jumissa, mutta aattelin että se johtui vain siitä että se oli nukkunut yli kolme tuntia ja koska olin tosiaan herättänyt sen. Se söi hyvin, mutta nukkui koko automatkan landelle, joka oli vähän erikoista koska justhan se oli uinunut ikuisuuden.


Juhlissa se jaksoi ensin jopa juoksennellakin, tutkia paikkoja ja leikkiä koiran kanssa mutta jossain vaiheessa se sitten romahti. Se oli ihan tulikuuma ja olis vaan nukkunut kokoajan mun sylissä! Hyvät bileet! Onneks me päästiin siskon ja Lunan kanssa lähtemään heti kahdeksan jälkeen (siellä oli talviralli ja tie oli suljettu siihen asti) ja äidin luona Lucas jaksoi jopa juoda maitoa joten en antanut sille enää mitään troppeja joka olikin hyvä, koska se nukkui täysin heräämättä kellon ympäri.


Loppuloma menikin siis ihan neljän seinän sisällä! Lucaksen olo oli aika vaihteleva - välillä se sai jotain virtapiikkejä ja jaksoi touhuta vähän aikaa kunnes taas väsähti ja saattoi nukahtaa lattialle. Onneks mun sisko kävi joka päivä meitä viihdyttämässä, vaikka Luna-neiti alkoikin olla jo vähän tylsistynyt "miks meidän pitää taas mennä sinne?!". Toki treffejä riitti muutenkin, kiitos teille kaikille ihanille ketkä ehditte ja jaksoitte tulla meitä katsomaan ♥ !


Sairastumisen vuoksi (tulin siis itsekin sitten vähän kipeeks, kokeilin jopa ekaa kertaa elämässäni nenäsumutetta, se oli jännittävää) meiltä jäi silti väliin pari ihmistä, kauppoja ja kirppari! Byhyy! No, olipahan halpa loma! Laukku painoi mennessä 19,8 kiloa eikä sieltä poistunut kuin muutamat lahjat joten ehkä ihan hyväkin etten shoppaillut ylikiloja (muuta kun salmiakkia, dippejä, Lucakselle vähän jotain), yhden kirjani otin mamilta mukaan. Ensi kerralla paremmin, toivottavasti!


Mutta kuten sanoin - loma oli ihana, mutta tietysti kotona on vielä ihanempaa kuten kaikki varmasti tietävät eikä se liity mitenkään siihen että Suomi olisi jotenkin hirvittävä paikka. Sehän kertoo vain  siitä että olen sittenkin löytänyt paikkani tässä maailmassa - kun on koti-ikävä, voi olla varma että siellä jossain on se paikka jossa tahtoo elämänsä viettää, paikka jossa tuntee olevansa onnellinen. Vielä muutama vuosi sitten näin ei todellakaan ollut.

En nyt uskalla laitella tähän kuvia kenestäkään ettei tule sanomista kun ties kuka puolituttu tätäkin lukee! Sen sijaan ne samaiset tutut saavat vielä muutaman videon juurikin sieltä Suomen maalta. Ainiin, sori tästä postaustahdista, olympialaiset vähän verottaa, oon ihan mahdoton talviurheilufiilistelijä eikä ole kyllä mitään parempaa kuin olla kotiäiti talviolympialaisten aikaan! Ja nyt Stefanilla alkaa myös vihdoin vapaat joten pari takuuhiljaista päivää tiedossa, tschüssii!

 

Lucas keksi ihan itse alkaa leikkiä tolla kissanlelulla Misty-kissan kanssa!


Lauantaiaamuna Lucas oli tosiaan aikalailla oma itsensä, vaikkakin normaalisti se tanssikin ton auton tahtiin tietysti seisaalleen.


Mun lemppari! Äitillä on kolme kissaa ja noin ihanan hellästi Lucas meni niitä aina silittämään ♥ !



Ja vielä ihanat Misty ja Musti ♥ Minä tahdon jo oman kissan !

10 kommenttia:

  1. Ihania kuvia ja ihanalta reissulta kuulosti :) Mäkin tirautin muutaman kyyneleen kun luin noista tiedän itkuista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senkin herkistelijä :D ♥ ! Itsehän en ikinä tirauta kyyneleitä, terkuin itkin just vuolaasti kun katsoin Suurinta pudottajaa ... :D

      Poista
  2. Ai miten ihanat pikku rumpaliukot! :) Ja meikäläisen käsikin on näemmä päässyt kuviin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä :) ! Just suakin ajattelinkin etten uskalla laittaa teidänkään ukosta naamakuvia jos et tykkää, mulla oli hyviä otoksia noista rumpaleista :D !

      Poista
    2. Kuvat on ihan ok, kunhan ei nimiä mainita :)

      Poista
  3. Suomi on paska paikka, Itävalta on paska paikka, Malediivit on paska paikka, koko maailma on paska paikka. Onnellisuus ja rakkaat ihmIset, kodin tunne ja tulevaisuuden haaveet on tärkeintä, ihan sama missä maassa ne sattuu ne sattuu osumaan kohdalleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, mutta auta armias jos minä satun sanomaan että Suomessa joku mättää :D Esimerkiks toivottavasti kukaan ei suuttunut kun satuin siellä sanomaan että lastenruuat haisee ihan hirveälle, mutta kun en oikeasti IKINÄ ole haistanut yhtä pahanhajuisia purkkiruokia... Toivottavasti se johtui vain niistä merkeistä, ehkä Suomessakaan Hippit ei haise :D

      Poista
    2. No toivottavasti ei suuttunut ! :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hihi kiitti :) ! Kamerakin ehti sairaan Lugin vauhtiin paremmin ku normaaliin :D

      Poista