lauantai 21. syyskuuta 2013

Lugin kielikatsaus!

Kaksikielisyys on sekä vanhemmille että lapselle hurja haaste. Yleensä perhe asuu jommankumman vanhemman kotimaassa (ei tietenkään aina), jolloin toisen äidinkieli jää auttamatta enemmän varjoon. Tässä tapauksessa mun kieleni, joka sattuu olemaan just se yks maailman hankalimmista kielistä oppia. Jos lapsen tahtoo opettaa kaksikieliseksi, on kummankin vanhemman puhuttava lapselle aina pelkästään omaa äidinkieltään, vaikka pieni vauva ei sitä eroa ensin tietenkään huomaakaan. Myöhemmin lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan, koska kummallakin kielellä on omat, erilaiset äänenpainot sekä rytmi.

Me puhutaan Stefanin kanssa keskenämme saksaa eikä se osaakaan suomeksi kuin muutamia (lähinnä melko tarpeettomia, kuten esimerkiksi nakupelle) sanoja. Siksi onkin vähän tyhmää, että kun mä puhun Lucakselle, ei Stefan (tai kukaan muukaan) ymmärrä edes mistä on kyse. Silti olen ahkerasti jaksanut puhua pelkästään suomea, mitä nyt välillä saattaa lipsahtaa jotain saksaksi, mutta tosi harvoin. Välillä käännän meidän juttuja Stefanille, mutta silloin en edes katso Lucakseen päin.


Kaksikielisten lasten puheenkehitys on yleensä huomattavasti hitaampaa kuin yksikielisten, sillä aivojen täytyy rekisteröidä niin paljon enemmän. Jo pelkästään puheen ymmärtäminen saattaa kestää kauemmin, joten oonkin tosi iloisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon Lucas tällä hetkellä jo ymmärtääkään! Mä olen eniten sen kanssa, joten se ymmärtää tietysti paljon paremmin suomenkielisiä sanoja.

Tällä hetkellä, 11,5 kuukauden iässä, Lucas ymmärtää mitä tarkoittaa anna (äidille/isille) ja kiitos/danke.  Jos sillä on jotain kädessä ja sille sanoo että anna äitille, antaa se tavaran kiltisti ja kun sitä sen jälkeen kiittää, alkaa se hihkua ja taputtaa itselleen.

Ennen se ymmärsi myös sanan isi, jos siltä kysyi esimerkiks missä isi on, kääntyi se heti katsomaan Stefania tai konttasi etsimään sitä. Nykyään isikin on mama... Jos näytän itseäni ja kysyn kuka tässä on, vastaus on mama. Jos Stefan näyttää itseään ja kysyy kuka minä olen, vastaus on mama.


Lucas osaa joka paikassa osoittaa missä lamppu on, ollaan sitten kotona tai kylässä tai kaupassa. Lamppu ja saksaksi Lampe on niin samankuuloinen, että kun Stefan kysyy saksaksi wo ist die Lampe, osaa Lucas näyttää sen sillekin.

Toinen helppo sekä suomeksi että saksaksi on auto. Kun Lucakselta kysyy mitä auto sanoo, kummalla tahansa kielistä, alkaa se pärisemään. Lisäksi se myös tietää mikä auto on, koska ihan sama näyttääkö sille leluautoa, kirjasta auton kuvaa tai ulkona oikeaa autoa, alkaa sama pärinä.


Verbi taputtaa on myös jäänyt pääkoppaan, missä tahansa muodossa sen suomeksi sanoo (taputa/osaaksä taputtaa/miten taputetaan), ymmärtää Lucas sen ja alkaa taputtaa. Sen se ymmärtää myös myös saksaksi. Isi sanoo klatschen, ja taas taputetaan.

Lucaksella on puinen viiden palan kalapalapeli (mun lempparisana), josta se sanoo aina tata. Kun se tahtoo kuunnella Dodo-sorsan, kipittää se tietokoneen luo ja sanoo toto. Lisäksi yksi tosi tarpeellinen sana minkä se osaa, on haisulipossu. Kun siltä kysyy onko se haisulipossu, alkaa se nyrpistellä nenäänsä.


En nyt muista enää enempää, saattaa se osata muutakin. Tule tänne/komm on myös yksi, tosin sitä se ei aina tajua ilman että näyttää myös käsillä. Haliakin se osaa, esimerkiks sylissä ollessa kaulaa tai sitten pehmolelua, kun sanoo aaiaai, mutta sitäkään se ei välttämättä tajua heti. Pusun antaminen onnistuu myös yleensä (tuo huulensa suu auki mun naamalle). Yksi sen kokoajan hokemista sanoista on mitä, vaikkei se sen merkitystä taidakaan ymmärtää.

Semmonen zweisprachige tonttu meillä, entäs teillä? Tarkastellaan kielen kehitystä taas joku kerta, ciao :) !

38 kommenttia:

  1. Ai,kuinka tuli isomummon taas ikävä tuota haisulipossua.Olisi sen kanssa niin kiva pelata kalapalapeliä.Nämä sinun blogisi ovat minun elämäni ihanimpia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös kova ikävä! Ja voi miten ihana kuulla ♥

      Poista
  2. Hellou!

    Hyvältä kuulostaa tuo teidän perheen systeemi näin opettajan näkökulmasta :) Keskimäärin kaksikielinen lapsi oppii kielet ehkä vähän yksikielisiä hitaammin mutta kirii yksikieliset kiinni jo ennen kouluikää. Kun molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltänsä lapselle niin vältytään aika hyvin sellaisilta puolikielisiltä lapsilta - joskus vastaan tulee niitä, jotka yrittävät heikolla suomen kielellään opettaa lapselle suomea, yleensä tämä ei toimi kovin hyvin...

    Ulkosuomalaisten blogeja etsiskellessäni törmäsin tähän sinun blogiisi, mukavalta näyttää!

    - Rilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla :D ! Puolikieliset ei kyllä kuulosta kovin hyvältä, se että joku, kuka ei puhu suomea äidinkielenään mutta opettaa sitä silti lapselle muka omana kielenään kuulostaa melkoselta mission impossiblelta! Voisin muissa kielissä ehkä ymmärtää, mutta suomi on niin überhankala et en kyllä lähtis yrittämään :D ! Muilla kielillä tarkoitan siis vaikka englantia, sen natiivina osaaminen ei vaadi ihan niin paljoa kuin just esimerkiks suomen.

      Poista
  3. Tosi kiinnostava postaus! Mua kiinnostaa hirveesti tää aihe, sun pitää tehä lisää näitä postauksia!!:p
    Tuli vaan mieleen, että kun olin kesällä Ruotsissa, siellä tutustuin joihinkin paikallisiin nuoriin ja muutama heistä oli suomalaisten jälkeläisiä ja puhuivat siis suomea. Jotkut vaan ymmärsi ja puhu aika heikkoa suomea, mutta yks puhu ihan samanlaista suomea kun miekin, kun kotona on aina puhuttu sitä, eikä ruotsia. Facebookissa kuitenkin kun juttelin sen kanssa, sen suomi oli ihan järkyttävää kun ei poikaparalla oo mitään hajua suomen kirjotusasusta :D Et opeta Lucas kirjottaaki suomee!!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JÄLKELÄISIÄ ahahaa mikä sana :D Enivei, siis mä oon aina kuvitellut että suomen kirjoitus sujuis ihan ongelmitta kun se kirjoitetaan just niinkuin lausutaan mutta sitä pitääkin siis sit reenata paremminkin :o ! JOO hei, nyt kun aloin tätä oikein ajattelemaan, niin totta, jos sun ekaa kieltä kirjoitetaan erilailla kuin lausutaan, niin tottakai jotenkin alitajuntaisesti kirjotat varmaan tokaakin kieltä siten... Hei ihanaa Annika, oikeasti iso kiitos tästä, oon kyllä urpo :D !

      Poista
    2. Anteeks mietin tota sanaa kauheen kauan ja en keksin muuta XDDD tosiaan ois voinu sanoo vaikka suomalaisten lapsia.......
      Joo siis miekin ajattelin, että suomee ois helppo kirjottaa, mutta tosiaan vaikka toi poika puhui sujuvaa suomea, sen kirjotus oli tälläistä, täs siis ote meijän keskustelust :D
      "Terve mittäs kuluu? Etä tiedät niin mitä en osa kirjoita niin hyvin suomee
      Ja se oli mun tyttökaveri ketä puuhu sin ja moikas suulle"
      Se oiski kiva, jos Lucas kirjoittais suomee saksalaisittain esim sch-ta käyttäen haha :D muutenki kannattaa varmaa opettaa ees jotaan kielioppia, tol mun kaveril ei ollu siitä tietoakaa :DD

      Poista
    3. Oh dear... :D Joo ja käyttäis muutenkin kaikkia saksaäänteitä, koira oiskin kaura ja hevonen hävonen jne. :D Oon lukenu lähinnä puhumisesta mutta täytyy siis vähän ottaa selvää myös kirjoittamisen opettelemisesta sitten kun se on ajankohtaista :D !

      Poista
  4. Ihana Lucas. Sulla on 25 päivää aikaa opettaa Lucas sanomaan mummo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoa on hankala opetella kun et oo paikalla :( ! Ehkä voidaan katsella sun kuvia, tosin en tiedä miltä nykyään ilman hevilettiä näytät :D

      Poista
  5. Ihana postaus & ihana Lucas :) jännä lukea kakskielisen vauvan kehityksestä näin aikuisen silmistä, kun en omaa kehitystä sattuneista syistä samalla lailla muista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti :o ! Aion kyllä myöhemmin käyttää sun isin "en kuule, puhu mun kieltä"-metodia, se kuulosti hyvältä ja ilmeisen toimivalta myös :D

      Poista
  6. Kiva postaus taas! Kaksikielisyydestä riittää paljon puhuttavaa omassakin tuttavapiirissä. Olen seurannut sivusta ja huomannut itsekin että sen ylläpitäminen on tosiaan varsinkin aluksi kova haaste, mutta niinkuin joku jo sanoikin niin kyllä viimeistään ennen kouluikää sen tuloksen näkee niin vahvasti että huomaa sen kaiken vaivan tuoneen tuloksen. Tosiaan täytyy olla "tiukkana" ettei puhu molempia sekaisin. Tiedän tapauksen jossa meni homma metsään juuri tuon takia. Lapsi myös kapinoi jossain vaiheessa sitä toista kieltä kohtaan. Tästä on olemassa joku hyvä kirjakin, kaksikielisyydestä meinaan jonkun suomalaisen kirjoittamana. En muista nimeä. Juttelin vasta erään naisen kanssa, jonka äiti on suomalainen ja isä itävaltalainen. Hän kertoi olevansa hieman katkera äidilleen kun hän ei ollut puhunut hänelle suomea ja oli sitten itse aikuisiällä opetellut kielen. Hän sanoi, että kieli on osa identiteettiä vaikkakin sen oppiminen on aikuisiällä jo hankalampaa. Hän sanoi sen olevan tärkeää, koska hänellä on juuret myös Suomessa.

    Tuli jo jossain aikaisemmassakin postauksessa mieleen, että kun puhut itsestäsi Lucakselle niin puhutko Mamasta vai Äidistä? Niissä kaksikielisissä perheissä (joita tunnen) niin tää vaihtelee. Joissakin on käytössä molemmat. Itselleni äiti on hyvin merkityksellinen nimi ja haluasin joskus tulla kutsutuksi sillä nimellä. Uskon että lapset ja ihan pienetkin ovat niin fiksuja, että oppivat kahden eri kielisen äiti-sanan olevan sama asia. Esim. jos isä puhuu äidistä puhuttaessa Mama sanalla ja äiti kutsuu itseään äidiksi. Tulipa sekavasti selitettyä mutta mielenkiinnosta kysyn :). Mukavaa alkavaa viikkoa sinne Tiroliin!

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Facebookissa oma ryhmä kaksikielisten lasten vanhemmille, sielläkin moni on kertonut että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa jo ymmärtämään kunnolla niin ei enää jaksa puhua suomea kun on niin tyhmää kun ei toinen vanhempi ymmärrä mitään. Mal schauen, mullon hyvä luotto itseeni vaikka välillä oonkin vähän laiskuripossu :D !

      Ja mäkin käytän vähän molempia! Mamaa käytin ihan alussa ja sen Lucas on aina tajunnut, mutta nykyään käytän kyllä ehkä jopa enemmän äitiä ja kyllä se senkin tajuaa. Musta taas mama on jotenkin kauniimpi kuin äiti. :D Ja on niin söpöä kun Lucas vaikka kaupassa huutaa MAMAAAA ♥ Ymmärtää paikallisetkin! :D

      Ja kiitos samoin sinne! Onko Wien muuten kauniimpi kesällä vai talvella? :)

      Poista
  7. Kiva postaus! :) ois ihana opettaa omalle lapselle pienestä pitäen joku toinen kieli vaikka englanti, mutta mitenpä me opetettais ku ei itekkää osata :D enkä kyllä ees tiiä miks pitäs ku suomessa asutaan :D

    Sulle on haaste mmun blogissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä asuisin Suomessa niin tahtoisin lapsen ehdottomasti semmoseen kielikylpypäiväkotiin! :) Musta suomenkieli on vaan niin turha että olis mahtavaa jos toinen osais just esim. englannin lähes yhtä hyvin, englannilla kun pärjää melkein jokapuolella maapalloa, suomella pelkästään pikkuisessa Suomessa.

      Hei kiitos haasteesta :) !

      Poista
  8. Joo Lucaksen on parasta oppia suomi paremmin ku hyvin tai sen ei tarvi keskustella kummitädin kaa koskaan :D pus ♡

    VastaaPoista
  9. Haisulipossu :D ihana ♥

    Ja oli joo mielenkiintonen postaus! Hirveästi se Lucas nyt sitten loppujen lopuksi ymmärtää, varmaan saman verran kuin Viima tuossa iässä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kyllä ihanasti yllättynyt, mulla pyöri jo kauhukuvia mielessä kuinka se ei vielä tyyliin kaksvuotiaanakaan ymmärrä mitään haha. :D Ehkä puhe tulee sit jäljessä. :)

      Poista
  10. Noh harmi etten osaa viittomiakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mites saksa, tollaselta kielinerolta luulis luonnistuvan hetkessä opettelu :D

      Poista
  11. Nakupelle on kyllä hyvinkin tärkeä suomalainen sana. T: Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tottakai on. Vaadin että opetatte sen myös Perä-Eerolle välittömästi.

      Poista
  12. Tää aihe herättää näköjään kovasti keskustelua ja hyvä niin :) Juu, eli Wien on kauneimmillaan keväällä kun kaikki kirsikka-, magnolia- sun muut puut kukkivat. Talvi on sellasta lits läts aikaa Wienissä kun ei oo kunnon talvea vaan loskaa ja vesisadetta. Vaikka joulumarkkinat kyllä piristävät ainakin silloin joulun tienoilla tunnelmaa ja niitähän täällä riittää. Rakastan näitä joulumarkkinoita! Eli suosittelisin kevättä tai kesää. Nyt syksylläkin on ihan kivat ilmat vielä,

    t. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin rakastan joulumarkkinoita, ihanaa että ne pian jo alkaa :D ! Me ollaan nyt vähän mietitty että lähdettäis kunnon perhelomalle sinne kun pitäis tuoda suurlähetystöön mun passihakemus, mutta saas nyt sit nähdä passaako sit tulla ennen kevättä ;) !

      Poista
    2. Juu, kyllä tänne uskaltaa tulla minä vuodenaikana tahansa! Tervetuloa vaan :)!

      Eikös Innsbruckissa muuten ole joku Suomen kunniakonsuli tai vastaava? Meinaan että eikö passi-hakemusta voi hoitaa siellä? Pistänyt monta kertaa silmään se yhden talon seinässä Innsbruckissa käydessä.

      Poista
    3. Joo, kunniakonsuleja on joka osavaltiossa, mutta Itävallassa passihakemuksen voi viedä ainoastaan suurlähetystöön (ja se pitää tosiaan viedä henkilökohtaisesti, valmiin passin ne onneks lähettää postissa jos asuu Wienin ulkopuolella). Esimerkiks Italiassa ne voi jättää myös kunniakonsulille, mutta täällä ei, muutenhan mulla olis ollut uusi passi jo pitkään :D !

      Poista
    4. No ompas kankeeta. Itse hommasin uuden passin Suomen reissulla kesällä ja lähettivät sen tänne.

      Tosta kaksikielisyydestä vielä sen verran että kyllä monesti sekin osapuoli vanhemmista (joka ei ymmärrä sitä vierasta kieltä) oppii ajan myöten siinä samalla sitä kieltä jos innostusta riittää. Tiedän muutamia tapauksia. Jos lasteni isä puhuisi kieltä, jota en osaa, haluaisin ilman muuta hänen puhuvan sitä lapsilleen ja toivoisin samalla itsekin oppivani edes jotain. En haluaisi miettiä omien lapsieni kohdalla että joku muu ei ymmärrä meidän kieltä. Ainakin tällaisissa asioissa tulee ajatella myös itseään ja omia motiivejaan eikä sopeutua muihin.

      Poista
    5. Mäkin mietin Suomessa käydessä että pitäiskö mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut kun aattelin että jotain kuitenkin tapahtuu ja jään jumiin Suomeen. :D Ja joo, Stefan on kyllä oppinut jonkin verran, mutta tosiaan vähän semmoisia tarpeettomia sanoja, mutta who knows ehkä se on parin vuoden päästä ihan suominero. ;)

      Poista
  13. Muistin juuri,että minulla oli viiskytluvulla Lappeenrannassa luokkatoveri,jonka äiti oli ranskalainen,puhui myös suomea,mutta äiti ja tytär käyttivät keskenään aina ranskaa.Kesät tai ainakin puolet kesälomasta Leena vietti Ranskassa isovanhempiensa luona.Meillä ei silloin vielä opetettu koulussa ranskaa,mutta kun lukiossa tuli ranskanryhmä,tuli hän mukaan kieliopin takia,muuten hän puhui sujuvasti ja oli opettajan tukena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin olis ihanaa jos Lucas vois sit vanhempana viettää enemmänkin aikaa Suomessa, vaikka me ei päästäiskään töiden vuoksi mukaan. :)

      Poista
  14. Saksa toki sujuu sujuvasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän! Luna voi opettaa sulle sitä kieltä mitä se Stefanin kanssa puhuu. :D

      Poista
  15. Muistan meidän olleen kesälomareissulla Itävallassa Even ollessa 9-10kk ja siellä ekat sanat tulivat; äiti, auto ja pappa. Pappa oli niin hassu ekoiksi sanoiksi kun me ei koskaan oltu käytetty sanaa mutta siellä ihmiset juttelivat isistä 'pappa'. Pohdiskeltiin silloin paljon lasten kielen oppimista ja kuinka meidän lapset pärjäisivät vieraassa maassa kun äidinkieli on suomi. Mutta kai tuo hyvä kielipää periytyy ;) Ja edelleenkin Eve toistelee saksan kielisiä sanoja kun katson Lemmen viemää :) saksankieli on niin verissä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli hyvä lomareissu kehityksen kannalta! Lemmen viemää on kyllä hyvä opiskelutapa, muistan itsekin opiskelleeni kirjotuksiin sen avulla haha. :D Papa on kyllä meillä vähän huono, kun mun isi on kuitenkin Lucakselle pappa eikä sitä yhden p:n eroa oikein sanoessa huomaa! Ehkä myöhemmin. :)

      Poista
  16. Mulla nyt ei itselläni ole lapsia, saati kaksikielisiä sellaisia, mut lähipiiristä löytyy. Musta on tosi hienoa, että haluat opettaa Lucakselle suomea, se kieli on kuitenkin vahva side siihen toisen puolen kotimaahan. Mun äidin serkku muutti 60-luvulla Englantiin ja jäi sille tielleen. Mun pikkuserkut on asuneet siellä koko ikänsä ja eivät osaa suomea paria perustervehdystä lukuunottamatta kun äitinsä oli sitä mieltä vähän, että suomea ei tartte kun eivät tule Suomessa koskaan asumaan. Varmaan 60-luvulla ei muutenkaan kaksikielisyys ollut pinnalla. Siinä samalla on sitten muutenkin jäänyt vähän kontaktit Suomen puolen sukulaisiin vajaaks kun ei toi vanhempi väki oikein englantia osaa. Se on sinänsä tosi harmi. Oon nyt ollu myöhemmin heidän kanssaan tekemisissä ja toisella on nyt lapsiakin. Oon auttanu heitä pitään kontaktia Suomeen kun ne mun pikkuserkkujen isovanhemmat on jo kuolleet ja tää mun pikkuserkku sanoi et hälle on tärkee pitää ees jotain siteitä Suomeen.

    Sit tunnen yhden brasilialaisen naisen, joka asuu Suomessa suomalaisen miehensä kans. Niiden tytöt on nyt 7v ja 3v muistaakseni. Kumpikin on säännönmukaisesti puhunu omaa kieltään, mut jossain vaiheessa tällä vanhemmalla tytöllä kun oli uhmaikä ni se ei suostunu puhuun portugalia ollenkaan. Ymmärsi kyllä kaiken, mut vastas suomeks. Mäkin sille pitkään juttelin portugaliks ja koetin saada sen sanoon jotain mut ei se oikein. Kai se johtui osin just siitä, ettei sitä heikompaa kieltä kuule muualla ku äidin kanssa kotona. Heillä on myös se tilanne, että isä ei portugalia osaa ku muutaman sanan, eli suomi on pääkieli kotona, englantia siinä ohessa. Vanhemmalle tytölle oli kans jotenki hämmentävää ku mun kanssani voikin puhua sekä suomea että portugalia. :DD Sitten kun olivat Brasiliassa sukulaisten luona niin oli puhunut oikein sujuvasti ja sitten kun äidin sukulaisia oli Suomessa käymässä. Nuoremmasta en tiiä ku en oo pitkään aikaan heillä ehtiny käymään. Heillä tosin vaikutti varmaan sekin, että alkuun Andrea ei hirveesti osannut suomea niin automaattisestikin puhui sitten portugalia kotona lapsille.

    Pitää vaan jaksaa olla itsepäinen ja puhua omaa kieltään, kyllä se sitten palkitaan kun lapsi osaa molempia kieliä. Kunhan tosiaan on johdonmukainen eli kumpikin puhuu omaa kieltään. Vaikka se saattaiski joskus tuntua ihan turhalta ja aattelis just et ei sitä kieltä tarvi ku ei tuu ikinä asuun Suomessa. Koska se voi olla, että lapsi on sitten katkera vanhemmilleen ku ei oo toista kieltä oppinu lapsena. Varsinki ku suomi ei oo mikää helppo oppia aikuisena. Musta olis ainaki tosi kurja jos en osais omien isovanhempieni tai muiden sukulaisten kanssa jutella samalla kielellä.

    VastaaPoista
  17. Hei kiitos kokemusten jakamisesta :) ! Joo, mulle oli kyllä ihan selvää että opetan Lucakselle suomen, vaikkei tämä mitään herkkua olekaa ja vaikka suomea pidänkin melko turhana kielenä, mutta juurikin siitä syystä että on sitten kieli millä keskustella myös niiden kaukaisten sukulaisten kanssa. :)

    Tosiaan tuolla Facebookin kaksikielisten lasten vanhempien ryhmässä on kaikki jakanut myös niitä negatiivisia kokemuksia, moni lapsi on päättänyt ettei tahdokaan puhua toista kieltä ollenkaan. Mut mulla on siihenki hyvät konstit jo olemassa haha :D !

    VastaaPoista