perjantai 26. huhtikuuta 2013

Meidän tuleva koti.

Talot ja asunnot Tirolissa on kalliita, suorastaan sikahintaisia. Asumisesta ja siitä miksi se on niin hintavaa kerroinkin jo tässä postauksessa, joten en ala toistamaan itseäni. Tästä ihan meidän läheltä oli nyt just myyty talo, himppasen verran pienempi kun tämä meidän mutta about yhtä vanha, ja se oli kustantanut hulppeat 600 000 euroa. Siis yli puoli miljoonaa! Varsinkin täällä meillä on tosiaan aika hehkeitä hintoja (huolimatta siitä että meidän "keskustassa" on hurjat kaksi kauppaa), kiitos upeiden maisemien, Itävallan suurimman hiihtokeskuksen sekä keskeisen sijainnin (Innsbruck, Salzburg ja München on kaikki lähellä). Tosta sais esimerkiksi suorastaan valtavan 45 neliön kaksion, vain 170 000 euroa. Tai miten olis tästa meidän läheltä pelkkä tontti? 1,5 miljoonaa, voit sitten asua vaikka teltassa kun ei olekaan enää rahaa rakentaa sitä itse taloa.


Tuo tulee olemaan Lucaksen koulutie, tästä kuvasta vasempaan suuntaan kilometri kouluun ja oikeaan suuntaan kilometri kotiin. :)

Tästä johtuen mekin teemme kuten moni muu - umbauen. Tässä talossa on siis kaksi asuntoa, ja tällähetkellä yläkerran asuntoa asuttaa ainoastaan Stefanin mama, jolle siellä neliöitä on vähän liiaksi joten me vaihdetaankin asuntoja päikseen. No okei, ihan noin helposti se ei mene, meidän pitää kyllä maksaa Stefanin veljelle sen osuus ja remontoida koko hela hoito. Saadaan siitä silti huomattavasti paljon vähemmällä rahalla just meille sopiva koti, kuin että etsittäisiin jostain toinen talo tai tontti. Eihän sekään halpaa lystiä tule olemaan, mutta satoja tuhansia euroja halvempaa kuitenkin ellei sitten tahdo muuttaa metsän keskelle johonkin hökkelöön (tämä talo on oikeesti uskomattoman hyvällä paikalla). Tirolin osavaltio lisäksi jopa rahallisesti avittaa vanhojen talon saneerauksessa, koska nekin haluavat talojen pysyvän kunnossa.

Yläkerran asunnossa on noin 80 neliötä. Tämän lisäksi siellä on vielä 18 neliön puuvarasto, josta aiotaan myös joskus myöhemmin tehdä huone, mutta ei vielä tässä remontissa. Tähän hätään meille riittää kaksi makkaria, keittiö, kylppäri ja iso olohuone. Ja tietysti se tärkein - iso terassi! Länteen osoittavalle parvekkeelle paistaa aamusta iltaan aurinko ja iltapäivästä alkaen myös takapihalle ja pohjoiselle takaterassille. Itävallan kesä on pitkä (huhtikuusta lokakuuhun), joten pihapäiviä ehtii kertyä paljon. Takapihalla on onneksi myös tosi paljon varjoa Lucasta varten, ja myös mua, koska mä en ole mikään auringonpalvoja. Tykkään että se paistaa, mutta itse auringonotto on ehkä tylsintä puuhaa heti seinään tuijottamisen jälkeen.


Stefanille tärkeä on tietysti keittiö, koska se on hyvin intohimoinen kokki. Se vihaa meidän pientä keittiötä, no eipä se munkaan suosikki ole. Työ- ja laskutasoja ei ole juuri yhtään, joita uuteen keittiöön hankitaan kyllä kunnolla. Lisäksi se haaveilee saarekkeesta, johon tulisi hella ja uuni, jotta kokkaillessa voi katsella muutakin kuin sitä seinää. Me vaihdetaan nykyisen "vanhempien makkarin" ja keittiön paikkoja, koska makkari on nyt juurikin sinne länteen päin, joten sinne paistaa aurinko koko päivän. Kuka hengaa makkarissa koko päivän, no ei kukaan. Lisäksi se on heti olohuoneen jälkeen koko asunnon suurin huone, joten ne neliöt menee vähän hukkaan kun huoneen päätarkoitus on kuitenkin nukkuminen. Se on olkkarin vieressä ja meillä oli haaveena että välissä oleva seinä olisi hajotettu melkein kokonaan pois jolloin keittiö ja olkkari olisi ollut samaa, mutta koska se on kannatteleva seinä ei voida tehdä siihen kuin parin oviaukon levyinen "holvikaarimainen" reikä.


Mulle se olkkari on keittiön ja terassin/pihan lisäksi ehkä se tärkein, koska olemiseenhan se on tarkoitettu, onneksi se on sentään parhaalla paikalla. Tää talo on muuten kyllä vähän hupsusti rakennettu silloin aikoinaan, terveisiä Stefanin edesmenneelle papalle. Kylppärikin loppuu vähän niinkuin kesken, mutta me aiotaan suurentaa se niin ettei eteinen/käytävä vie siltä tilaa, jolloin eteinenkin jää vähän pienemmäksi, koska kuka hengaa sielläkään? En ainakaan minä, yleensä mua joutuu odottamaan eikä toisinpäin. Eteistä odotan kyllä myös kovin paljon, koska tässä asunnossa meillä ei ole sitä ollenkaan! Hankala varmaan finskinä kuvitella, koska siellähän on jokaisessa kämpässä edes jonkinlainen, edes semmonen alle neliön kokoinen.


Mitä muuta odotan? Tilaa - säilytystilaa, telmimistilaa, tanssitilaa, kokkaustilaa, siivoustilaa. Valoisuutta, isoja ikkunoita! Pientä pintaremonttia - maalaamista (oon oikeesti hyvä maalari, paitsi katon maalaamista vihaan, tulee niska kipeeks), sisustusta. Mitä en odota? Lainan lyhennyksiä, aikataulutusta, kiristäviä hermoja, stressiä, remppamiehiä, pauketta ja meteliä. Tosin valtavan iso bonus on se, että me voidaan asua tässä pienemmässä asunnossa siihen asti kunnes yläkerran asunto on edes jotenkin valmis, koska Stefanin mama ottaa ilmaisen "työsuhdeasunnon" duunipaikaltaan jolloin kenenkään ei tarvitse maksaa lainojen lisäksi vielä ekstravuokriakin. Sitten me siirrytään ylös ja Stefanin mama remontoi tämän, eli sen tulevan, asunnon. Tämä on onneksi niin pieni (oonkohan tarpeeks usein todennut sen täällä blogissa...) ettei siinä kauaa mene.

Kuulostaa ehkä hirmuiselta rupeamalta, mutta se ei oikeasti ole ihan niin järkyttävä. Toki henkinenkin valmistautuminen täytyy varmaan suorittaa, löytyyköhän jostain jotain "näin valmistaudut remonttiin ja siihen mitä kaikkea se oikeasti tuo tullessaan"-oppaita. Tosin oon vahvasti sitä mieltä että pahempaa kun synnytys ei tuokaan voi olla vaikka paljon kauemmin kestääkin, ja kyllä tottakai ne on verrattavissa koska sen jälkeen meillä on myös jotain ihanaa ja ikuista (ja rahaa vievää...) - meidän koti! :) Onko muilla suuria suunnitelmia ja kaikkia kivoja talohaaveita, jos edes jonkinlaisen järkevän budjetin rajoissa mennään tai sitten ei missään rajoissa? Jos rahaa ei mietitä, ottaisin myös mielelläni kesämökin sekä Suomesta järven rannalta että täältä! Kesämökeissä on vaan sitä jotain ja oon niin kovin kade kaikille joilla semmonen on. :)


Esimerkiks tällaisen järven rannalla olis mökki aika kiva! Tää on kans meidän läheltä, Hintersteinersee. Ja tähän myös lopetan tän höpönlöpön, nappaan Lucaksen kainaloon ja siirryn takas pihalle ciao. :)

13 kommenttia:

  1. Hehe hui jännittävää! Mä oon aina rakastanut sellaista yhdistettyä keittiö-olkkaria, toi holvikaarireikä kuulostaa mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin, se tuo hirveesti avaruutta ja tilan tunnetta vaikkei se edes lisää itse tilaa! Byää kun semmoista ei saa, mut ehkä parempi sit se reikä kuin että katto putoaa päälle. :D

      Poista
  2. OKAY. Kolmas kerta toden sanoo... Olen edelleen ihan tonttu tän koneen kanssa olen jo 2 kertaa runoillut nää samat asiat. yritän vielä vimosen kerran. Eilen vapaalla luin taas ikävissäni sun storyn alusta loppuun. Multa löytyy n.160 kuvaa skydrivesta siltä mun I reissulta Goingiin. n. 80 kuvaa Luksusta sairaalassa, meidän I ulkoilusta Innsbruckissa, The Great homecoming ym.ym vuohia kanoja lehmiä. Onpa joukkoon eksynyt myös yksi haikara :)Mä oletan, että sä voit hakea sieltä haluamiasi kuvia itsellesi mun tunnuksilla. Kunhan et poistele mitään!!!
    Zuss alles <3 Ja Lucasille spesiaalisuukko. mum

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ees tiennyt mikä on Skydrive mutta koska oon paras kaveri Googlen kanssa ja tiedän sun tunnukset joka paikkaan niin löysin ne kuvat, ennoo kattonu noin vanhoja kuvia aikoihin apua miten pieni Lugi on! ♥

      Poista
  3. Ihanat maisemat <3 Oispa munki koulutie tollane (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mullakin oli pienenä vähän eri meininki :D !

      Poista
  4. Ihana koulutie tulee kyllä Lucaksella olemaan! Eihän pikkumies malta kouluun asti kun tuolla on niin nätit maisemat ja paljon tutkittavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainii piti viel kysyy et kauan olit siis lukenut saksaa ennen ku muutit Itävaltaan ja kauan meni että se alkoi sujua hyvin? :) tuottaako saksa enää vaikeuksia?

      Poista
    2. Ei Lucas varmaan niitä opi samanlailla arvostamaan kun minä, kun ne on sille pienestä asti normaaleja! :D Ja olin lukenut ihan ala-asteelta saakka ja lukiossakin mulla oli vielä pitkä saksa mutta se mun "opiskelu" oli aika naurettavaa, yritin vain jotenkin lusmuilla kursseja läpi, ei mulla mitään päähän jäänyt. :D Mun pitää varmaan kirjottaa kieliasioista ihan erillinen postaus, meillähän täällä ei puhuta saksaa vaan tirolia! Tosi murteella puhuvia en ymmärrä melkein ollenkaan, esimerkiks naapurin mummolle joudun jokakerta sanomaan että puhu saksaa. :D

      Poista
    3. Joo kielipostaus ois tosi mielenkiintonen!:) Aijaa, en tiennykää et tirolil on omaki kieli!

      Poista
    4. Tää murre on vaan niin jotain käsittämätöntä että sanon aina että tää on tirolia eikä mitään saksaa. :D Melkein yhtä paha kuin Kotkan murre haha ;) Musta se teidän murre siellä on kiva ja oli hauska kun olin välillä kolmekin viikkoa siellä niin puhuin sit pari päivää vielä kotonakin vahingossa aina mie sie myö työ kun oli vähän tarttunut. :D

      Poista
  5. Voit eläytyä remppatunnelmiin mun blogista. Jälkeenpäin sille paukkeelle ja metelille voi jo hymähdelläkin :)

    Mun pitikin kysyä, että miten sä saat päiväsi kulumaan siellä, kun Stefan on töissä? Eikö koskaan iske tylsyys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon aikahyvin jo eläytynytkin! Täytyy toivoa että meillä pystyy käymään suihkussa vähän nopeammin kun teillä... :D

      Oi, vähän liiankin hyvin! Päivät menee ihan törkeen nopeesti vaan ohi hop! Mulla on sata eri projektia mitä yritän aina saattaa loppuun, en kyllä muista millon mulla olis tylsää ollut vaikka oltais oltu koko päivä kaksin kotonakin. Täytyis kyllä ryhdistäytyä ja yrittää nähdä ihmisiä vähän paremmin, nyt se on helpompaakin kun Lucas ei ole enää niin pieni ja kun en imetä enää. :) Tää pikkuvauva-aika taitaa olla useimmilla aikamoista jumitusta... :D

      Poista