Mun "pääravintolat" oli Stubaissa Eisgrat ja Jochdohle, Serfauksessa Skihütte Masner. Lisäks olin myös muissa ravintoloissa välillä päivän pari, esimerkiks kun Eisgrat meni ekana keväänä remonttiin ja kun Serfauksessa jäätiin melkein viikoksi laaksoon jumiin. Eniten ehkä tykkäsin keväästä 2011, jolloin aamulla tein aina kaikki ruuat pojille valmiiksi Eisgratissa, sitten menin Jochdohleen mun ihanan kakkospomon avuksi asiakkaita palvelemaan ja iltapäivällä laskin takaisin Eisgratiin tekemään taas seuraavan päivän ruokia. :)
Stubaissa välisesonkeina, eli tammikuussa sekä pääsiäisen jälkeen rinteet oli melkein autioita, joten vapaapäivät oli kivoin viettää laudan päällä, varsinkin tammikuussa kun tuli aina uutta lunta jota oli ihana pöllytellä menemään. Loppukeväällä aamuisin lumi oli vielä hyvää, mutta keskipäivään mentäessä auringon lämmittäessä se muuttui aikamoiseks loskaks, jolloin oli välillä kiva heittää lauta mäelle ja vaan rentoutua!
Välillä sitten taas kävi näin - ylemmän kuvan tapaisia juhlimisia seurasi se ettei seuraavana päivänä kyennytkään muuhun kuin mitä alemmissa kuvissa näkyy. "Lähdetään laskeen" oli usein se, että laskettiin yksi mäki ja mentiin aurinkotuoleihin toipumaan. Välillä jopa se, että ainoastaan kantoi laudan ulos ja meni suoraan nukkumaan. :D Kausikortti oli siis ilmainen, joten se laskupäivien missaaminen ei ollut niin vaarallista (varsinkin Jochdohlessa ollessani, silloin pääsin mäkeen joka päivä). Ylempää kuvaa ei ole muokattu mitenkään, vaan mun silloinen kamera oli "vähän" hajalla eikä sisäkuvat "oikein" onnistunut, vaikka aika hyvä apinasuodatin toi kyllä oli!
Tää on yks mun lempparikuvista, kevään 2010 viimeisiä päiviä Stubaissa, lomailtiin vielä viikko "kotona" ja lähdettiin aina kukonlaulun (auringonnousun) aikaan vuorille. Mun kengät on tuolla takaluukussa koska toi auto oli niin pieni, meitä oli viisi ja Peter-kuski niin iso että takana mahtui istumaan paremmin ilman isoja lautakenkiä. :D
Dorfpub oli Stubaissa meidän ehdoton lempparipaikka, ei edes käyty missään muualla, paitsi tietysti après skissä ja jos oltiin yökelkkailemassa. Ja jos menojalkaa vipatti vielä senkin jälkeen kun Dorf meni kiinni niin käytiin kyllä välillä kahdessa enemmän baarimaisessa paikassa, joiden aukioloajat heitteli vähän asiakasmäärien mukaan. Kerran lähdettiin toisesta viiden jälkeen ja sinne jäi ihan täys hulina päälle. :D
Minun ihana työasuni... :D Lukiopohjalla on ihan hyvä olla kokki (enkä ole itse kuvaillut itseäni, vaan mun dorka duunikaveri tuli vapaapäivänään häiriköimään mua ja postas ne kaikki sitten mun Facebookin seinälle)! Aamuisin istuttiin aina ennen duunin alkua tossa meidän "viihtyisässä" taukotilassa. Keväällä friikkisiivottiin aina pari päivää kun jos ravintola meni kesäksi kiinni, ja sitten paketoitiin koko hela hoito! Ton pastakoneen paketoimisen kanssa mulla meinas vähän palaa käämi.
Serfauksessa asuttiin siis tuolla vuorten keskellä. Laskettiin paljon, aivan valtavan ihanan paljon! Oli jotenkin tosi kiva noiden kahden järjettömän villin talven jälkeen olla ihan keskellä ei mitään, mennä duuniin niin että kiipes vaan portaat ylös ja sit usein huomatakin että blah, ei ole asiakkaita, menenpä vaihtamaan vaatteet ja lähden tosta takapihalta mäkeen. Ja se mitä kaikki kysyi - ei oltu koko puolta vuotta tuolla vuorten keskellä, vaan meillä oli kyllä vapaapäiviä ja laaksossa huoneita, jolloin sai halutessaan olla pari yötä viikossa myös ihmisten ilmoilla haha. :D
Mutta meillä oli ylhäälläkin ihan tarpeeksi tekemistä! Meitä asui siellä siis joku reilu 30 henkeä, joten jos tahtoi seuraa niin sitä kyllä sai. Ylemmät kuvat on mun duunikaverin synttäreiltä, joululta ja uudeltavuodelta. Tommosina spesiaalipäivinä, eli jouluna ja uutenavuotena (sekä vikana iltana), oli meillä vähän fiinimpi illallinen ja juomat firman piikkiin. Saatettiin muutenkin välillä virittää Kinect tai SingStar, joskus katottiin leffoja isolta kankaalta. Keväällä tehtiin duunit aina iltapäivällä supernopeesti valmiiks ja sit mentiin aurinkotuoleihin kellimään, vuorilla aurinko paistoi vähän pidempään kuin laaksossa. Hiihtokeskukset menee täällä siis jo neljältä kiinni, joten asiakkaistakaan ei ollut häiriötä. :D
Jotain katastrofaalista on vielä laitettava - tammi-helmikuu 2012. Yhtä paljon lunta on tullut Tirolissa viimeksi yli 30 vuotta sitten. Jos ajattelette Suomessa että huh, mikä lumimyrsky niin kertokaa se vielä viidellä. Kerran lumimyrskyn tullessa oltiin just laaksossa viettämässä vapaita ja no, sinne jumahdettiinkin moneksi päiväksi koska kukaan päässyt Masnerille eikä sieltä pois koska helikopterit ei voineet tuulen vuoksi räjäytellä lumivyöryjä, jonka takia rinnekoneet ei saaneet lupaa ajella siellä päin.
Mulla on myös paljon kivoja maisemakuvia, mutta tämä oli nyt enemmänkin katsaus mun entisiin vuosiin, ei näihin upeisiin maisemiin, niitähän löytää Googlestakin. Tää teksti meinas paisua ihan meganomaalisiin mittasuhteisiin kun meinasin laitella vielä ties mitä höpönlöpöaiheita, mutta nyt on pakko laittaa piste tälle! Jos jotakuta kiinnostaa Itävallassa työskentely niin voin kyllä joku kerta kirjoittaa siitäkin, sillä ravintola-ala täällä eroaa aikalailla Suomesta (tai kai sielläkin on ihan okei esimerkiks tehdä viikko putkee 12-16h duunipäiviä tai olla 22 päivää ilman vapaita :D).
Vielä yks mun lempparikuvista - Stubai 2011, viimeisiä lomapäiviä. Muita laiskotti eikä ne jaksanut edes ajatella laskemista, mä sen sijaan jopa kävin aina välillä mäessä ja tulin sitten taas bisselle niiden seuraks. Parhaat urheilurintaliivit on muuten joo noi olkaimettomat, mutta kun pitihän saada se paras rusketus ilman mitään rajoja!
Mutta mitä mulle jäi käteen? Nopea itsenäistyminen, valtavasti ihania uusia tuttavuuksia, suuri määrä mahtavia kokemuksia ja upeita muistoja. Ja tärkeimpänä tietysti - Stefan ja Lucas. En vaihtais päivääkään, en edes niitä vähän huonompia. Mutta nyt, juuri tässä hetkessä noiden kahden tärkeimmän kanssa, on ihmisen äärettömän hyvä olla. :)
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti