Vuosi alkoi mainiosti, kävin eilen Kitzbühelissäkin ilmottautumassa täällä olevaksi ja sanoivat että seuraavan kerran tarvii tulla jos oon 6 kuukautta poissa. Eli mun ei ihan hetkeen, Lucas pitää ilmottaa ens kuuhun mennessä. Mies siellä sanoi että mukana pitää olla passi ja kansalaisuusvahvistus, kysyin että eikö se onnistu mitenkään ilman ja se sanoi että kun me ei olla naimisissa niin hän tarvitsee molemmat, muuten Lucas olis myös Itävallan kansalainen. Tokaisin että no me mennään sitten naimisiin, ei ehditä mitenkään saada niitä Suomesta aiemmin kun pitää vielä hankkia notaarilta kansainvälisiä todistuksia ja apostilleja ja mennä Wieniin ja muuta shaibaa niin sopikin yhtäkkiä tulla myös ilman passia ja kansalaisuusvahvistusta haha "noo ei teidän naimisiin ole pakko mennä, kunhan vaan tehdään sitten vain se ilmoitus se on tärkein, tehdään loput sitten kun olette saaneet passin". :D
Matkalla Kitzbüheliin meinas ensin vähän epäilyttää kunnes uni vei voiton. Posket on saanu ihanasti taas pyöreyttä! :D
Tänä vuonna tahdon sen sijaan tehdä jotain muuta. Laihtua takaisin omiin mittoihini! Oon aina ollu ihan normaalipainoinen, mutta synnytyksen jälkeen on tuntunu olo kyllä erittäin isolta ja löysältä! Onneks oli toi joulu tossa niin sain suklaasta vihdoin oikeesti liiakseni ja oon vaihtanu sen viinirypäleisiin ja keksit (joita söin myös ihan pakettikaupalla) kurkkuun ja kesäkurpitsaan, omnomnom. Muutenhan meillä syödään tosi terveellisesti tuhansia kasviksia ja vihanneksia, mutta mä mätin menemään noita herkkuja aikalailla ja kun en vaunuilun lisäksi liikkunut yhtään niin vähemmästäkin turvottaa (huolimatta siitä että imetyksen takia juon joka päivä vähintään 2-3 litraa vettä)! Kilomääristä en tiedä (paitsi mitä raskausaikana lääkäri punnitsi) kun en ole vaakaa vuosikausiin omistanut mutta mulla on peili sekä kaappi täynnä vanhoja vaatteita jotka näyttää nykyään erilaiselta päällä. Plussaa on toki että ne menee päälle, miinusta se etten ne päällä kehtais kyllä kotoota poistua.
Lisäksi tahdon tänä vuonna mennä käymään Suomessa vähintään viikon verran, suunnitella uutta kotia, suunnitella tulevaisuutta ylipäätään, opettaa Lucakselle uutta ja oppia siltä uutta. Mennä vauvauintiin, käydä laskemassa, ajaa ajokortin, pitää kukat elossa, maalata, mennä ratsastamaan. Saada ehkä jopa suomituttuja vierailulle. Näistä suurin osa toteutuu, osa ei, mut eniten kaikesta tahdon että saan viettää meidän pienen perheen kanssa yhtä onnellisia hetkiä kun tähänkin asti. Rakastan molempia mun miehiä joka päivä vaan enemmän, joten jos vaan pysytään kaikki terveinä niin ehkä se onnistuu. Pienempi miehistä herännee kohta päiväuniltansa, joten mama kuittaa tähän nämä ajatukset ciaooo :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti