torstai 31. tammikuuta 2013

Ennen ja nyt.

Ennen Lucasta olin villi ja vapaa, mulla ei ollut elämässä päätä eikä häntää enkä suunnitellut tekemisiäni juuri yhtään eteenpäin, lukuunottamatta seuraavan päivän töihin menoa ja bissellä pyörähtämistä. Mutta jos joku kysyi multa vaikka kesäkuussa että mitä teen talvella - en tiedä vielä, saa nähdä! Rakastin huoletonta elämääni ja sitä ettei mikään pakottanut mua jumittamaan samassa paikassa liian pitkää aikaa, sitä että saatoin lähteä kolmen päivän varotusajalla etelään ilman että sitä piti kellekään selitellä. Tai ihan mihin tahansa ja ylipäätänsä tehdä ihan mitä tahansa ilman turhia selittelyjä. And oh, I did, I surely did...


Tumblr_mes2x4eqya1rh1wv4o1_500_large
Vaikka kaikkia niitä touhuja ei ehkä oliskaan tarvinut tehdä, en kadu mitään ajanjaksoa (no okei se lukion lusmuilu vähän harmittaa :D). Musta on ihana että mulla on ihan mielettömästi muistoja ja sain elää nuoruuteni täysillä ja just niin kun olin suunnitellutkin, elämästä nauttien ja maailmaa nähden ilman turhia velvotteita tai sitoumuksia. Vaikka Lucas ei kuulunutkaan suunnitelmiin vielä vuosiin, ei mua haittaa että se tahtoikin jo nyt tähän maailmaan koska asiaa kauan pohdittuani tajusin et mä olinkin nauttinu jo oman osani yksin tästä maailmasta jo. :) Eri asia jos näin olis tapahtunut ennen täysikäisyyttä, sillon olis saattanu hymy hyytyä siitä että elämä jää ihan kesken, mutta tähän mennessä mä ehdin kyllä jo kokea aika paljon.

Jotain jäi ehkä silti edelleen kesken, mutta niitä ehtii tehdä myöhemminkin. Ajattelin tosin aina että seurustelen pitkään ennenkuin hankin lapsia mutta nojoo, toisin kävi... Joku tosin jossain kirjoitti että joillakin saattaa olla hyväkin että pitkän suhteen sijaan lapset tuleekin pian, koska muuten pariskunnan voi olla hyvin hankala sopeutua uuteen tilanteeseen kun totutun kahden sijaan talon valtaakin kolme. Vaikka baby olis kuinka toivottu, se muuttaa silti aina kaiken ihan täysin, varsinkin jos on tottunut vuosikaudet olemaan kahdestaan. Meillä ei tätä ongelmaa todellakaan ollut haha. :D Olis kuvitellu että toisenlaisia ongelmia sen sijaan olis tullut joka päivä mutta ei, kohta on neljä kuukautta yhteistä arkea kolmisin takana ja täällä nautitaan edelleen jokaisesta yhdessä vietetystä päivästä.

Veikkaan että jokaisen yllärilapsen vanhempi miettii usein millaista elämä olis jos se ylläri oliskin jäänyt tulematta (musta "vahinkolapsi" on kurja (vaikka kuinka paikkansa pitääkin) joten käytän sanaa ylläri :D). Mutta en tiedä kuinka moni niistä jää sitten rypemään niihin mietteisiin ja kuinka moni on niinkun minä - unohdan mitä olin miettimässä jos vaan vilkasenkin Lucasta enkä muista enää mitään mitä mun päässä aiemmin oli (sen sijaan saatan sillon alkaa miettimään esimerkiks miks Stefan on laittanu sille siniset sukat vaikka muut vaatteet on vihreet :D). Pieni ihminen on vaan jotain niin uskomatonta eikä sitä rakkauden määrää voi kellekään sitä kokemattomalle selittää. Vessassa käydessäni ei ennen kukaan ole mua sillä aikaa ehtinyt ikävöimään ja sitten takaisin tullessani ollut niin vilpittömän aidon onnellinen mut taas nähdessään.

Ajattelin aina että tahdon lapset nuorena, mutta en silti koskaan miettinyt sitä tarkemmin että milloin, koska oli niin paljon kaikkea muuta mikä piti tehdä ensin. No, mua ei haittaa yhtään että koulupaikan sijaan metsästän vauvauintipaikkaa, melkein jokapäiväinen lautailu on vaihtunut saman tahdin vaunuiluksi tai että puhunkin suomea myös livenä jollekin enkä ainoastaan puhelimessa. Mulla on mun pieni rakkauspakkaus jota en vaihtais ikinä mihinkään maailmassa, jonka kanssa ne huonotkin hetket unohtuu pelkästään yhdellä hymyllä. :) Ja Stefan tietysti - schatzilein, du machst mich jeeeden tag glücklich, auch wenn du ein bissl dorg bist ♥


3 kommenttia:

  1. eiks ookkin vaan uskomatonta miten voi rakastaa toista niin paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan uskomatonta :) Ja miten noin pienen suun hymyn kattominen voi unohduttaa kaikki maailman murheet <3 !

      Poista
  2. Niimpä aww.. vaikka luna koettelee mun hermoja joka toinen sekunti ni silti <3 tänäänkin kun olin tosi kipee, ni luna tuli hoitamaan ja silittämään mua ja sano et ei äiti mitään hätää mää hoidan sua <3 pusuja teille puput <3

    VastaaPoista