Suomisukulaiset kylässä!

Maanantaina odottelin kärsimättömästi, mutta matkan pääjehut tuntien (viimeks kun tulivat mun luo vierailulle Serfaukseen kesti alle kahden tunnin matka yli viisi tuntia) yritin pysyä tyynenä. Tälläkertaa myöhäsyys ei johtunutkaan niistä, vaan siitä että lento Helsingistä oli 45 minuuttia myöhässä ja että Münchenissä oli niin huono sää että ne joutu kiertelemään vielä puol tuntia kentän yläpuolella. Stefanin mama sano että Saksan kentillä on nyt ollu myös niin jäistä ja lumista et 200 lentoa oli alkuviikosta kokonaan peruttu, tuli ihan mieleen se 2-3 vuoden takainen katastrofi ennen joulua kun kaikki kentät ympäri Eurooppaa oli ihan sekasin tai kiinni ja Helsinki-Vantaa vaan porskutti menemään odotellen josko joku kone eksyis Suomen ulkopuoleltakin. :D Mun kaveri oli sillon jumissa Heathrowlla, muistaakseni se pääs sitten pari päivää siellä majailtuaan jouluaattona vihdoin Helsinkiin.

Stefankin ehti tulla jo duunista ennenkuin ne lopulta sitten saapuivat. :) Ensin juotiin kahvit meillä, Stefan jäi Lucaksen kanssa kotiin ja lähdettiin kattoon se niiden kämppä joka oli siis ihan tossa meidän lähellä, kävellen kesti 10 minuuttia. Sitten ne lähti kaupoille, mä jäin kotiin laittaan ruokaa Stefanin kanssa ja illalla kun se lähti takas duuniin mä lähdin sinne niiden kämpälle hengailemaan. Lucasta vähän jänskätti vieras paikka ja vieraat ihmiset (vaikka sukulaisia ovatkin :D) mutta torkku se sentään mun siskon sykyssä. :)

Tiistaina tahdoin yllättää rakkaat sukulaiseni menemällä ilmottamalla aamulla kylään, mutta eihän siellä ketään ollu. :D Onneks niillä oli, jämsäläiseen tapaan, ovet auki niin pääsin sisälle. Ne oli lähtenyt vähän kiertelemään (Luna-neiti kun herää melko aikasin) ja olivatkin eksyneet Kufsteiniin shoppailemaan. Mun siskokulta oli innoissaan kun täällä on kaikki vaatteet sun muut "niin halpaa" eikä se meinannut ymmärtää että palkkataso on sen takia myös alhaisempi. :D Me sitten vaan Lucaksen kanssa odoteltiin niitä kotiin ja ehdittiin muunmuassa:

... ottamaan kuvia itsestämme (sekä minun mummoni laittamista villasukista).

 ... kokeilemaan josko töyhtö pysyisi päätä myöten (ei pysynyt :D).

... katsomaan Wollnysia, 11-henkisestä perheestä kertovaa tosi-tv-sarjaa.

... leikkimään ja kellimään. :)

Saapui ne sitten vihdoin, just kun olinkin saanut ruuan valmiiks. Syötyään ja lepäiltyään (väsyttävää tää raikas vuoristoilma) ne lähti sitten kävellen (ja Lunalla upouusi pulkka ja liukuri) tutkimaan lähimaastojansa, me lähdettiin Lucaksen kanssa kotiin ja se vetäs pitkät päikkärit. Illalla Stefan jäi Lucaksen kanssa kotiin, mä kävin miesten kanssa bissellä (ihan alkoholillisella!) ja sitten vielä hengailin siellä niiden kämpällä siihen asti kunnes aattelin et saan jo mennä takasin kotiin. :D Stefan kun meinas alottaa mulle puhelakon kun sanoin että en minä minnekään lähde niin oli mentävä, ja olihan se ihan hauskaa. :)

Keskiviikkona heräsin äitin soittoon, ne oli lähdössä junagondolilla vuorille (jossa Luna oli päässyt sinne ohjaamoon!), sovittiin sitten että jahka ne sieltä tulee niin ne tulee tähän meille kaikki tytöt hoitamaan Lucasta ja me lähdetään Stefanin kanssa miesten kanssa laskeen. Sää oli mieletön ja oli kyllä kivaa, finskitkin tais nauttia. :) Lucas oli ollut naisseurassa ihana oma itsensä ja hurmannut mummoaan, kummitätiään ja serkkuaan oikein huolella! Mäestä tultiin parin mutkan kautta kaikki meille, Stefanin isikin tuli kylään, tilattiin sata pitsaa ja syötiin kaikki yhdessä täällä. Illalla oltiin aika poikki, mutta Lucasta ei yllättäen väsyttänyt. :D

Torstaina taisin taas herätä äitin soittoon (Luna-neiti kun heräs aina aika aikasin niin sitä piti aika nopeesti jo sit aktivoida :D), ne oli lähdössä kattoon Kitzsteinhornia ja Zell am Seetä. Olin siellä kesällä duunissa ja käytiin itseasiassa juurikin Kitzsteinhornilla laskemassa, se kun on jäätikkö niin se ei sula kesäisinkään. Luna oli herättänyt huomiota ja huvitusta kun sillä oli sielläkin mukana se sen Hello Kitty-laukku jota se oli vetänyt perässänsä joka paikkaan, kaikki rappuset sun muut (kukaan muu sitä ei todellakaan saanut kantaa).

Se Lunan laukku ... :D

Me pysyteltiin täällä, käytiin vaan kaupassa ja sit mentiin sinne niiden talolle odottelemaan niitä kotiin saapuviksi. Hyvästeltiin siskon kanssa haikein mielin ja Luna oli ihana "ei äiti mitään hätää, kohta mennään suihkuun, ei mitään hätää". :D Kotona Stefanin mama tuli hoitamaan Lucasta kun me lähdettiin Stanglwirtille (Stefanin työpaikka) sen, äitin ja sen miehen kanssa syömään seitsemän ruokalajin illallinen .. huhuuh! Olipahan hyvää, kävin myös ekakertaa tuolla sen duunipaikalla sisällä ja herranenaika kuinka hieno mesta. Oon siis kyllä aina tienny että se on upea paikka mutta että noin hieno, kääk. Koko hotellin omistajarouvakin tuli tervehtimään, mua jänskätti. :D

Illallisen jälkeen oli taas aika hyvästellä, ei se koskaan kivaa ole mutta tuleehan niitä tapaamisia taas, kesäkin on ihan kohta jo, sillon pitäis mennä pariks viikoks Suomeen. Anyway, kiitos kaikista lahjuksista, nyt on Annikan tekemät villasukat sekä mamalla että Lucaksella ♥ Ja vieraille vielä - oli ihanaa, kiitos murut, toivottavasti viihdyitte! :*