sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Hello, it's us!

Puhh! Lyhyestä virsi kaunis: mulla oli ennen joulua vihdoin ja viimein se autokoulun teoriakoe. Lääkärintodistuksen saaminen kesti kaikkine paperitouhuineen niin pitkään että jouduin istumaan koko teoriakurssin uudestaan. No hard feelings, onneks ei maksanut mitään, ohi on ja sitä rataa, pääasia että sain vihdoin tehtyä sen typerän kokeen. Paitsi että en päässyt kuin yhden moduulin läpi, joten jouduin uusimaan toisen moduulin joka taas kesti koska oli joululomat ja mitä vielä. No, pääsin sen sitten onneksi läpi, enää ei puutu kuin ajotunnit ja inssi!


Lisäksi mulla oli Innsbruckissa kielidiplomikoe, jota vieraskielisenä tarvitsen kouluun hakemiseen. Onneksi sitä varten mun ei tarvinut kuin opetella muutamia kielioppiasioita jotka puheessa on unohtuneet, muuten koe oli hyvin iisi. Pari tekstiä, kuullunymmärtämisiä, lyhyitä esseitä sekä suullinen osio. Stressiä tuotti ainoastaan se että diplomin tarpeesta ilmoitettiin hyvin myöhään, kokeita on erittäin harvoin, se kesti 4-5 tuntia ja ainoa sopiva oli Stefanin yhtenä vuoden tärkeimmistä työpäivistä (eli Hahnenkammrennen-Weißwurstparty-perjantaina).


Noo, been there, done that. Diplomin saatuani sain sitten vihdoin lähetettyä kouluhakemukseni joka sisälsikin vaivaiset 23 sivua kaikenmaailman papereita - ja ehdin kuin ehdinkin ja viime viikolla saapui pääsykoekutsu, kahden viikon päästä on ensimmäinen osio.  Paperihommat sikseen - mitäs muuta meille kuuluu? Ei mitään kummempia, odoteltiin kovasti talvea ja joulun jälkeen se sitten vihdoin tuli! Tämä oli mun seitsemäs jouluni Tirolissa - ja seitsemäs musta sellainen. Tokihan yli 2000 kilometrissä on ollut aina lunta, mutta laaksossa ei.


Mieletöntä kesää seurasi siis upea syksy sekä alkutalvi. Vaikka lunta ei herunut, muistin silti olla kiitollinen siitä että aurinko jaksoi melkein joka päivä paistaa täysin pilvettömältä taivaalta - olisihan sitä voinut sataa vettä tai räntää vaakasuoraan. Silti, me toivottiin kovasti että kunnon talvi vihdoin ilmoittaisi itsestään ja onneksi se sitten vihdoin tuli! Jälleen kerran Tirolille tyypilliseen tapaan tuli monta päivää putkeen lunta ja kun taivas vihdoin aukesi, oli maisema aivan uskomattoman kaunis.


Mun sisko aina käskee kirjoittaa blogia ja kun vastaan olevani kiireinen se ihmettelee että miten muka voin olla! Aamupäivät kuluvat milloin missäkin touhuissa lasten kanssa, heidän mennessä päiväunille treenaan pääsykokeisiin, sitten touhutaan taas ja heidän mennessä yöunille joko treenaan jälleen pääsykokeisiin tai katsotaan Stefanin kanssa iki-ihanaa Walking Deadia! Istun tässä tietokoneella ainoastaan lasten ollessa nukkumassa jolloin usein ajattelen että "käyn vain äkkiä" jolloin teen vain jotain höpöhöpöjuttuja ajatellen että en ehdi kirjoittamaan.


Mutta nyt sen tein! Ei me siis oikeasti olla mitään älykiireisiä vaikka mähän käyn nykyään jopa töissä ! Haha, naapuri kysyi voisinkohan auttaa heidän pienessä hotellissa parina iltana viikossa ja mähän suostuin - aivan mahtava mahdollisuus totutella pikkuhiljaa lähes 3,5 vuoden kotona olon jälkeen jälleen työelämään. Mitä tulee kotiäitiyteen, olen täysin keskieurooppalaistunut: haluan olla mahdollisimman pitkään mahdollisimman paljon lasten kanssa kotona kun he vielä pieniä ovat.


Siksikin on hyvä että ammattikorkealinjalle jolle olen hakemassa, on erittäin hankala päästä. Koulupäivät saattavat venyä tosi pitkiksi, kun taas työpaikat joille syksyllä aion hakea, ovat maksimissaan 18-21h/viikko. Olen aina ollut hurja tekemään töitä, mutta kauhistuttaa ajatus että olisin 8-10 tuntia päivästä erossa lapsista kun he ovat vielä näin pieniä. Yritän ehdottomasti ihan parhaani haun kanssa mutta mulla on nyt sellainen asenne että tänä keväänä käyn vähän niinkuin vain katsomassa millaiset pääsykokeet ovat ja ensi keväänä haen sitten ihan sata lasissa.


Mitäpä muuta - kirjoitettiin joku aika sitten talosta myyntisopimus ja pari viikkoa sitten löydettiin täydellinen asunto Innsbruckista. Oltiin jo asennoiduttu siihen ettei löydetä ikinä mitään, muutetaan vain vuokralle ja etsitään samalla kunnes tämän kyseisen asunnon hinta alkoi pudota. Tällähetkellä odotellaan mitä meidän talon ostaja sanoo - jos hän maksaisi vähän aiemmin saatettaisiin hyvinkin ostaa kyseinen asunto, myyjällä kun on kova kiirus saada se myytyä ja on valmis laskemaan hintaa entisestään aika hurjasti!


Tämä oli nyt vain tällainen yleinen kuulumispostaus - kaikilla menee siis hyvin! Lapset on ihania omia itsejään, Florian ei osaa sanoa mitään muuta kuin "Papa" (eli isi) ja Lucas hallitsee molemmat kielensä mainiosti. Mun äiti oli juuri täällä viikon ja hyvin ymmärsivät toisiaan! Silloin molemmat lapset sattuivat olemaan kipeänä joten ei päästy touhuamaan mitään erikoisuuksia, mutta onneks kotonakin on kivaa!


Pienensin jo hirviän kasan kuvia kunnes tajusin että eihän ne mahdukaan tähän! Siispä jätin kaikki ihanat talvikuvat pois ja laitan ne heti omaan postaukseen jonka lupaan laittaa vaikka heti huomenna, ainakin sukulaiset ja Tirolifanit kun tykkää katsoa pelkkiä kuviakin! Siksikään tässä ei nyt juuri Lucaksesta ole kuvia, siitä kun ei sisällä oikein saa mitään normaaleja kuvia! Anyhow, sellaista kuuluu meille, entäs teille? Paljon terveisiä kaikille ♥ !

Ps. Sandra, oletko vielä täällä? Mitä kuuluu, joko vaavi on maailmassa, onko se tyttö vai poika, minkä nimen se sai jajajaja ! Kerro mitä teille kuuluu :) !

12 kommenttia:

  1. Hei oon täällä! Meille syntyi maailman ihanin Lasse-poika! Itävaltalaiset kai ei osaa tehdä kuin poikia. ;D Meille kuuluu hyvää! Oonkin täällä käynyt aina kurkkimassa, että mitäköhän teille kuuluu mutta ei oo mitään kuulunut. Hehe :D Hui, onpa teille tapahtunut! Toivottavasti saatte sen asunnon! Harmi, kun sen autokoulun kanssa oli noin paljon vastoinkäymisiä, miten voi lääkärintodistuksen kanssa niin kestää? Mullakin olisi koulupaikka jo syksylle, mutta hirvittää kyllä, jos joutuu niin paljon olemaan lapsesta erossa, mutta lapsenvahti olisi kyllä omaa takaa. Haetaan nimittäin anoppi kesällä meille asumaan - ihan pysyvästi! Siitä tulee kyllä hurja muuttoreissu. Mutta onpahan muksulle lisää toisen kotimaan vaikutteita, niin ei oo kaikki Papan vastuulla. Ja Omi on onnellinen, kun pääsee osalliseksi lapsenlapsen elämään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee että oot :) ! Paljon onnea pojasta, ne onkin ihan parhaita ♥ Varsinkin tietty nämä keskieurooppalaisgeenejä omaavat :D ! Lääkärintodistuksen saisi muuten helposti mutta kun mulla on reikä aivoissa niin piti käydä Amtsarztilla ja neurologilla jotka sitten halusivat että tilailen kertomuksia Suomestakin ja käännätän niitä ja argh - onneksi on valmista! :D Normaalisti Itävallan paperitouhut on niin ihanan helppo ja nopea hoitaa mutta välillä sitten tulee vaikka ja mitä, noo pääasia ettei tarvitse olla tekemisissä Kelan kanssa ... :D
      Siis eikä :o ! Omiii ! Miten se sinne päätti muuttaa? :) Entäs Opi, onko se ihan poissa kuvioista vai jääkö se yksin tänne asustelemaan? Onks tää ihan pysyvä päätös vai onks kyse vuodesta tms.? :) Vautsi, jännää! Ja varmasti kiva sun miehelle, perhekeskeisille itävaltalaisille miehillekin kun mun huomioiden mukaan vanhemmat on tosi tärkeitä. Ja saa Lassekin tosiaan luoda kunnon suhteen Omaan, ihanaa ♥ !
      Ootteko suunnitelleet tänne tuloa nyt kun on vauva, vai asuuko täällä vielä paljon miehen sukulaisia? :) Anyhow sunkin pitäis alkaa kirjoittamaan blogia niin voisin lueskella teidän kuulumisia silloin kun en itse kirjoita :D ! Ihanaa kevättä teidän perheelle ♥

      Poista
  2. Kivaa lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa. Mä kyllä allekirjoitan monta kohtaa sun jutuista :). Päivät saa hurjan nopeasti kulumaan lasten kanssa (ainakin tämän ikäisten, vauvan kanssa oli välillä vähän hohhoijaa, pakko myöntää :D). Päivät sujahtaa, vaikkei tekis mitään ihmeellistä. Pidän sulle kaikesta huolimatta peukkuja koulupaikan suhteen, kyllä kaikki asiat loksahtaa sitten kohdalleen kun niiden aika on :). Niin ja kerron ku me tullaan taas Tiroliin, ei olla oltu kuin yks nopsa reissu koko talvena :S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yksi vauva oli mustakin vähän boring ... :D Mutta näiden terroristien hereillä ollessa täytyy olla kokoajan skarppina, nyt on ollut ~10min rauhallista kun Lucas katsoo Art Attackia ja Florian... tyhjentää pahviroskista. :D

      Näin mäkin luulen :) ! Missattiin nyt luultavasti tuo asunto ja Stefan oli heti positiivarina "Ehkä näin oli tarkoitettu ja se vielä oikeampi tulee vielä!" :D Schauma mal blää.

      Toivottavasti tulette pian ! Me muutetaan about kesäkuussa että jos sen jälkeen käyt esim. yliopistolla niin sitten voidaan treffailla myös pelkillä nopeilla cityviineillä ;) ! Toivottavasti kuitenkin nähdään sitäkin ennen, pikku K:kin on varmasti muuttunut taas ihan hirviästi ♥ !

      Poista
  3. ihana kuulla taas<3 ja voi miten kauniita noi sun lapset on<3ja isoja!! peukkuja ajokortin ja koulun suhteen, sekä asunnon kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oota vaan kyllä se Viviankin siitä nuin isoks kasvaa ennenku huomaatkaan :| ! Mä oon tosin kyllä vain iloinen, ne on niin hauskoja. :D Kiitos kaikista peukuista ja teitä on aina yhtä ihana kuulla ♥

      Poista
  4. Pamppu. Ihana kuulla teidän kuulumisia. <3 Voikaa hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bonsku. Pusi, kuullaan Facessa, voi sinäkin hyvin ♥

      Poista
  5. Jeeee täällä on taas maailman onnellisin täti, kun vihdoin tuli tekstiä :) menetin jo toivoni enkä käyny edes kattomassa, etten aina joudu pettymään, kunnes äiti tänää töissä kysy että joko oon lukenu :D ihanaa !! Ikävä on kyllä ihan kamala, voitas koittaa mahd pian skypeillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä menetä toivoas, kyä meistä välillä kuuluu ;) Iksu on ja voitais ku oisitte sielä joskus :**** !

      Poista
  6. Ja ihan kirjoitettuakin asiaa,kuvien lisäksi! Tuntuu kuin olisi lahjoja saanut.Kaikkea hyvää sinulle Hertta ja koko teidän ihanalle poppoolle.Ja kyllä kaikki todellakin aina järjestyy,siinä Stefan on ihan oikeassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ihanalle Isomummolle ♥ ♥ Toivottavasti pian taas nähdään!

      Poista