Parikielinen parivuotias

Lucas täyttää ensi viikolla kaksi vuotta ja vaikka varsin hyvin tiedostan sen että jokainen lapsi on yksilö, on musta silti hauska lueskella mitä kaksivuotiaan normaalisti pitäisi osata ja vertailla taaperoita keskenään. Mä en ole oikeastaan ikinä jaksanut stressata siitä osaako Lucas tarpeeksi vai onko se jotenkin alikehittynyt - johtunee ehkä siitä että oon tosi kiinnostunut kaksikielisyydestä ja oon lukenut siitä niin paljon että mun päähän on todellakin iskostunut se että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja jokainen kehittyy omaa tahtiansa.

Jos joltain on siis mennyt ohi: mä puhun Lucakselle suomea, Stefan saksaa ja keskenämme me puhutaan saksaa. Mutta siis - miten Lucas kommunikoikaan? Monipuolisesti, sanoisin! Suomi oli kevääseen asti ehdottomasti vahvempi kieli, mutta nyt kun olemme kesän asumistilanteen vuoksi olleet paljon tekemisissä anopin kanssa, on saksakin vahvistunut hurjasti. Jotkut sanat Lucas on tosin keksinyt ihan itse, joko päästään tai yhdistelemällä kumpaakin kieltänsä (esimerkiksi suihku/duschen on sen kielellä dissi ja keksi on kika), mutta eiköhän nekin ajan myötä muutu oikeiksi.

Lucaksen "lauseet" ovat edelleen luokkaa verbi + verbi/äänne tai verbi + substantiivi/äänne tai substantiivi/tekijä + verbi/substantiivi ja näissä se myös sekoittelee kieliä keskenään (tai tunkee sekaan kieltosanan nää). Esimerkiksi:

"mennään essen" (essen = syödä)
"mennään brrrmm" (ajamaan autolla)
"mennään Papa/Oma/naauu" (eli jonkun luokse, viimeisin esimerkki Haisuli)

"Mama essen"
"Papa kuorsauksenääni" (= nukkua)
"Oma brrrmm"

Henkilöiden "nimet" on opetettu Lucakselle pelkästään yhdellä kielellä - mä en ole ikinä sanonut itseäni äidiksi, on paitsi kivempi olla kummallakin kielellä sama, on Mama musta myös paljon kauniimpi sana kuin äiti. Isi on Papa, jonka vuoksi paitsi Itävallan pappa, myös Suomen pappa on Opa. Stefanin äiti on Oma, mun äiti on Mummo. Miten muilla kaksikielisillä, onko joku tehnyt samanlailla vai onko kaikilla käytössä kumpienkin kielten sanat? Moni suomituttu ei oikein osaa puhua musta mamana, joka taas mulle on täysin looginen ja paljon luonnollisempi kuin töksähtävä äiti.

Eläimiä Lucas tunnistaa ison kasan molemmilla kielillään, mutta ei sano muita kuin pupu, kala, kukko ja ankka, muut kerrotaan miten mikäkin ääntelee - koira on vuhvuh, tipu piippiippiip, lehmä muu, norsu töö jne. Muitakin asioita se ilmaisee siten minkälaista ääntä mikäkin päästää - auto on brrmm (paitsi hälytysauto tietysti piipaa), kaktus (ja aika moni muukin rehu) on aiaiaii, juna tsutsutsutsu.

Muita Lucaksen itse sanomia sanoja on poppu/puppu (= loppu), kurkku, Bagger (kaivinkone), mennään, ukko (= ukkonen), Baby, pii (= piirtää), essen (syödä), kakka, pissa, bissi (= bussi tai pizza), vettä/pettä, tyttö, puu, Bier, omppu (= omena), kuu... Nimenomaan siis itse sanomia, on muitakin joita se toistaa pyydettäessä, mutta tässä listalla niitä jotka se sanoo ihan pyytämättäkin - nämä piti tänään lastenlääkärillä käydessä erottaa toisistaan!

Tämä postaus keskittyi siis ihan täysin pelkästään Lucaksen kielelliseen osaamiseen, muista kaksivuotiskuulumisista seuraa juttuja myöhemmin! Käytiin tänään tosiaan meidän ihanalla lastenlääkärillä ekaa kertaa sitten yksivuotistarkastuksen ja kaikki oli niin mainiosti että päällimmäisenä jäi mieleen että lääkäri oli kasvattanut pitkän tukan! Siltä pääsi myös epäuskoinen "Mitä, oikeesti?!" vastatessani lasketun ajan olevan huomenna.

Älkää silti soitelko tai jokojoko-häiriköikö Facebookissa, en vastaa, minä vaan pakkaan koska ensi viikolla muutetaan KOTIIN! Nyt herättämään Lucas ja sitten ihastelemaan mun vaatehuonetta, raksafirma meinasi unohtaa sen mutta ovat tänään vihdoin muuranneet siihen seinän, huomenna Lucas menee Krabbelstubeen niin pääsen heti maalaamaankin sen! Puspus! Niin ja jos jollain on toive missä järjestyksessä kuulumisia sopisi tulla - beibi, Lucas, remontti ... niiin, kertokaahan toiveenne :) !