Elossa ollaan!

Ei, me emme ole kadonneet tai matkustaneet minnekään, on vaan nyt ollut vähän hässäkkää erinäisistä syistä johtuen. Ensinnäkin Stefanilla on menossa viiden (5!) päivän vapaat ja toisekseen jääkiekon MM-kisat on täydessä tohinassa! Finskitutut tietää kuinka tärkeetä jälkimmäinen mulle on, joten ne ainakin ymmärtää miksi en ehdi koneella istua, ja jos istun, tutkin joukkueita, tilastoja ja katson vanhoja pätkiä Youtubesta. :D Stefan tossa yks päivä totesi että nää tulee olemaan pitkät kaks viikkoa! Se kun ei ymmärrä minkään urheilulajin katsomista ja hypetystä, koska eihän hän itse tee mitään, vaan urheilija, totta sekin. Lisäksi tästä läppäristä vanheni joku mainoksienesto-ohjelma, puoleen vuoteen missään ei ollut mitään mainoksia ja nyt niitä on jokapuolella joten dataaminen on tosi ärsyttävää.

Olin kerran Kreikassa kaks viikkoa kaverin kanssa ja mun äiti soitti että sillä on mulle ylläri kun tuun takas. Kotiin tullessani kysyin sitten tietysti että mikä se ylläri on ja se huijas että ei hän viitti sanoa kun se meni pieleen. Kiipesin yläkertaan ja siellä mua odotti tommonen pahvinen kaksmetrinen Mikko Koivu ♥ :D. Mikko on mun all-time-favourite, myös Stefan tietää mitä tarkoittaa numero 9!

Meidän toukokuu on muutenkin täynnä toimintaa, huhtikuussa kun ei ollut yhtäkään tärkeetä menoa. Esimerkiks vauvauinti alkaa ens viikolla, jee! Tänään Lucas täyttää seitsemän kuukautta, ja huomenna on vihdoin MKP-tutkimus. Teen siis huomenna kuukausipostauksen, kun saadaan mitatkin tietoon. En tiedä onko se nyt kuukaudessa kerännyt painoa paljoakaan, mutta musta tuntuu että se on ainakin kovasti pyöristynyt korvikkeesta johtuen. Loppukuusta on kontrolli Innsbruckin kurkkunenäkorvatohtorilla, sitä edeltävänä viikonloppuna mun finskikaveri tulee viikonlopuks meille, megajeeeee!

Me ollaan nyt viihdytty vaan ulkona kaikki päivät, esimerkiks eilen oltiin koko päivä Hochfilzenissä tuttujen luona. Tallusteltiin vuorten ympäröimän järven rannalla olevalle Seealmille kahville ja meidän piti kantaa Lucasta kun eihän meillä vaunuja mukana ollut. Otettiin kuitenkin tuttujen kantoreppu mukaan ja Stefan kokeilikin sitä takastullessa, mutta Lucas ei viihtynyt siellä kovin kauaa. Se on varmasti pienemmälle vauvalle tosi kätevä, mutta nykyään kun meidän iso vauva tahtoo heilua ja katsella kaikkea niin se ei ollut kovin hyvä. Stefan on jo pidempään haaveillut semmosesta selkäpuolelle kiinnitettävästä kantorepusta jonka kanssa vois sitten lähteä vuorille, mut sillon Lucaksen pitäis osata jo istua ilman tukea.

Unohdin kameran autoon joten ei ole kuvaa kuin kesäisestä Kaiserista.

Ainiin, harjoteltiin eilen ensimmäistä kertaa syömään itse! Banaania oli paljon muuallakin kuin suussa, mutta kyllä Lucas sen jujun tajusi. Syömisestä nukkumiseen - se on nukahtanut muutaman kerran vahingossa itsekseen sänkyynsä! Siksi vahingossa, koska se on syödessä ollut ihan uninen mutta sitten kun olen vienyt sen nukkumaan se onkin kokenut ihmepiristymisen. Oon kuitenkin jättänyt sen sänkyyn höpöttämään kun ei se ole kiukutellut ja ups, hetken päästä onkin kuulunut kuorsausta! Ei huono! Nyt täytyis myös saada Lucas untenmaille joten ciaooo!