maanantai 29. elokuuta 2016

Hellurei Suomi!

Heinäkuun puolivälissä me tosiaan sanoimme Innsbruckin kodille ensimmäistä kertaa loman merkeissä adjö ja suuntasimme auton nokan kohti Müncheniä. Entisestä kodista ajoi lentokentälle vain tunnin verran, joten kaksituntinen ajo tuntui melko pitkältä vaikka koko matka olikin pelkkää autobaanaa! Münchenissä meitä odotti jo Stefanin äiti ja tämän paras ystävä. Anoppi oli puhunut jo pitkään että haluaisi joskus lähteä meidän mukaan Suomeen ja kun mun ihana Mummoni vielä sanoi heidän olevan tervetulleita asustelemaan hänen luokseen loman ajaksi, oltiin jo heti menossa!


Otettiin tämäkin loma melko rennoissa merkeissä: vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa mutta näin myös muutamia mun tärkeitä, pitkäaikaisia ystäviä - joista kahden kanssa bailattiin kirjaimellisesti ihan aamuun asti! Taas me kohdataan kuin päiviä ois mennyt vaan, elämälle kiitos, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi kun tavattiin ... Saattoi ihan pari Kaijaa ja muutama muistelubiisi tulla laulettua ja todettua että kyllä vanhatkin vielä jaksaa, vitsi oli niin kivaa pus!


Näissä kuvissa ollaan mun veljen perheen kanssa Varpaisniemessä uimassa joka oli aivan mahtava uimaranta, harmi vain että olen ilmeisesti vähän liian ulkosuomalaistunut enkä pystynytkään niin kylmässä uimaan! Pojat sentään läpsytteli jonkin verran, niissä selkeästi virtaa suomalainen veri! Äitin luona saunasta uskaltauduin kyllä uimaan ja vaikka se oli kyllä äärimmäisen viileää, oli se samalla kyllä niin ihanaakin! Viimeisenä iltana myös Stefan pakotti itsensä järveen ja uikin heti naapuriin asti. Lucas taas olis halunnut uida joka päivä!



Rantaleijona-Florian, joka myös kaatui järveen mutta eipä haitannut!


Anna-tädin luona landella oli hirvittävästi tilaa juosta ja tutkia, kuin myös ihania miesryöniä...



Loman loppupuolelle oli mun isi sopinut melkoisen hauskuuden - vene-ajelun! Se olikin varsinkin mulle ihan yksi kohokohdista. Kuten olen monesti todennut, täällä vuorten keskellä tulee usein ikävä vettä - sitä mikä on suomalaisille aivan normaali, monille jopa ihan jokapäiväinen, asia. Vaikka muuten lomalla ripotteli vettä joka päivä, sattui meidän veneilyillalle aivan mainio sää joka kruunasi loistavan iltapäivän!




Florian ja Lucas pääsivät molemmat ohjaamaan, onneksi ei ollut Päijänteellä ruuhkaa...




Näihin tunnelmiin päättyi anopin ja hänen ystävänsä loma, he kun lähtivät seuraavana aamuna kohti kotia. Me jäimme vielä pariksi päiväksi kunnes koitti meidänkin aika! Lomilla on aina ihanaa mutta borta bra, hemma bäst, kotiin on vielä ihanampi tulla. Toivottelin jo silloin kaikkia tervetulleiksi meille mutta sanon vielä täälläkin: tulkaa tulkaa tulkaa! Olis ihana nähdä ihmisiä ennen ensi kesää, sitä ennen me tuskin pohjoiseen päin ollaan tulossa! :)

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia taas kerran. Kiitos vielä viimeisestä. Innsbruck on äärimmäisen hieno kaupunki. Kyllä meidän oli helppoa puistoilla poikain kanssa 😊 ja joo. Voit uskoa että talvilomalla olen taas siellä 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itselles ja teretulemas, en tiedä mikä on viikko 6 mutta 6.2. mulla alkaa loma. :)

      Poista
  2. Hihii onneks meillä ei oo Lucaksen kanssa aina kuvissa suut auki :D ihan sika kova ikävä teitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiiiiin ihania kuvia kaikista ♥ ♥ ♥

      Poista