sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Sä laitoit minut nettiin

Aloin kirjoittamaan blogia kolmisen vuotta sitten ystäväni pyynnöstä - olisi kiva lukea meidän kuulumisia ja nähdä kuvia Lucaksesta. Ensin kirjoittelinkin ainoastaan sukulaisia ja kavereita varten kunnes jostain tarttui mukaan lisää lukijoita. Osa toivoi vauvoihin liittyviä juttuja, toiset halusivat mun kertovan ulkomailla asumisesta, kolmannet olivat kovia Tiroli-faneja ja tykkäsivät siihen liittyvistä teksteistä ja kuvista.


Mielessä on tottakai käynyt myös lasten oikeuksiin liittyvät asiat, se, miten paljon heistä kirjoitan tai minkälaisia kuvia heistä julkaisen. Toisin kuin suomalaisia perhebloggareita, ei mua pelota esimerkiksi voidaanko lapsia myöhemmin kiusata heistä netistä löytyvän materiaalin takia. Jos poikien nimillä yrittää googlata, ainoa mitä löytää on sairaalan babygalleriassa olevat syntymäilmoitukset. Kuvagooglauksella ei löydy yhtäkään kuvaa, ei vaikka kirjoittaisi molempien nimet samaan hakuun.


Olisi ehkä eri asia jos kirjoittaisin blogia sen maan kielellä jossa asumme, eli saksaksi. Silloin olisi kenties helpompi alkaa etsimään tietoja ja kuvia - mutta silloinkin pitäisi ensin tietää edes se että kirjoitan koko blogia! Ja että kirjoitan sitä lempinimelläni! Munkaan nimellä ei löydy mitään muuta kuin samaiset sairaalan ilmoitukset, sillä olen Facebookissakin tyttönimelläni - jota moni muuten on ihmetellyt. Siihenkin on kuitenkin fiksut syyt: kaikki vanhat tutut jotka liittyvät vasta nyt Facebookiin löytävät mut helposti mutta kukaan uusi tuttu (ts. henkilö joka tuntee mut mun nykyisellä sukunimelläni) ei mua löydä ellen niin tahdo! Ha!


Sitten joskus kun pojat alkavat ymmärtää tällaisista asioista, saavat he tietysti itse päättää mitä blogilleni teen (jos tätä silloin enää edes olemassa on). Tällähetkellä tämä kuitenkin on tärkeä paikka kirjoitella ajatuksia (vaikkakin viimeisen reilun vuoden aikana toki vähemmän), laitella kuvia sukulaisia varten ja lueskella vanhoja muistoja. Nyt varsinkin Florianin kasvaessa on ollut hauska lukea miten se kehittyy kahden vuoden takaiseen Lucakseen verrattuna. Esimerkiksi puheen suhteen molemmat ovat näin 1,5-vuotiaina olleet täysin samalla tasolla - Mama, Papa sekä lisäksi yksi sana! Lucaksella se oli kala, Florianilla nenä...


Mä en siis koe mitään tunnontuskia vaikka tällaisia moraalisia vääryyksiä teenkin - kirjoitan asioita muista ihmisistä ja julkaisen kuvia joita nämä kyseiset henkilöt eivät itse ole valinneet julkaistavan. Kuten sanoin, isompina saavat itse sitten päättää kuinka kammottava asia tämä onkaan ollut. Siihen asti, yritän pysyä taas enemmän linjoilla! Stefan viettää kuitenkin juuri "talvilomaansa" ja kelit on hellineet (aina +25°C asti) niin hilijasta o! Pusii!

6 kommenttia:

  1. Kääk.Ensin katsoin huolestuneena että Lucas ajelee ilman apufiltsuja. Onnekseni hiffasin sen vihreän pyörän olevan potku-sellainen.Hattivatit ja Haisulit plakkarissa 😊 Ihania olette kaikki, maisemat mukaan lukien ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo asiantuntijat suosittelevat että ensin tollaisella eikä apulfiltsuilla :D ! Jee, saan mukit jo ens kuussa ♥ !

      Poista
  2. Ihanaa ihanaa kuulla taas teistä ja lapsista,oli se sitten moraalisesti oikein tai väärin.Enkä todellakaan usko,että pojatkaan koskaan näistä mieltään pahoittavat.

    VastaaPoista