lauantai 17. maaliskuuta 2018

Hiihtoloma Suomessa ♥

Juuri kun viimeksi hehkutin ihanaa talvea, bongasin siitä seuraavalla viikolla itselleni keuhkokuumeen. Alun ehdoton vuodelepo tuntui kurjalta mutta oli onneksi aika pian kärsitty, sen sijaan antibiootti-kortisoni-kuureja lateli keuhkolääkäri viikkotolkulla. Viimeisiä puhdistuslääkkeitä napsiessani alkoi jäätävä kurkkukipu joka osoittautui streptokokeiksi nielussa! Onneksi aikoinaan valitsin itselleni aivan ihanan omalääkärin joka ottaa kaiken heti todesta ja tekee just oikeat kokeet niin että diagnoosi osuu nopeasti oikeaan ilman että tarvitsee päiväkausia kärsiä.


Noo, parempi näin - lapset on sentään pysyneet perusterveinä (yskää ja nuhaa lukuunottamatta), tai no, toissaviikolla saatiin mahatauti iloksemme.. Tosin siitäkin kärsiessämme ajattelin vain että mieluummin aina se kuin esimerkiksi täitä, niitä meillä ei olekaan vielä koskaan ollut! Oli mikä tauti oli, sitä ennen tehtiin kuitenkin jotain tosi kivaa: käytiin Suomessa!



Yhtä kertaa lukuunottamatta ollaan oltu Suomessa aina vain kesällä, joten odotukset talvilomaa kohtaan oli vähän pelonsekaiset (varsinkin kun mun äiti oli just sitä ennen käymässä meillä niin positiivisena "En muista milloin olen viimeksi nähnyt auringon"). Mutta meillä oli niin ihanaa! Parin päivän harmauden jälkeen taivas aukesi ja se aurinko paistoi meille melkein joka päivä! Ja voi miten nykyteknologia on mahtavaa, oli niin helppo joka päivä soitella videopuheluja kotiin jääneen isin kanssa ja lähetellä videoita ja kuvia.



Menomatka oli vähän kurja, sillä Lucas oksensi molemmilla lennoilla ja automatkallakin vielä monta kertaa. Silloin mietin vain kokoajan että jahka päästään kotiin en lähde enää ikinä never ever koskaan minnekään! Kunnes sitten kotimatkalle katsoin pahoinvointirannekeiden paikat tarkemmin eikä Lucas oksentanut kertaakaan, edes sellaisessa pienessä heiluvassa potkurikoneessa. Joko ne oli oikeasti ensin huonosti tai sitten lumevaikutus auttoi - mikä ikinä olikaan, saatan uskaltaa sittenkin lähteä vielä jonnekin.



Pakkanen oli meille keskieurooppalaisille aika rapsakka (tai ei oikeastaan meille, mutta lasten kengille ja hanskoille lukemat oli vähän liikaa) mutta viihdyttiin silti ulkona koska pulkkailu oli niiiin hauskaa! Lisäksi siellä oli aivan uskomattoman kaunista koska lunta oli niin paljon - eihän me tunneta esimerkiksi teiden lumisuutta muuta kuin metsästä! Tosin tänä talvena meidän lumet on muutenkin olleet aika vähäiset, onneksi ylhäällä on sentään aina lunta.


Ei kyllä tehty taaskaan mitään ihmeellistä, vietettiin vain laatuaikaa kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa. Pulkkailtiin tosiaan joka päivä useamman kerran, syötiin riisipiirakoita, paijailtiin kissoja, vietettiin enon ja serkkujen luona pulkkamäki-vohveli-iltapäivää, käytiin katsomassa tädin koiria... Ja oltiin vaan! Mummolassa oli vain äärimmäisen kylmä, onneksi isomummo toi meille ihanat uudet villasukat, ihan harmittaa että kotona on niin lämmin ettei tarvii pitää niitä!


Olin myös aika hurja ja uskaltauduin ajamaan ensimmäistä kertaa autolla lumella! Itävallassahan talvirenkaat tarkoittavat vain kitkarenkaita sillä kaikki pienimmätkin tiet suolataan suliksi. En ehkä kaupungissa lähtisi ajelemaan, mutta Jämsässä ei liiku juuri mitään (ei autoja, kävelijöitä tai pyöräilijöitä) joten siellä on oikein leppoisa ajella kun ei risteyksissäkään tarvitse miettiä ketään muuta kuin itseään!


Kotiin oli kuitenkin taas ihan parasta palata, varsinkin juuri syystä että joka paikkaan pääsee kävellen (tai fillarilla). Meillä oli kuitenkin aivan ihana loma (josta onneksi muistona kasa kuvia ja videoita) - kiitos kaikille kaikesta ♥ ! Tulkaa tekin meille, meilläkin on ihanaa!

4 kommenttia:

  1. Loysitte Frankusta sen lennokin 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi ehkä sanoa että löydettiin kun ei etsitty, satuttiin vaan kävelemään sen ohi portille vaeltaessa. :D Oli hyvä vaihtoaika, ei todellakaan ehtinyt tulla aika pitkäks. :D

      Poista
  2. Ikävä ❤️🎈Hauskaa Vappua.

    VastaaPoista