perjantai 12. syyskuuta 2014

Viiden tähden irtiotto

Cotoletta! Con patatine fritte! Grande! Piccolo! Eli terveisiä Italiasta! Mun italian osaaminen rajoittuu näihin duunissa asiakkailta (pakolla) opittuihin termeihin, joten ehkä ihan hyväkin että vaikka olinkin viettämässä aikaa Italiassa, tapasin siellä noin neljä ihmistä jotka puhuivat kyseisen maan kieltä. Niin, jos täkäläisiltä kysyisi, en todellakaan ollut itse saapasmaassa, vaan Südtirolissa.


Ainoa inhottava oli matka - autobaana on jopa tässä tilassa ihan jees, mutta sitten meidän piti ylittää kahden kilometrin korkuinen vuori serpentiiniteitä pitkin päästäksemme alas kyseiseen Passiertal-laaksoon. Ei naurattanut.

Täytin elokuun lopulla vuosia jonka ihana mieheni oli jälleen huomioinut. Monelle on tärkeää saada sitä laatuaikaa puolison kanssa tai omaa aikaa jatkuvasti, meille on riittänyt mainiosti se kun Lucas on iltaisin mennyt nukkumaan. Nyt Stefan kuitenkin oli fiksuna ajatellut että vapauden ajat alkaa kahden lapsen myötä olla pian lopullisesti ohi ja pestannut äitinsä hoitamaan Lucasta ja varannut meille hotelliloman Südtirolista! Eikä ihan mitä tahansa omppuhotellia, vaan viiden tähden wellnessloman!


No okei, ei se kyllä uskaltanut sitä varata ennenkuin kysyi multa (samalla kertoen että saa -50% alennuksen koska hotelli oli yksi sen työpaikan partnerihotelleista). Ensin pidin sitä aivan mahdottomana ideana (sekä järjettömänä rahantuhlauksena...) mutta luojan kiitos sitten hellyin, meillä oli aivan ihana loma! Ja tuli kyllä ehdottomasti tarpeeseen kaiken tämän remontti-, päiväkoti- ja vauvastressin keskellä ja olinkin tosi yllättynyt miten hyvin osattiinkaan rentoutua ja ottaa ilo irti!


Südtirol, Etelä-Tiroli, Alte Aldigo on siis Italian pohjoisin provinssi jolla on erittäin laaja itsehallinto, oma kulttuuri sekä kieli ja ainakin keskieurooppalaiset pitävätkin sitä ihan omana maanaan - katsottiin paikallisuutisia jossa joku virkamieskin puhui siitä "maana", vaikka kyseessä onkin tosiaan pelkkä maanosa. Me oltiin vielä niin lähellä Itävallan rajaa että kyseinen kylä oli lähes täysin saksankielinen, mutta hieman alemmas ajellessa myös italiaa kuulee enemmän vaikka koko Südtirol onkin 70-prosenttisesti saksankielinen.


© www.quellenhof.it

Kylästä tai südtirolilaisuudesta en osaa kertoa mitään koska mehän oltiin koko kaksi päivää vain ja ainoastaan hotellissa, jawohl! Olin erittäin epäileväinen että noinkohan me sovitaan kyseisen hotellin asiakaskuvaan: kuka jaksaa haahuilla kylpytakki päällä koko päivän ja illalla vetää fiinin kuuden ruokalajin illallisen tehtyään just ei yhtään mitään koko päivän? Voin kertoa, ei tuottanut hankaluuksia, kumpikaan! Saatiin suljettua itsemme (tai toisemme) ihan täydellisesti lomamoodille ja rentouduttiin kyllä todellakin kahden menneen ja entiedäkuinkamonentulevan vuoden edestä.


© www.quellenhof.it

8000 neliön wellnessalue (sisältäen kaikkien erilaisten altaiden ja rentoutumispisteiden lisäksi mm. 22 saunaa joista kolme suomalaisia) ei pitänyt meitä kiireisinä (eihän lomalla saa kiirehtiä), mutta otteessaan kyllä! Se kylpytakissa ja -töppösissä ympäri hotellialuetta pyöriminen osoittautuikin oikein mainioksi ajanvietteeksi, varsinkin kun sattui olemaan kaunis sääkin. Mun mummon savusaunassa (vaiko?) on taulu "Kun soivat kiukaan mustat urut unohtuvat arjen surut" ja se päti kyllä tällä reissulla - aina siihen asti kunnes eräässä höyryhuoneessa huomasin että siellä oli samanlainen tuikkiva tähtikatto kuin meidän sairaalan synnytyssalissa...

Oon ollut yhden kesän viiden tähden hotellin ravintolassa töissä ja musta se touhu oli lähinnä huvittavaa joten jopa itse ruokailut epäilytti mua aikalailla! Mutta sain taas yllättyä positiivisesti, tunnelma oli nipon sijaan kodikas ja kun tarjoilijan maistattaessa viiniä Stefanille katsoin muualle, piti mulla pokkakin. Joo, sellainen ylifiini hienostelu ei oikein ole mun juttu, mutta oli kyllä hauskaa taas pitkästä aikaa syödä noin hienosti (ja hyvin), viimeisin kerta kun tais olla toissatalvena Stefanin työpaikalla. Tälläkään kertaa en ollut ihan täysin varma kaikista syömistäni ruuista, mutta hyvää oli!


Entäs miten pärjäsi Lucas? Älyttömän hyvin, yhtäkään ikäväkyyneltä vuodattamatta! Se oli käynyt joka kerta kiltisti sekä yö- että päiväunille ja ollut muutenkin mitä mukavin hoitolainen joka tietysti sai mun sydämen hyvin keveäksi! Ehkä siitäkin oli kiva kun ei tarvinut friikkikiukutella kahteen päivään, uhmaikäisethän kun yleensä uhmailevat ainoastaan niille kaikista lähimmille ihmisille, kuten tuntuu tekevän myös Lucas. Välillä musta tuntuu että se uhmaakin ainoastaan mulle, mutta ehkä ihan hyväkin koska mulla onkin huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä kuin Stefanilla! Tästä ihanasta "lasken kymmeneen, ei auta, jatkan tuhanteen"-vaiheesta kirjoittelen kuitenkin myöhemmin, nyt heibba!

4 kommenttia:

  1. Voi,miten ihana kuva Lukaksesta uudessa hatussaan Haisulin kanssa!Ja miten ihania lomakuvia!
    Kyllä, minun rantasaunassani on todellakin tuo taulu lauseineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hattu taitaa olla Lena-serkun peruja, se löytyi kellarista muuton/siivouksen yhteydessä eli ei ole ainakaan uusi, niin ja Haisuli aina leikkii meidän kanssa ulkona. :D Ja oho, muistin siis oikein, en ollut varma oliko se sittenkin Mäkijärven rantasaunalla, tosin voihan se olla että sielläkin oli moinen :) !

      Poista
  2. Kiva,että kaikilla oli kivaa. Ihanan näköistähän siellä oli. Ruskakin jo??? Skypeillään tässä piakkoin. 5vk ja ollaankin jo siellä :) Terveisiä molemmille pojille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä on ruska? :D Ylimmässä kuvassa mun punainen paita heijastuu auton ikkunaan ja neljäs on tosiaan tuolta sivuilta peräisin (eli joku vanha) koska mä otin ehkä kolme kuvaa, eihän kameran kanniskelu kuulu wellnessiin ;) ! Skypeillään vaan heti kun madamelle sopii ja terkkuja myös sinne pojille! :)

      Poista