torstai 18. syyskuuta 2014

Haaveita arjesta

Kun asuu remonttia evakossa paikassa jonne ei koskaan normaalitilanteessa muuttaisi ja jossa joka päivä täytyy pitää yllä "asiat vois olla huonomminkin"-mieltä ettei vajoa synkkään kuiluun, sitä oppii arvostamaan ihan tavallisia, arkipäiväisiä asioita. Kerron teille muutaman esimerkin, voitte seuraavan kerran niitä tehdessänne miettiä mua ja olla hetken onnellinen että teillä on mahdollisuus tehdä juuri niin! Ai mitäkö mä ikävöin?


  • Sitä, että saa pestä pyykkiä ihan itse, milloin tahtoo ja miten tahtoo. Ilman että niitä tarvitsee antaa jollekin (anopille) mukaan tämän töihin ja sitten miettiä kuinka kiva onkaan kun se ripustelee niitä pikkuhousuja ympäri sitä työpaikan pesuhuonetta kuivumaan vaikka on sata kertaa painottanut että EI TARVITSE.
  • Sitä, että suihkussa käydessä ei tarvitse kokoajan pelätä milloin vesi alkaa hiljalleen kylmetä muuttuen lopulta aivan jäätäväksi. Vähän turhan usein on jäänyt se tärkeä hoitoaine laittamatta tai jalat sheivaamatta kun ei vain ole uskaltanut.
  • Sitä, että ei tarvitse miettiä pitäiskö kuitenkin tiskata kylmällä vedellä että sitä lämmintä vettä riittäisi varmasti sekä Lucaksen kylpyyn että omaan suihkuun. Eikun ainiin, eihän kohta tarvitse tiskata ollenkaan!
  • Sitä, että jos illalla on vielä lämmintä vettä jäljellä, niin myös silloin näkee tiskata koska keittiössä on paljon muutakin valoa kuin yksi kämäinen kattolamppu ruokapöydän päällä. Eikun taas unohdin, meillähän on tosiaan kohta tiskikone!
  • Sitä, että voi luottaa siihen että kodinkoneet toimivat - esimerkiksi uuni ei yhtäkkiä vain hajoa kesken karjalanpiirakoiden leipomisen. By the way, kermaperunat onnistuu mainiosti mikrossakin!
  • Sitä, että jos kotona ei ole leipää tai tekee mieli jotain herkkua, senkus pistää leipoen. Koska se uuni tosiaan toimii.


  • Sitä, että ei tarvitse minuuttikaupalla väännellä kahta eri hanaa saadakseen sopivan lämpöistä vettä, vaan on yksi ainoa hana josta on helppo ja nopea valita se oikea lämpötila. Kahdesta hanasta yhdisteltynä se menee kokoajan joko liian kylmäksi tai kuumaksi.
  • Sitä, että se lämmin vesi tulee nopeasti putkia pitkin raanasta ulos. Kun on huutavan ja rimpuilevan lapsen peppu pestävänä, on ihan kiva ettei sitä lämpenemistä tarvitse odotella tunnilta tuntuvaa aikaa.
  • Sitä, että ellei ole kutsunut ketään kylään, kukaan ei myöskään vain ilmesty päivittäin. Sitä, kun tahtoo olla rauhassa niin saa myös olla rauhassa. Sitä, että aamuisin herätessä kukaan ydinperheeseen kuulumaton ei istu jo keittiössä.
  • Sitä, että voi rauhassa käydä ovi auki vessassa ilman että tarvitsee pelätä että kohta joku varmasti tulee (taaperoiden vanhemmat tietävät että vessan oven voi toki laittaa kiinni, mutta hieman turhaa se muutaman sekunnin vuoksi on).
  • Sitä, että voi hillua vähissä vaatteissa tai halutessaan vaikka ihan alasti kuten kotona normaalistikin voi. Jos joku sattuukin tulemaan niin sitä ehtii kyllä laittaa jotain päällensä, koska tulija koputtaa ja odottaa että ovi avataan, ei vain astu sisälle.


  • Sitä, että jos ulkona on kylmä, kukaan ei voi sanoa että ei muka sais laittaa patteria päälle koska se on niin kallista vaan pitäis lämmittää yhtä hikistä pikkuista keittiön uunia puilla. Varsinkin kun maksaa 200 euroa kuussa pelkästään sähköstä ja vedestä.
  • Sitä, ettei tarvitse pyydellä ketään "ottamaan roskia mukaansa" koska voi viedä ne ihan itse sinne roskiin ihan milloin tahtoo. Sitä, että voi heittää biojätteen takapihan kompostiin vaikka keskellä yötä.
  • Sitä, että kun meinaa lähteä kipaisemaan kaupasta jotakin, senkus lähtee. Sitä, että pelkän maidon hakemiseen ei tarvitse varata tuntitolkulla aikaa, koska ei tarvitse miettiä bussiaikatauluja (jotka landella ei mitkään kovin kummoiset ole) tai sitä pystyyköhän kävelemään sitä ja tätä mäkeä ilman ennenaikaisen synnytyksen riskiä.
  • Sitä, että bussipysäkiltä kotiin ei tarvitse yrittää kivuta jättimäistä mäkeä ylös sitä samaista ennenaikaista synnytystä peläten.
  • Sitä, että kotiin päästessä on ihana olla kotona, kotona jonka on itse valinnut näyttävän juuri siltä miltä se näyttää. Silmiä ei särje joka puolelta tunkeva puunväri tai muuten vaan aikansa eläneet huonekalut ja mikä parasta - lattioiden materiaali on jotain aivan muuta kuin painajaismaista lattiamattoa.
  • Sitä, että on tosiaan kotona. Ei pelkästään fyysisesti, vaan varsinkin myös henkisesti.


Vaikka meidän koti ei todellakaan tule olemaan valmis kun sinne viimeistään kolmen viikon päästä muutamme, tiedän jo nyt, että tunnen varmasti heti olevani kotona. Nämä neljä kuukautta täällä evakossa hormonipäissään on olleet erittäin pitkät mutta toki samalla kasvattaneet kärsivällisyyttä aikalailla! Ja kuten sanoin - sitä on tosiaan oppinut arvostamaan asioita jotka ennen olivat (ja onneks pian taas ovat) ihan jokapäiväisiä, sellaisia joihin ei koskaan kiinnittänyt huomiota koska se nyt sattui olemaan sitä normaalia arkea.

Niinpä, enää ehdottomasti maksimissaan kolme viikkoa, nyt todellakin kiihdytellään jo aika lujaa loppusuorilla! Ja syytä onkin, koska neljän viikon päästä mun äiti miehensä kanssa saapuu jolloin tahdon juhlia myös Lucaksen syntymäpäiviä ja ennen sitä pitäis ehkä ehtiä tekemään jotain tarjottavaakin. Mutta jos ei ehdi niin ei senkään niin väliä, saahan sitä ostettua kaupastakin! Kunhan pääsen kotiin! Nauttikaahan tänään vaikka siitä pyykinpesusta, pian mäkin taas saan tehdä sitä, jihuu!

6 kommenttia:

  1. Voi apua!!! Sä oot kestäny hyvin! Multa olis kovalevy jo hajonnu =D

    Noi maisemat ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi ihminen pystyy rahaa säästääkseen tosiaan melkoisiin ihmeisiin ;) Oishan sitä voinut muuttaa jonnekin normaaliin vuokrakämppään mutta siitähän olis joutunut maksamaan, yök :D !

      Poista
  2. anteeks mä en kestä ees lukea:D mä en kestäis sit yhtään! Mutta noissa maisemissa kelpaisi olla;) ja anteeksi, sama levy soi taas, mutta mä en kestä tota poikaa! miten voikin olla noin suloinen? ja toi kikkaratukka!! kunnon prettyboy<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin neljän kuukauden jälkeen alkaa mullakin hiljalleen sietokyky loppua, silläpä mä jaoin nää teillekin et voitte tosiaankin nauttia ihan niistä arkipäiväisistä asioita :D ! Ja hyvä levy on, taidan soittaa sulle aina samaa mut hei mitäpä me sille voidaan että on niin söpöt pojat ;) ♥

      Poista
  3. Hyvä ty,että olisin tyttö! Minä kyllä nykyään ikäihmisenä olen jo kasvattanut aikamoisen sietokyvyn,mutta noin nuorena en usko,että olisin selvinnyt yhtä hyvin "toisten nurkissa" asumisesta noin pitkään.
    Ja on hyvä,että sinulla on tämä blogimahdollisuus purkaa välillä tunteita suomen kielellä ja saada sympatiaa.Eikös se vähän helpota? Tsemppiä näiksi viimeisiksi viikoiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän me periaatteessa toisten nurkissa asuta, mutta toi mummeli vaan tulee aina kastelemaan noita kukkiansa tai tuomaan jotain vihanneksia tms. :D Ja tämä tosiaan on mahtimahdollisuus, aika harva kun näitä mun suuuuuria ongelmia ymmärtää ;) Tosin Stefanin tädin mies (hänkin siis jo eläkeiässä eikä mikään valittajaluonne) just sanoi että "Jos mun pitäis asua täällä niin mä kyllä masentuisin", siitä tuli heti mun bestis. :D

      Poista