sunnuntai 31. elokuuta 2014

Päiväkoti kutsuu, iik!

Meitä ihmisiä on erittäin moneen junaan, varsinkin äiti-ihmisiä. Tuntuu että juuri äiti-ihmisistä osa todellakin jää sinne asemalle, tietenkään yhtään niitä lapsettomia henkilöitä yliarvioimatta, niistäkin tottakai löytyy melkoisia tapauksia. Tässä pian lähes kaksivuotisen äitiyteni aikana oon kuitenkin ymmärtänyt, että juuri äidit ovat ehkä yksi pahimmista ihmisryhmistä mitä tämä maailma päällään kantaa.


Kun ystäväni, kahden lapsen äiti, kertoi mulle aloittelevansa (kyllä, tuo verbi on hyvin kuvaileva, koska kyse oli yhdestä päivästä viikossa jolloin lapset olivat isän kanssa kotona) jälleen työntekoa nuorimmaisen ollessa puolivuotias, onnittelin häntä. Samoihin aikoihin hän kertoi vanhimpansa menevän parina päivänä viikossa muutamaksi tunniksi päiväkotiin. Onnittelin jälleen, hieno päätös!

Ei, kyseisestä äidistä ei tuntunut samalta. Hänestä oli kiva päästä jälleen tekemään vähän töitä ja hänestä oli ihanaa, että vanhempi lapsi pääsi säännöllisesti omiensa, samanlaisten hurjapäiden, joukkoon päiväkotiin. Mutta ajatus siitä, miten muut ihmiset asiaan suhtautuisivat, nakersi vähän tätä positiivista fiilistä. On jännä, miten kotiäitejä pidetään laiskoina yhteiskunnan elätteinä, mutta samaan aikaan monen mielestä olet itsekäs, lapsesi hylkäävä, miksi-koskaan-teit-lapsia-jos-et-jaksa-huolehtia-niistä-laiskuri, jos satutkin viihtymään jälleen työelämässä aikuisten ihmisten keskellä saati tunkemaan lapsiparan päivähoitoon, tuohon hirvittävään helvettiin joka jättää lapseen ikuiset henkiset arvet.


Kuten viimeks mainitsin, Itävallassa päiväkodin ikäraja on kolme vuotta. Sitä nuoremman lapsen mahdollisuus ns. perhepäivähoitajaan tai tällaiseen "Krabbelstubeen" vaihtelee ihan paikkakunnittain, isommissa kaupungeissa on tietysti paremmat mahdollisuudet. Täällä meidän pienessä kylässä ei kunnan puolelta ennen ollutkaan kuin pelkkä päiväkoti, kunnes keväällä saimme kirjeen, jossa päättäjät olivat keksineet kysyä paikallisilta olisiko täällä tarvetta myös tällaiselle "pienten päiväkodille".

Tarpeesta ei voi ehkä puhua, sillä toukokuisessa infoillassa erittäin monella oli sama ajatus kuin meilläkin - ihan vain pelkkä virikehoito. Syiksi mainittiin esimerkiksi se että eivät oikein tunne saman ikäisiä lapsiperheitä tai että taapero tarvitsee myös muitakin kavereita kuin mamin ja uuden vauvan. Check! Mun fiilis ehkä vähän parani, en ollutkaan ainoa kotona loisiva joka yritti vain ajatella lapsosensa parasta. Sitä ennen tuntui ihan täysin mahdottomalta ajatukselta ettäkö minä, siis minä joka en käy töissä, laittaisin Lucaksen hoitoon varastamaan paikan joltain sitä oikeasti tarvitsevalta!


Millainen tämä Krabbelstube sitten siis on? Taaperon voi viedä sinne noin kello 7-7:30 alkaen, kuitenkin viimeistään puoli yhdeksään mennessä, koska silloin he yleensä lähtevät ulkoilemaan. Ryhmässä on maksimissaan kaksitoista 1-3-vuotiasta joita on aina kaitsemassa kaksi ihanaa lastenhoitajaa (joo, mähän sain just ja just kyyneleet pidäteltyä kun ne oli musta niin sympaattisia...). Taaperon saa tietysti noutaa milloin haluaa, mutta tuvan täytyy olla tyhjä viimeistään puoli kahdeltatoista. Kyse ei siis todellakaan ole mistään kokopäivähoidosta ja kuten todettua - Lucakselle varattiin yksi päivä viikossa. Eli saa nähdä millaisia kamalia arpia se sieltä mukanaan tuokaan. Tilille tämä tuo noin 30 euron loven kuukaudessa, aika paha sekin.


Yksi asia mitä kovasti jännityksellä odotan on se, millaiseksi muuttuu Lucaksen saksan taitaminen! Nythän sen vahvempi kieli on tietysti suomi koska suurimman osan päivästä se viettää mun kanssani, mutta tässä kesän aikana se on imenyt myös saksaa ihan mielettömästi ja osa sanoista tuleekin pelkästään isinkielellä (esimerkiks syödä (essen) sekä kalja (Bier), niinpä, mitä lie touhuavat kaksin ollessaan...). Toinen mitä odotan on se, mitä saankaan raksalla aikaan ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni! Tai no, pikkuveli ilmoittelee itsestään kyllä erittäin ahkerasti, mutta sen häirintä ei todellakaan ole mitenkään verrattavissa ikiliikkuja-Lucakseen.

Niin, kuten joku suomalainen totesikin, kyseessä on ennemminkin kerho kuin mikään päivähoitopaikka joka lieneekin totta. Oli mikä oli, kyllä tämä mami on hirmuisen jännissään! Mutta kuten myös todettua: kuulunee asiaan. Onneks oon saanut muutaman kuukauden jo totutella mietteeseen (koko Krabbelstube aloittaa siis ihkaensimmäistä päivää huomenna koska Kindergarteniin on tässä kesän aikana remontoitu sille sopiva tila) ja onneks tämä alkaa sentään edes nyt niin että Lucas ehtii olemaan siellä kuukauden ennen beibin syntymää eikä kaikki muutokset tule samalla kertaa, sellaiseen myrskytykseen pieni pää kun on vielä liian pieni. Ja jos myrsky onkin sittenkin liian hurja, on ihana tietää ettei tämä todellakaan ole pakollista, mä kun tulen olemaan kotona vielä jonkin aikaa.


Katsotaan huomenna miten meillä sujui! Miten teidän ensimmäiset hoitopäivät on lähteneet käyntiin: kummalla on tullut itku, taaperolla vai mamilla vai ovatko molemmat pysyneet lujina? :)

Ps. Kuvat liittyvät päivähoitoon nollaprosenttisesti, mutta ovat sentään tältä aamulta - Lucas heräsi ruoanhimoissaan jo kuudelta joten me oltiin jo ennen yhdeksää ulkona ja silloin edes pilvetkään eivät olleet jaksaneet nousta vielä kovin korkealle!

8 kommenttia:

  1. Hihiii olihan se jännää ku Luna aloitti Tuulalla ekaa kertaa, ihme kyllä mä pysyin tosi coolina kuten tietty Lunakin. Autoon ku pääsin taisin muutaman maanmatos kyyneleen tirauttaa ;) Mutta auta armias ku melkein kolmen vuoden jälkeen piti sanoa tutulle perhepäivähoitajalle heipat, siinä ei enää pystynytkään olemaan yhtään cooli, kukaan meistä. Ja nythän meillä alkoi päiväkoti, noh viikko ehdittiin olemaan ku neiti tuli kipeeksi. Mutta tosi hyvin on sielläkin mennyt, mitä nyt yks tyttö oli haukkunut Lunaa peikon näköiseks ;) ehkä me selvitään :D Lucas on varmasti kerhon kovin kundi ja hurmaa kaikki ihanalla olemuksellaan. Ja oota vaan ku alkaa kinuamaan sinne myös "vapaapäivinä" koska kuka muka jaksais aina vaan tyhmän äitin kaa olla :D pusut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nomut onhan sillä aika paksu tukka ;) Meidän tutustuminen kestää yhden kokonaisen viikon joten ehkä mä selviän kun ei vaan heti tarvii toista hylätä ! Kinuamista saa kyllä hetken odotella, ei noilla sen taitamilla sanoilla vielä ihan sellaisia höpötetä :D

      Poista
  2. Kyllä mä ainakin porasin jokaisen lapseni kohdalla jättäessäni heidät ensimmäistä kertaa täysin vieraiden ihmisten "armoille". Koskaan ei kyllä ollut mitään jalkaantakertumisprosesseja, ainakaan teidän puoleltanne. Johtunee osin siitä, että olitte jo "isoja", osin siitä että olitte valmiiksi "sosiaalitapauksia" :)
    Teillä tyttärillä meni aina kaikki hienosti putkeen. Lucaksen enokin pärjäsi loistavasti aina niin kauan, kun puhtaita vaatteita riitti kerho/päiväkotirepussa. Seurakunnan päiväkerhot oli suunnattu neljävuotiaasta ylöspäin 2 krt/vk 3 h aamupäivisin. Ja olivat "ilmaisia" :D Varhaiskypsä syksyhermunen halusi/ja huolittiin ryhmään jo kolmevuotiaana. Voi sitä ilon päivää...! Se oli kyllä molemmipuoleista! Elettiinhän 90-luvun alun hulluja, työntäytteisiä vuosia. Päiväkoti olikin sitten ihan eri juttu. Isommat sisaruksesi pääsivät sinne vasta eskariin, mutta sinäpä et halunnut odottaa siihen asti vaan kärttämällä kärtit ja kärtit ja kärtit....ja pääsit...ja viihdyit erittäin hyvin. Tosin vain puolipäivähoidossa. Joka päivä kuitenkin n.8-12. Sehän sinulle sopi. Et joutunut nukkumaan. Veläkin, kun tapaan entisiä (nykyisiäkin) tätejä tarhastaniin, meillä vierähtää tovi jos toinenkin muistelmien parissa :) Että ei kai niitä traumoja ole jäänyt kummallekaan, ainakaan haittaavassa määrin :)
    Ihania kuvia. Hirveä ikävä! Tahtoo sinne! Viettäkää ihana Italianloma(nen) Skype olis ihan must :( Lucas on kasvanut ihan hirveästi!
    Nyt jos joku kysyisi:" Kuka tahtoisit olla?" Vastaus tulis niinku apteekin hyllyltä:" Martina" .
    Hyviä oloja. Olette rakkaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas, senkös takia se yks päikkytäti mut meidän wanhojentansseissakin tunnisti :D ! Täytyy siis toivoa että Lugi ois perinyt mun moiset geenit ! Skype ei toimi tällä läppärillä, meillä on uus nettitikku niin voin kokeilla jos pöytäkone huolis sen, mut epäilen. :( Mut hei kohtahan me jo nähdään! ♥

      Poista
  3. Hahhah :D Nauroin ääneen tolle tokalle lauseelle äitien jäämisestä asemalle. Joskus niin totta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mustakin, mut onneks sitä on ITSE sentään aina niin fiksu ja niin oikeassa ;) !

      Poista
  4. Mun nuorin pikkusisko aloitti tänä syksynä eskarin ja se taisi olla mun vanhemmille "kova" pala, kun vauva on jo koulussa. :D Sinänsä hauskaa kun nuorin aloittaa vasta koulutaivaltaan ja seuraava jonossa vetääkin jo viimeistä vuotta peruskoulussa. Äiti aina sanookin, ettei mikään kiire mummoksi, kun on vielä tuo yksi helmoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, iltatähtönen :) ! Se voi kyllä olla varsinkin jos on ihan satavarmaa että kyseessä on viimeinen lapsi, koska mulla tulee jo nyt sellaisia "yhyy vika raskaus"-hetkiä jolloin koitan muistaa nauttia, vaikka ihan täysin satakymmenprosenttisen varmasti viimeinen tämä ei olekaan niin SILTI, ymmärrän sun vanhempia :D !

      Poista