sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Rytmihäiriöitä!

Te, joiden lapsilla ei ole koskaan ollut vedenpitävää päiväunirytmiä mutta olette okei asian kanssa - ette tiedä paremmasta! Mäkin olin ihan tyytyväinen siihen että Lucas pienempänä nukkui edes jossain vaiheessa päivää ne yhdet päikkärit, vaikka kesto olikin enintään puoli tuntia. Ehtihän siinä tehdä vaikka mitä. No eikä ehtinyt. Yritä siinä sitten esimerkiks rentoutua (tiskithän pystyi hoitaa myöhemminkin...), kun tiedät että hetkenä minä hyvänsä termiitin höpötys keskeyttää taas ajatukset.

Voi, kuinka olinkin onnellinen kun se ensin pitkitti lounaspäikkäreiden keston jopa kahteen tuntiin ja myöhemmin jätti iltapäikkärit kokonaan välistä ja nukkui pelkästään yhdet, hyyyvin pitkät päikkärit. Aamupäivä meni älyttömän nopeasti, kun tiesi että kello yhdeltätoista kun ruuan jälkeen beibin kantaa sänkyyn simahtaa se sinne samantien ja tällöin alkaa se kuuluisa mamin oma aika, joka saattaa kestää jopa kolme tuntia.


Vähän on vielä unihiekkaa simmuissa, pitkienkin päikkäreiden jälkeen!

Ja voi, kuinka tällä viikolla olenkin ollut eksyksissä kun se toinen kuuluisa asia, rytmi, onkin ollut kateissa! Lucas on viimeiset viitisen kuukautta herännyt aina seitsemän tienoilla ja kuten viimeksi mainitsin, nyt se onkin päättänyt yhtäkkiä nukkua ensin kahdeksaan. Puoli yhdeksään. Parina aamuna jopa yhdeksään!

Tämähän tarkoittaa tietysti sitä, että myös se lounas sekä päiväunet ovat siirtyneet myöhemmäksi. Nyt taaperolle ei voikaan enää tunkea kuvetta napaan ennen yhtätoista, koska eihän sillä tietenkään ole vielä nälkä, sillä puuro on saatettu syödä vain puolitoista tuntia sitä aiemmin. Vielä vähemmän sitä voi yrittää käskeä päikkäreille ennen kahtatoista, koska eihän taaperoa väsytä! Ihan sama vaikka oltais esimerkiks touhuttu ulkona koko aamupäivä, taapero on hellwach, aivan hereillä ja täysissä voimissaan.

Eilen nukahtaminen kesti reilun tunnin verran. Lucas möyryää sängyssään, heittelee kaiken irtaimiston alas, höpöttää ja hihittää, kuolaa lakanat ja vuorotellen makaa, seisoo, istuu. Se hyvin harvoin päivisin itkee nukuttaessa, onneks, koska en edelleenkään tykkää unikoulutyyppisestä itkettämisestä, meillä kun se ei ole koskaan tullut niin tarpeeseen koska opetin Lucaksen jo pienestä pitäen nukahtamaan omaan sänkyyn.


Opa (eli Toni-pappa) osti ihanan uuden soiteltavan lelun, kun Kallelta peritty alkaa olla vähän finaalissa...

Niin, siitä vielä, Stefanhan olis ennen tahtonut aina nukuttaa sen sylissä, mutta koska tiesin että se olen minä joka yleensä sen teen (Stefan on yleensä maksimissaan kolmena iltana viikossa ennen seitsemää kotona), en sitä sallinut. Mielessä pyöri niitä kauhukuvia, joissa heijailen kaksivuotiasta ympäri kämppää hartiat kipeänä kun ei se nukahda muuten. En siis tietenkään tuomitse teitä jotka näin ovat tehneet, olishan se mustakin ollut aina niin ihana ottaa se käärö syliin ja antaa sen nukahtaa siihen, mutta olen itseäni kovasti siitä kiittänyt että silloin järki voitti tunteet! Ehkä Lucas ei silti kovin kieroon kasva, on se saanut muuten rakkautta melko reilusti.

Tänään selvittiin sentään puolella tunnilla. Heitin Lucaksen sänkyyn kello 12.15 ja 12.45 höpötys vaihtui kuorsaukseksi. Vielä on vähän opittavaa tällaisen uuden rytmin kanssa, saa nähdä onko tämä nyt joku sen pysyvä ratkaisu! Tottakai tiesin ettei se sen edellinen lähes kellontarkka rytmi kestä ikuisesti, mutta oli se vaan niin kätevää kun pystyi sopimaan treffejä ja valikoimaan busseja (täällä landella niitä ei ihan liian usein kulje) helposti, kun tiesi milloin taaperon täytyy olla peiton alla. No okei, se vihaa peittoa, mutta sängyssä kuitenkin.

Lucas on tosiaan aina ollut sellainen että se säätelee ihan itse rytminsä, jos sitä ei väsytä, ei se myöskään nuku. Ihan sama vaikka olis vaunuilemassa, ajais autolla tai laulais tunnin tuutulauluja (tai no, laulan sille edelleen lähinnä Jenni Vartiaista, Kaija Koota tai SMG:tä...) sen sängyn vierellä. Mä en sitä myöskään mielelläni herätä, joten pitäkööt uuden, omituisen rytminsä. Mamilla on vain vielä vähän totuttelemista, varsinkin siihen ettei välttämättä voidakaan enää syödä yhdessä Lemmen viemän aikana, kun saattaa olla että taapero on vielä unimaailmassa!

4 kommenttia:

  1. Tämäkö se oli se yllätys.. aika laimee :D Luna on aina ollu ihan mega super nukkuja.. mutta ei koskaan oo suostunu menee yksin nukkuun saati sitten häkkisänkyyn se oli ihan kamala paikka sille. Vauvana ku nukahti tissille ja jos nostin sen häkkisänkyyn ni kolme minuuttia ja neiti huus naama punaisena mut jos laitto meidän sängylle tai citteriin ni saatto mennä kolmekin tuntia ettei kuulunu mitään. Ja minä kun pidän myös tosi paljon nukkumisesta ni en ole edes viittiny laittaa häkkisänkyyn, okei yhen yön tai no puolikkaan harjoteltiin mut se oli viiden minuutin välein huutoa, joten luovutin kun kuitenkin kaikki nukkuu peput homeessa meidän sängyssä ♡ Kyllä se viimestään 18 vuotiaana nukkuu omassa sängyssä ;) ja Lunahan ei ikinä koskaan edes herää jos nukahtaa autoon ja kannan sen sisälle, kuorsaa vaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " ... ylläri tiedossa ensi viikolla", tänään on tietääkseni sunnuntai eikä Lucaksen nukkuminen liity blogiin mitenkään :D ! Olis kyllä ollu tosi superyllätys tämä haha :D

      Ja joo, Lunan nukkumaanmeno ei ollut kesällä kyllä kovin kadehdittavaa katseltavaa... :D Minä en olis kestänyt perhepetiä yhtään enempää kuin niitä muutamia öitä, tosin silloinkin newborn-Lugi nukkui yleensä Stefanin päällä joten mun ei tarvinut pelätä että litistän sen! Mä en tajua miten voi vuosia nukkua kaikki samassa sängyssä mut onneks mun ei tarviikaan tajuta, jokainen tavallaan kunhan ei minun sängyssä nuku, tarviin mun tilani sekä mieheni! :D

      Ja hei, se samainen neito on kannettu autosta jopa meidänkin sänkyyn ja sama kuorsaus on jatkunut. :D

      Poista
  2. No joo se Hassin juttu olikin ihan ainutkertainen tilanne :D se oli kyllä fiasko ja onneks jäi siihen yhteen ainoaan kertaan. Mä en jotenkaan koskaan oo pelänny et litistäisin Lunan, sehän nukku jo synnärillä mun viekussa siinä mega isossa sängyssä ja kotona tosiaan nukutaan kaikki kolme meidän sängyssä ja hyvin menee. Olin myös niin laiska imettäjä et en kuuna päivänä ois jaksanu nousta sängystä sitä varten (joka oli muutenkin ärsyttävää puuhaa) ni käänsin vaan kyljen ja tissi Lunan suuhun ja taas unta kuulaan :) hihii just tulin yläkerrasta, tällä kertaa meni kuus minuuttia koko nukutus reissuun :D normi on sellanen 10 minuuttia jos en ite satu nukahtamaan. Toki onhan meilläkin joskus huonoja päiviä, varsinkin silloin ku on vieraita :/ muistan aina ku leuhkin iidalle sillon joskus et Luna nukahtaa tosi nopeesti eikä heräile yöllä ollenkaan. .. no nukutin sitä varmaan tunnin ja öö se heräs yöllä varmaan about sata kertaa huutamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olisin ensin pelännyt litistämistä, sitten sitä että beibi putoaa sängystä ja nykyään... hmm, että Luna litistää mut, haha :D Plus että mun unenlaatu ois varmaan ollut about nolla... Ja huonoja päiviä on varmasti jokaisella, niinhän niitä on meillä aikuisillakin ;)

      Poista