maanantai 11. marraskuuta 2013

Another Birthday!

Vuosi sitten Suomessa asuva, ala-asteelta asti tuntemani kaveri laittoi mulle Facebookin inboksiin osoitteen blogger.com ja käski pistää töpinäksi. Pohdin asiaa minimaalisen hetken ajan ja keksin pelkästään positiivisia puolia - kaikki kaukana asuvat läheiset saisivat lukea reaaliajassa meidän kuulumisia sekä Lucaksen kasvua ja nähdä siitä kuvia, lisäksi mulle jäisi paljon muistoja myöhemmille ajoille luettavaksi.


En ajatellut hetkeäkään "mitä annettavaa mulla on blogimaailmalle", ainoastaan sitä kuinka kiva olisi jos kaikki tutut saisivat säännöllisesti tietää varsinkin Lucaksen kuulumisia, ihan joka päivä kun ei satu Facebookit tai Skypet sopimaan yhteisiin aikatauluihin ihmisten kanssa. Mun pitkäaikaisimmalla kaverilla ei edes ole Facebookia... Joo, terkkuja Manseen, sua odotellaan edelleen!


Ensin kirjoitinkin pelkästään itseäni sekä tuttavia varten, mainostamatta blogia missään tai edes miettimättä muita lukijoita. Sittemmin mua alkoi kuitenkin kiinnostamaan muidenkin mielipiteet, jolloin aloin kirjoittamaan myös niitä tuntemattomia lukijoita ajatellen. Saatan silti kirjoittaa edelleen joitakin juttuja pelkästään muistoksi itselleni tai vaikka vertailukohteeksi Lucaksen mahdollista pikkusisarusta varten, joistakin taas ei välttämättä kukaan muu kuin esimerkiks mun kaverit saa hupia.


En tykkää laittaa Facebookiin kovin paljoa Lucaksesta kuvia, koska mulla on kaverilistalla jonkin verran sellaisia "lapsivihaajia", jotka eivät ehkä tajua että ei jotain muutakaan välttämättä kiinnostais aina lukea esimerkiksi niiden jokapäiväisestä kreisibailauksesta tai jatkuvasta matkan hehkutuksesta puoli vuotta etukäteen. Se on oma Facebook ja sinne saa laittaa ihan mitä lystää, mutta on ihanaa että mulla on tällainen ihan ikioma paikka jonne voi siirtää vaikka muistikortillisen kuvia päivässä, koska tänne ei kenenkään ei-kiinnostuneen tarvitse niitä tulla katsomaan.


Blogin kirjoitus on mulle tärkeä, ihana harrastus, mutta kun vaihtoehtona on joko viettää aikaa mun poikieni kanssa tai kirjoittaa, vie pojat voiton. Stefanin vapailla me vietetään yhdessä laatuaikaa, joka ei tarkoita sitä että toinen istuu tietokoneella ja toinen naputtaa läppäriä. Siksi kirjoitankin lähinnä silloin kun Stefan on duunissa ja Lucas nukkuu jonka vuoksi postaustahti ei ole mikään hurja, mutta kuten sanottu - tämä on vain harrastus, joka jää monen tärkeämmän asian taakse.


Parasta on tietysti se, että tämän kautta kaikki tutut, mukaanlukien jopa minun ihana mummoni, eli Lucaksen isomummo, saa täältä aina lukea meidän kuulumisia. Heti perässä tulee se, että saan itse tyhjentää päätäni myös sillä äidinkielelläni sekä tietysti te, meidän ihanat lukijat! Toivottavasti tämä pieni kääpiöblogi on tuottanut iloa jollekin - sukulaisille varmasti ainakin, mutta kenties myös muille!

Jos vaikutan välinpitämättömältä uusia lukijoita kohtaan niin se on väärä käsitys, kuulen mielelläni mielipiteitä myös muilta kuin vakkarilukijoilta ja olettekin kaikki lämpimästi tervetulleita seuraamaan meidän elämäämme! Kyselin lukijoiden toiveita juuri vähän aikaa sitten, mutta jos on taas jotain mielessä - postaustoiveita tai parannusehdotuksia, risuja tai ruusuja niin kertokaa ihmeessä. Prost seuraaville vuosille :) !


Muut kuvat on Stefanin reilu viikko sitten ottamia, tässä tämänaamuinen ihana yllätys joka mua herätessä odotti!

14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia taas, eikä jutuissakaan mitään vikaa ole. Hassua. Lähetin tänään vasta Suville niitä sun laittamia kuvia Lucaksesta. Miten nää viikot laukkaa näin mielettömällä vauhdilla!! Täällä oli pakkasaamu josta tulikin mieleeni. Muistiko Stefan istuttaa sun kotirannan puut ennen noita teidän lumia :D pus ja terkkuja kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voit vaan kattoa kuvia jos ei jutut nappaa ! Ja joo soiteltiin viime viikolla ja se sanoi että ei se mitään kuvia ole saanut... no kiva että nyt jo ne lähetit :D ! Laitoitko kaikki samalla? Joo kyllä se ainakin toisen istutti ja kaikki bonsainsa samalla, saa nähdä tuleeko niistä mitään. :D Terkkuja sinnekin ♥ !

      Poista
  2. Olipa kuvat ja jutut millaisia tahansa, niin blogiasi on ihana seurata, vaikka en sinua tunnekaan. Saan kirjoituksistasi mahdottoman määrän energiaa, ja on ihana <3 nähdä noita itselle niin rakkaita alppi-maisemia :)

    Elämästäsi on ihana lukea, mutta jos saan "toivoa" jotain, niin minua itseäni kiinnostaa paikallinen elämä, kulttuuri, maisemat, kulttuurierot ja lähiseutu. Jatka siis samaan malliin, jokaista postausta odotetaan aina innolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa kiva kuulla :) ! Tollaisia juttuja koitankin aina tehdä juurikin teitä, jotka Itävallasta tykkää, varten. :) Vauvajuttuja on vaan luonnollisesti enemmän kun se on se tärkein asia, mutta onneksi niiden yli voi hypätä :D !

      Poista
  3. Onnea blogillesi! Ruusuja keksin paljon: sulla on kieli ja oma tyyli selkeästi hallussa, paljon mielenkiintoisia postauksia (ajatuksella kirjoitettu!), ihania kuvia, postaat usein etkä mitään liibalaabaa :)

    Hmm, risuja.... keksimällä keksin, että vaikkapa mielipidejuttuja voisi olla enemmän! Ja ehkä video joskus? ;)

    Keep up the good work! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Demi ♥ Kiitos ruusuista ja risuista, hei mielipidejuttuja pitäiskin kirjoittaa, tykkään niin paljon varsinkin kaikista asioista kiistelemisestä :D Videota lupaan harkita ;) !

      Poista
  4. Siukku tykkää kirjotitpa mitä vaan ♡ ja myös Luna kun näkee serkusta niin paljon kuvia. Hihiii onko Haisuli päässy keinumaan, ihania syksy kuvia ja lunta, teillä siis on vihdoin lunta. Kiva. Meillä ei :( tuskastun tähän ikävään, haluisin rutistaa sua niin kovaa ja myös Lucasta ♡ niinkuin Luna sanoi la yönä kun tulin kotiin : Äiti mää rakastan sua niin niin paljon, kiva kun sä tulit kotiin. Voisin sanoa saman teille, mutta teidän koti on siellä♡ suukota pikku haisulia sata kertaa ja kerro että tätillä on iso ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Haisuli vielä päässyt kun ei olla ostettu tohon sellaista missä se pysyis itekseenkin! Naapurit oli heittänyt sen jo roskiin... Nojoo, nyt aurinko on kyllä taas jo sulattanut sen melkein kaikkialta paitsi varjosta. :D

      Voi ihana Luna ♥ Ei äiti mitään hätää, kohta mennään suihkuun! :D Ja ihana sinä, rakkautta teille kaikille ja samanverran pusuja ♥

      Poista
  5. Eka kommenttini! Onnea blogin synttäreistä. Itse olen lukenut blogiasi vasta vähän aikaa, mutta ajattelin nyt ilmoittaa olemassaolostani! Blogiasi on kiva lukea, sillä asuin itsekin Itävallassa neljä vuotta ja viime kesänä palasin takaisin Suomeen. :) Asuin eri alueella, mutta kyllä ne muutkin maisemat lämmittää tämän itävallansuomalaisen sydäntä. Vaikka itsekin asuin Itävallassa, niin kyllähän tässä sunkin blogia lukiessa oppii taas Itävallasta uusia juttuja, varsinkin kun mulle ei vielä tuota jälkikasvua Itävallassa ollessani ilmaantunut. Vauvakuume kyllä korventaa söpöä taaperoa kattellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit :) ! Missä päin asuit? Mulla kun ei ole Itävallasta asumiskokemusta muutakuin Tirolista ja Salzburgista, tosin eipä oikein ole halujakaan muualle, vuorten takia kun kuitenkin tänne alunperin tulinkin. :D Onko ollut hankala sopeutua takaisin Suomeen? Ja älä huoli, täällä podetaan samaa kuumetta haha :D !

      Poista
    2. Asuin Steiermarkin osavaltiossa, välillä Grazissa, välillä vähän pohjoisemmassa osassa osavaltiota. :) Alussa oli vaan ihanaa olla taas Suomessa, kun oli koko suku ja kaverit lähellä. Nyt vasta on alkanut nousta sellasta itävaltakoti-ikävää! Esim. kun kaupasta ei löydä, mitä haluaa ja yleensäkin jotakin vaan tuntuu puuttuvan! Mutta silti hyvä on olla täällä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä palataanko me Itävaltaan ihan asumaan. :) Ainakin käymään tullaan niin useasti kuin mahdollista, kun mieheni on kuitenkin itävaltalainen.

      Poista
    3. Hui, tsemppiä miehelle :D ! Stefankin ehdotti Suomeen muuttoa mutta tyrmäsin ajatuksen, itsellekin kun on hankala kuvitella sopeutuvansa sinne niin miten sitten koko ikänsä Keski-Euroopassa asunut. :D Mutta eihän sitä tosiaan koskaan mistään varmaksi tiedä, pääasia on se että tuntee olonsa hyväksi siellä missä sillä hetkellä asuu. :)

      Poista
    4. Eniten munkin mies kaipaa niitä vuoria ympärilleen! Pystymetsää kun on vaan ympärillä täällä. Ihan ymmärrettävästä syystä siis hän aikoo tulevaisuudessa retkeillä kuulemma USEIN Norjassa, kun sinne on helpompi ja halvempi lähteä täältä pohjosesta kuin Itävaltaan. :) Mutta tervetuloa vaan sitten joskus Suomeen vaikkakin vaan vierailulle ;)

      Poista
    5. Oi Norjassa on kyllä kaunista, hyvä idea! Meillä Stefan haaveilee vaan Lapista ;)

      Poista