Lokamegaterkut!

Joo, sorry, tiedetään! En vain edelleenkään voi istua koneella jos Lucas on hereillä ja oon kaksin sen kanssa kotona, koska se alkaa pureskelemaan mun jalkaa tai karjumaan. Stefan teki ikuisuuden pelkkää hyppyvuoroa joten ei huvittanut kuluttaa sitä vähäistä yhteistä aikaa tässä istumiseen, onneks sillä on vihdoin vapaata! Lucaksen päikkärit oon kuluttanut erilaisten mitä upeimpien projektieni parissa ja illalla kun se menee nukkumaan katson Täydellisiä naisia siihen saakka kunnes Stefan tulee duunista. Toi vika kausi on ihan superjännä, käääk!

Toissapäivänä mun oli pakko järjestää pitkästä aikaa kuvia, koska muistikortti oli ääriään myöten täynnä (toisen olinpaikasta ei ole havaintoa). Mulle on hyvin tärkeää että kuvat on järjestyksessä päivämäärälleen oikein, koska jos etsin jotain ei löytäminen kauaa kestä kun tiedän mistä etsiä! Nämä on siis pelkästään tässä viimeisen vuoden aikana otettuja... Joo. Mun vuosilta 2004-2012 mulla on vielä yli 17 000 otosta. Kyllä, mä rakastan valokuvia!

Lokakuu toi vihdoin tullessaan kunnon syksyn, vaikka päivisin onkin ollut edelleen liian lämmintä sille uudelle ihanalle välikausihaalarille... Byhyy. Ollaankin Lucaksen kanssa ulkoiltu usein siis vasta kun isi on illalla palannut duuniin puoli kuudelta. No okei, kyllä me päivänvaloakin ollaan välillä käyty katsomassa. Tänä aamuna nouseva aurinko oli värjännyt keittiön ikkunasta näkyvän vuoriryhmän ja taivaan ihan punaiseksi, Lucas katsoi niitä ihmeissään monta minuuttia!

Syyskuun vikana iltana oli vielä näin lämmin!

Mutta onneks lokakuu tuli ja vähän viileni, yhtenä iltana tarvi jopa talvipipon päähän!

Eilen meillä oli vihdoin ja viimein MKP-tutkimus! Viimeisin oli tosiaan viisi kuukautta sitten joten on tätä odotettukin. Joo, jos kaikki on kunnossa niin Itävallassa ei lekurilla turhaan ravailla! Onneks seuraavan kerran päästään jo parin kuukauden päästä, kun otetaan monivaiheisista rokotuksista viimeiset. Meidän oma ihana tohtori ei ollut taaskaan paikalla, vaan eräs naispuolinen lääkäri jota Lucas vihas! Oli kyllä kamala tutkimus, Lucas vaan itki ja karjui eikä suostunut isin sylistä pois ollenkaan. :D Saatiin me mitat sentään otettua!

Paino: 9070 g

Pituus: 75,5 cm

Pipo: 46 cm

Mihinhän noita mittoja vertais, kun ne on tosiaan melko pitkän ajan päästä.. No enivei, juhannuksena Lucas tosiaan painoi 7,8 kiloa, kuukausi sitten pituus oli 74 cm ja päänympärys viisi kuukautta sitten 44 cm. Kasvaa normaalin tasaisesti ja muutenkin kaikki oli ihan perfekt, yleistutkimuksen lisäksi lääkäri teki myös silmätutkimuksen.

Tässä vaiheessa meni vielä hyvin kun lääkäri ei ollut saapunut...

Lääkärin jälkeen ajatuksena oli käydä ihan meidän normikaupassa, mutta käytiinkin nappaamassa Lucakselle ruokaa kotoa ja lähdettiinkin Wörgliin. Tai no, ensin yritettiin käydä Kufsteinissa mutta ei löydetty sieltä mitään ja kaupungissa oli tosi tyhmä ajella joten ajeltiin suosiolla tuttuun ja turvalliseen Wörgliin! Sieltä oli tarkoitus etsiä Lucakselle syyspipo, mutta mukaan tarttuikin kolme talvipipoa sekä kauluri, kyllä se talvi sieltä pian tulee...

Joo, Lucas ei oikein aamusella innostunut kokeiluista, no eihän ne yöpaitaan sovikaan!

Tänään käytiin aamulla kävellen lähikaupassa hakemassa kakkutarpeita, koska meillähän juhlitaan täällä pian syntymäpäiviä! Kyllä, ylihuomenna meidän pieni vaavero muuttuu iällisesti taaperoksi... Apua! Onneks se on edesauttanut tätä muutoksen hyväksymistä jo pitkään kaikella sillä terrorisoinnillaan mitä se järjestää!

Ihanien lemmujen näkemisen sai Lugin iloiseksi! Meillä vähän venähti (ylläri, meillä tuntuu usein vähän venähtävän...) kaupassa ja takaspäin tullessa alkoi olla Lucaksen päikkäriaika joten piti kantaa sitä ettei se nukahda vaunuihin, muuten olis ollut päikkärit pilalla!

Nyt mun pitää alkaa tekemään riisipiirakoita (koska himoitsen munavoita), ne onnistui viime (eli ensimmäisellä) kerralla ihan täydellisesti! Oon aina ajatellut että ne on hullun hankalia tehdä mutta eihän ne edes olleet! Mulla on paljon muutakin kerrottavaa, mutta nyt täytyy ihan totta mennä, adiooos :*