tiistai 15. lokakuuta 2013

Itävallan inhokit.

Olen aiemmin kertoillut teille lähinnä sellaisista Itävaltaan liittyvistä asioista, joista tykkään. Ihanat ihmiset, inhimilliset sääolosuhteet, hyvä ruoka ja hauska kulttuuri. Mutta tietysti täälläkin on sellaisia asioita, joista en erityisemmin välitä, sellaisia joista Suomen malli on enemmän mieleeni. Suurin osa niistä liittyy tapoihin, vaikka tottakai esimerkiks yhtä hyvää koulutusjärjestelmää toivoisin tännekin.


Teitittely on ehkä se mun suurin inhokki. Asiakkaiden teitittely ei ole koskaan ollut ongelma, se on tullut ihan luonnostaan koska sitä tein vanhemmille ihmisille Suomessakin ("Rouva, teiltä unohtui tämä"). Nykyään en kuitenkaan ikinä osaa arvioida ketä teitittelisin ja ketä en, tuntuu tyhmältä teititellä vain hieman itseään vanhempaa ihmistä koska hän nyt sattuu olemaan kaupassa tai palvelutiskillä töissä. Olen ehdottomasti maassa maan tavalla-ihminen, joten yritän kovasti aina myös teititellä!

Mulla oli ekana Itävallan vuonna aivan ihana miespomo joka käski heti sinuttelemaan ja jonka kanssa hassuteltiin kokoajan. Seuraavana vuonna tämä pomo sai seurakseen kakkosravintolapäälliköksi hienostelevan naisen, joka vaati teitittelemään ja kutsumaan nimellä "rouva Sukunimi". Ja me puhutaan nyt tosiaan rinneravintolasta, ei mistään viiden tähden Michelin-raflasta. Rouva Sukunimi olikin kavereiden kesken ihan vain die Hexe, noita.

Ensi kertaa jollekin vähän tutummalle puhuessa, esimerkiks jollekin meidän kadun naapureista, yritän välttää kysymästä sellaista missä mun pitäis valita teitittelenkö vai sinuttelenko. Nykyään suurin osa on jo tuttuja ja sinuttelen kaikkia kummempia miettimättä. Kukaan ei ole sanonut ettäkö häiritsisi, mutta jos häiritseekin, niin onneksi kaikki tietävät että en ole paikallinen ja ymmärtänevät eivätkä pidä mua epäkunnioittavana.

Toinen myös tapoihin liittyvä asia johon mulla kesti jonkin aikaa tottua on kättely. Siis tottakai musta on normaalia kätellä ihmisiä esimerkiks työhaastattelussa, mutta kun täällä sitä tehdään tuttujenkin kanssa. En tiedä miten muissa perheissä Suomessa on tapana, mutta meidän suvussa ja kaveripiirissä aina halaillaan kun tavataan ja hyvästellään. Ei tietenkään joka päivä, mutta mäkin kun olen jo pitkään tehnyt Suomeen visiittejä melko pitkillä aikaväleillä, niin on aina kiva rutistaa toista ensin kunnolla. Samoin hyvästellessä, koska et tiedä milloin näet henkilön seuraavan kerran.


Ylioppilasjuhlista "muutama" halaus tallentunut kamerallekin... Tervetuloa mun bailuihin, hellyyttä tarjolla!

Täällä taas kaikkia kätellään. Kiva nähdä pitkästä aikaa, kätellään. Hyvää joulua, kätellään. Hyvää syntymäpäivää, kätellään. Halailu tulee multa kuitenkin edelleen niin luonnostaan, että usein meinaan vahingossa syleillä vähän kaikkia Stefanin sukulaisia... Sen äiti näytti vähän kummastuneelta kun mun mami ja mummo viime vierailun päätteeksi halasivat sitä kiitokseksi, joka meillä taas on ihan normaalia. Kun treffasimme ensimmäisen kerran Maijan kanssa (joka bongasi mut siis täältä blogista), kysyin "Pitääkö meidän kätellä?" ja Maijan vastaus oli "Me ollaan suomalaisia...". Ainiin!

Ulkosuomalaisten mamien Facebook-ryhmässä olemme puhuneet myös seuraavasta ongelmasta - tavaroiden pois antaminen. Jos joku tuttu kysyy sulta Suomessa "Tahdotko tämän?", on ihan selvää että hän ei tahdo kyseistä tavaraa kotonaan enää koskaan nähdä. Vauvanvaatteista on ilo päästä eroon vaikka lisää lapsia olisikin suunnitteilla. Täällä et kuitenkaan voi ottaa jotain vastaan ja tarpeettomaksi todettuasi heittää pois, koska tavaran antanut saattaakin kysellä sitä takaisin! Naapuri just pyysi Lucakselle antamansa kura-asun takaisin, onneks en edes tykännyt siitä.


Stefanin äiti toi meille siskonpoikansa vauvan vaatteita, mutta sanoi että he tarvitsevat ne sitten takaisin koska haluavat vielä joskus toisen lapsen. Okei, no ne jäikin sitten käyttämättä. Vaikka olisinkin sattunut muistamaan mitkä olivat heidän vaatteitaan, olisi Puklu-Lucas varmasti oksentanut jokaiseen kaaressa oranssia ikilikaa joka ei olisi lähtenyt pois. No, onneksi edes sanoivat haluavansa ne takaisin, kaikki eivät sano vaan alkavat vuoden päästä kyselemään josko saisi sen ja sen takaisin. Keski-Eurooppalaisten pitäisi ymmärtää, että pois antaminen on eri asia kuin lainaaminen.

Jotain muitakin löytyy, mutta ne on aika pikkujuttuja. Kaikkeen tottuu ja onneksi mä olen erittäin sopeutuvainen! Mitä muut ulkosuomalaiset ovat huomanneet, missä asiassa Suomen tapa on parempi? Entäs ihan Suomisuomalaiset, tiedättekö jonkun ulkomaisen tavan jonka tahtoisitte normaaliksi myös Suomeen?

Bonuksena vielä niille jotka eivät jaksaneet lukea ja ovat enemmän vauvajuttujen perään (esimerkiksi minun siskokulta...), vielä yksi kuva synttärikakustaan kovasti nauttivasta taaperosta, bitte schön! Synttäripostaus tulee ensi viikolla jahka saadaan perjantaina juhlittua myös Suomisukulaisten kanssa, ciao!

20 kommenttia:

  1. Hahah, niin totta noi jutut :D mä oon kans tosta tervehtimisestä vieläkin sekaisin.. kun sitten joidenki kanssa vaan kätellään ja sitte joidenkin kanssa on poskipusut, tai sitten sellanen "puolihalaus" kättelyn kera. Ja jottei menis liian helpoksi, Tirolissa annettiin kolme poskipusua ja täällä kaksi! Ota näistä sit selvää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijoo ne poskipusutkin vielä ! Musta tuntuu että niitä annetaan ihan miten sattuu, välillä joku antaa ja seuraavalla kerralla ei annakaan just kun odottais oikein valmiina itekin niitä jakelemaan, ärsyttävää :D !

      Poista
  2. Hahhaaa ilmankos.. stefan varmaan pitää mua toooosi outona ku aina hyökkään senkin kaulaan ku nähään :D aina ku nähään...niin oonhan mä sen kokonaista kolme kertaa nähny :D mut siis en mä tajunnu et halailu ois muka jotenkin erikoista, ainahan me halaillaa. Ja siis tykkään kyllä muistakin postauksista, kaikki luen ;) suukot ja halit love you ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää tulla useammin käymään niin voit halailla sitä myös useammin. :D Ja no se onneks tietää että suomalaiset halailee, vaikka muuten niin kylmää kansaa ollaankin! :D Ps. Mami tuo mulle webkameran ni voit sit ens viikolla tylsyyksissäs soitella mun skypeen ku soittaisit mun luuriin, puseja ♥

      Poista
  3. Musta taas tuntuu että Suomessa kätellään enemmän. En sitten tiiä. Joo, tämä "pussailu" on hardcore hommaa täällä Itävallassa :D.Alussa olin tosi jäykkänä ja se läheisyys tuntui välillä vähän liialta, mutta nykyisin sujuu aika rutiinilla vaikkei aina kaikkien kohdalla tiedäkään kuuluuko moiskauttaa kaks vai kolme kertaa. Jotkut tosin halaa mielummin täälläkin. Mielestäni tapa on ihan kaunis kun siihen tottuu vaikka olen itsekin enemmän halaus-ihminen. Kovin urakka on aina (viikonkin) lomalta töihin palatessa kun koko työporukka pitää "pussata" läpi. Tähänastisista rankin sessio taisi olla yhdet häät joissa lähes kaikki vieraat hyvästelivät poskipusuin mennessään nukkumaan ja sama kierros aamulla kaikkien kotiin lähtiessä. Se oli jo Suomi-tytölle liikaa.

    Tässä muita juttuja Itävallassa mitkä enemmän tai vähemmän ärsyttää/harmittaa:

    -kauppojen kassojen liukuhihnoille ei pysty jäämään pakkaamaan vaan tavarat pitää kerätä mega-nopeaa takaisin koriin/kärryyn ja mennä sivummalle pakkaamaan

    -kaupat eivät tunne sunnuntai aukioloaikoja edes ennen joulua ja ruokakaupat menee kiinni jo seitsemän maissa

    -irkkareita ja kirppareita saa hakemalla hakea

    -teitittely ja titteleiden käyttö joka paikassa

    -puheen nopea rytmi esim. uutisissa (suomalaisen meteorologin puhetyyli kuulostaa lähinnä iltasadulta itävaltalaisen kollegan, esim. Christan tykittäessä tulevia säitä) niin ja Suomi puuttuu Itävallan Euroopan sääkartalta

    -TV-ohjelmien ja leffojen dubbaus (on pilannut monen leffanautinnon)

    -Minusta ihmiset luokitellaan täällä kovasti vähän asiassa kuin toisessakin esim. varallisuuden perusteella.

    No tulipas maristua, tuli ihan pessimistinen olo. Ens kerralla laitan hyviä juttuja, sillä niitä on onneksi enemmän. Optimisti kun kuitenkin olen.

    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, aikamoinen homma nuo häät :D ! Enpä kyllä tosta työporukastakaan niin riemastuisi (ihan sama kuinka kivoja työkaverit onkaan), helpompi huikata "Joo, oli kiva loma!" kun alkaa suukottelemaan kaikkia !

      Hei, landella kassoilla on tosi isot (tosi isot siis itävaltalaisiksi) liukuhihnan päädyt :o ! Billa on ehkä semmonen missä on sellainen perusmini, mutta muuten missä oonkaan ollut niin on ollut tilaa kunnolla, ei ole tarvinut paniikissa siirtää tavaroita äkkiä jonnekin pois. Varsinkin isoissa marketeissa on isot, eikö teillä esimerkiks Intersparissa? :o

      Kauppojen aukioloajat on kyllä ihan kamalat, Suomessa kun tottui siihen että jopa meidän pikkukaupungissa K-Market oli aina kymppiin asti auki ja jos senkin jälkeen vielä tarvitsi jotain niin 24/7 huoltsikalle vaan!

      Mä tilasin just irtokarkkeja mamilta... :D Ja kirpparit on kyllä suuri suru! Samoin toi dubbaus, oon kyllä jo niin tottunut siihen, ennen en pystynyt katsomaan telkkarista MITÄÄN, esimerkiks maailman parasta ohjelmaa Greyn anatomiaa ollenkaan dubattuna, koska se särki mun korvat ja sydämen... Katson edelleen netistä aitoina jaksot mitä en ole nähnyt, mutta telkkarista siedätyshoitona uusintoja! Sixx onkin mun lempparikanava ;) Mut on se kyllä ihan hirveää.

      Ja haha eihän nyt voi Suomi puuttua kartalta :D ! En kauheasti katso uutisia vaan luen netistä, saksalaisilta kanaviltakin kun tulee ehkä kerran päivässä Itävallan uutisia. :D Ei vaan nyt on alkanut tulla useammin!

      Ja aina vähän marista saa. :) Mustakin täällä on kyllä enemmän positiivisia kuin negatiivisia juttuja, mutta olishan se jo tylsää ellei mitään tyhmää olis ja oli pakko niitä vähän finskeillekin jakaa :D ! Ja hei kiitos taas ihanan pitkästä kommentista :) !

      Poista
  4. Muakin ärsyttää poskisuudelmat ja just se, ettei ikinä tiedä kenen kanssa niitä kuuluu jaella ja keiden kanssa ei! Samakin tyyppi saattaa välillä poskisuudelmoida ja välillä ei. Lisäks poskisuudelmien takia hyvästelyt kestää aina sata vuotta, kun kaikki ihmiset pitää erikseen hyvästellä. Kunniaan suomalainen "moimoi!" -huutelu ja pikainen lähtö kotiin :D

    Joo ja tosiaan aiemmin mainittuna myös kauppojen aukioloajat, ikinä ei saa tulla klo 19 jälkeen tai sunnuntaisin kauppatarvetta.

    Sekin on vähän ärsyttävää, että kaikki kahvila+ravintolajutut maksetaan vasta lähtiessä, ja joskus voi olla vaikeaa saada tarjoilijalta nopeesti laskua, niin ei pääse silloinkaan nopeasti lähtemään. Suomessahan on suurin osa kahviloista itsepalvelua, ja maksetaan jo kassalla. Onhan se oikeesti kivaa, että tarjoillaan pöytään, mutta silti ärsyttää välillä huudella monta kertaa sitä laskua.

    Oon selkeesti nopean lähtemisen kannalla, kun ärsyttää laskun oottelu ja pitkät hyvästit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin ne nopeat lähtemiset on jees :D ! Paitsi tosin kahviloissa ja ravintoloissa tykkään siitä, että maksetaan vasta lähtiessä ja annetaan tippiä, koska sillä tipillä voi osoittaa oliko palvelu hyvää vai ei! Suomeenkin vois laittaa tippikulttuurin, ehkä monen yrmyn asiakaspalvelijan käytös vähän muuttuis. :D

      Mut joo, tuttujen luota lähtiessä mullekin kelpais kyllä vain nopea heippa, nähdään! Ärsyttävää kun pitää alkaa valmistautumaan jo lähtöön valmistautumiseen ja miettiä missä järjestyksessä ihmisiä sitten pussailisi haha. :D

      Poista
  5. Ei meidän Intersparissakaan ole se liukuhihna sen isompi, pois siitä on siirryttävä tavaroitaan pakkaamaan. Monesti juuri ihmettelenkin että miksei edes Merkurissa ja Intersparissa vois olla sellaset kassat missä saa rauhassa pakata. Mun työpäivä päättyy 19:15 ja olisin todella iloinen jos ehtis edes joskus kauppaan. Oisivat edes kahdeksaan asti auki mutta ei. Tuntui niin hassulta Suomessa käydessä kun ei ollut samaa stressiä. Siwa on auki puoleen yöhön asti!

    Totta Aino, nää "hyvästelyseremoniat" on aikaavieviä täällä. Ja tämä kahvilakulttuurikin (mikä sinäänsä on hieno) on oma lukunsa toimintatapoineen. Vaikka tilaakin tarjoilijalta niin silti käy esim. kakkukahveilla siellä vitriinillä valitsemassa mitä ottaa. Siinä samalla olisi Suomessa jo maksanut sen kakun ja sumpin. Itävaltalaiset on tottuneita palvelukulttuuriin ja tähän juomarahankin antamiseen totuin vasta täällä. Tuntui hassulta suomalaisessa hotellissa kun aamupalalla oli lusikkaa myöten itsepalvelu kun täällä tottuu jo siihen että kaikki tuodaan nenän eteen.

    Monia palveluammatteja näkee vähemmän Suomessa ja niistä on säästetty jo vuosia. Täällä saakin useammin henkilökohtaista palvelua ja näkee ammatteja jotka ovat Suomessa jo lähes sukupuuttoon kuolleita. Esim. juna-asemilla näkee täällä vielä junanlähettäjiä vaikkei juna edes pysähdy ja sitten on näitä assanvessankassoja sun muita hommia.

    mut Moi moi tällä kertaa,

    sanoo Heli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas typerää :o ! Voin kuvitella kuinka monen lapsen perheenäiti nauttiikaan yksin kaupassa käymisestä kun pitää vahtia ipanoita ja samaanaikaan lappaa kiireellä niitä tuhansia tavaroita pois ja sitten myöhemmin vielä pakatakin ne. :D

      Mainitsinkin tosta juomarahasta, itse tykkään siitä kyllä, vaikka joskus kaipaankin sitä kunnon suomalaista itsepalvelutyyliäkin. Ja noihin ammatteihin en ole kiinnittänytkään huomiota! :o Paitsi siihen että ainakin täällä ruokakaupoissa on aina ihan hulluna työntekijöitä, myös välisesonkeina. :D

      Poista
  6. Jeps, ei oo helppoa lasten kanssa ruokakaupassa. Suomessa näkee useammin niitä ostoskärryjä missä voi lapsonen istua.

    Tuli mieleen vielä yks juttu (heh). Täällä Itävallassa jätetään monesti kengät jalkaan sisällä. Se on mulle aika vastenmielistä. Parempi vaihtoehto on Hausschuhe eli tohvelit joita onneksi näkee kans.

    Mukavaa alkavaa viikkoa!
    Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täällä landella niitäkin on joka paikassa huonekaluliikkeistä ruokakauppoihin, ootan vaan millon voin tunkea Lucaksen sellaiseen autokärryyn :D ! Ja oi toi kengät on paha, mäkään en tykkää. Tosin mun kaikilla paikallisilla tuttavilla on just niitä hausschuheja, mutta nekin on usein sandaaleita joiden kanssa kävellään myös pihassa. :D

      Kivaa viikkoa myös sinne :) !

      Poista
  7. Eksyin mutkien kautta blogiisi. Oon nyt syyslukukauden Salzburgissa yliopistovaihdossa(tulin kk sitten) ja löysin paljon tuttuja juttuja. Yks asia, joka mua suorastaan raivostuttaa täällä, on se, että lähes kaikissa rafloissa ja baareissa saa tupakoida sisällä ja se tupakoimattomien puoli on yleensä pieni, jos tupakoimattomien puoli ylipäänsä ees paikasta löytyy. Ärsyttää kun joku viereiessä pöydässä sauhuttelee kun yrität itse syödä. Baarireissujen jälkeen kaikki vaatteet löyhkää. Toisaalta ei täällä viitti kiukutella siitä kun sitten ei kaverit enää pyydä mukaan, varsinkin kun omaankin kaveripiiriin kuuluu sauhuttelijoita, jotka on ihan onnessaan ku saa sisällä poltella.

    Toinen ärsytys on ainakin kassahenkilöstön epäystävällisyys, ei hymyillä ja kuitti tyrkätään kouraan ja ollaan nyrpeinä ihan ku olisin jotenkin vaivaksi kun tulin heidän kauppaansa ostoksille. Koko ajan semmoinen tuskallinen "no menisit jo"-ilme. Ei Suomessakaan aina mitään yltiöystävällisiä olla kassoilla, mut harvoin oon hapannaamoihin törmänny.

    Ja McDonald'sissa myyjä melkein heitti sen purilaisen mulle ja tuhahti "Mahlzeit" jonnekin takaseinälle, ei mulle. Suomessa opiskelun ohessa pikaruokaloissa työskennelleenä pistää silmään. Eikä oo yks eikä kaks kertaa. Ei siis sillä, että kaipaisin tänne tai Suomeenkaan mitään jenkkityylistä tekopirteyttä. Kassahihnojen lyhyydet kans, missä välissä siinä pakkaat? Täällä on onneksi rautatieaseman Spar auki joka päivä klo 22/23 asti, myös näin pyhäpäivinä, mutta siellä onkin sitten hirveet jonot. Mulla on kans ollu totuttelua siihen, että ruokaostoksille ei voi mennä klo 20:45. Välillä oon saanu happamia ilmeitä ja tuhahtelua kun oon pyytäny henkilöä toistamaan jotain, saksa on mun pääaineeni yliopistolla ja oon lukenu pitkän saksan, mut nopee puhetahti ja murresanat/vieraat ilmaisut ei aina suju. Ei mulle silti tartte vihasesti tuhahdella ja puhua englanniks sen takia. Olkoonkin että Salzburgissa on paljon turisteja.

    Palvelukulttuuri taas.. Joo Suomessa on vähennetty pankkihenkilöstöä ja aukioloja aika rajusti, mutta täällä taas on pankit lounasaikaan sen klo 12:30-14 kiinni, mikä ärsyttää kun silloin just olis aikaa asioida. Moni virasto ja muu on vaan klo 9-12 auki,toisaalta täällä mulla on iltapainotteisesti luennot, mutta on se harmi silti. Samoin se, että joutui saapumisen jälkeen juokseen useammassa eri virastossa.

    Tietty byrokratia/jähmeys ärsytti myös. En saanu pankkitiliä ennen ku sain Meldezettelin(asuin ihan alkuun hostellissa). Kortilta en saanu maksettua kaupassa enkä siirrettyä opiskelijakortille rahaa tulostusta varten ku pankki unohti antaa mulle allekirjoitettavaks paperin, jossa ERIKSEEN SALLIN sen maksutoiminnon käytön. Sen jälkee kummasti toimi. :D Samoin Electron ja luottokortit ei monessa paikkaa toimi. Yliopistoon rekisteröityessä täytettii kaavake, jossa kyseltiin ovatko vanhempasi työelämässä ja millä alalla; johtotehtävät, työläinen yms. Unohtamatta, että Virtanen on Herr Dokt. Prof.

    Poskisuudelmiin ja kenkien sisällä pitämiseen oon tottunu asuessani Brasiliassa, mut toisaalta täällä en tunne kovin paljon itävaltalaisia, mikä on vaihto-opiskelun ikäviä puolia kaveripiirin painottuessa vaihtareihin niin itävaltalaisten tervehtimistyyliin en osaa sanoa mitään.
    Rakastan kans vuoria ja oon kerenny jo kerran syksyllä käymäänkin Kitzsteinhornilla laskemassa, olis toisaalta ihana kun ne vuoret ois vähän lähempänä ja olis enemmän lunta niin useampi keskuskin olis auki. Mun vanhemmat oli viikon täällä ja majailtiin silloin Radstadtissa vuorilla ja tuli heti sellainen fiilis et "tää on sitä oikeeta Itävaltaa, jota kaipailin". Salzburg on nätti kaupunki, mutta pieni ja täällä ei ihan hirveästi tekemistä ole. nimim. kunnon laskukelejä odotellessa Toisaalta on ihana ku lokakuun lopussa on +23c mutta sinänsä kaipaan Suomesta sitä, että jos on jo satanu ensilumi ja ollu nollakeli, niin ei ole sit seuraavalla viikolla enää +20c. Mun sisäinen sääkelloni menee sekas :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, olipas lista :D ! Mä en kyllä pysty myöntymään melkein yhteenkään, tosin olenkin kaikki nämä vuodet asunut pienissä kaupungeissa/kylissä joissa meininki on tottakai erilainen kuin isoissa kaupungeissa, ihan kuten Suomessakin. Innsbruckia ei ehkä lasketa isoksi kaupungiksi, mutta sielläkin olen kyllä hyvin harvoin törmännyt ikäviin ihmisiin. Eikä se ole mun mielestä ollut kenelläkään tekopirteyttä, vaan esimerkiks ihan sitä paikallisen tyylin smalltalkia, vaikkapa suurimmasta lempparista säästä. :)

      Joo, jos olis tahtonut jonnekin vähän paremmille laskumestoille niin olis pitänyt tulla Tiroliin, mutta täällä ei taida olla mitään sopivaa yliopistoa? Se on myöskin ihan normaalia että syksyllä lämmöt heittelee ihan miten sattuu, samoin keväällä saattaa olla +20 ja seuraavalla viikolla sataakin vielä yhtäkkiä lunta. :) Musta se on vaan kiva! Just siitäkin syystä hiihtokeskuksista ei kovin moni aukea ennen joulukuuta kun ovat kaikki kuitenkin melko alhaalla, paitsi jäätiköt tietysti. Meillä oli Stubaissa lokakuun lopulla jo tosi hyvät lumet, sitä ennen oli aikamoista loskaa/jäätä, kannattaa käydä just esimerkiks Kitzsteinhornilla jos on mahdollisuus. :)

      Noista virastoista oon samaa mieltä, mullekin se on tuottanut aika paljon ongelmia kun en ajokorttia omista eikä täällä landella bussit kulje kovin tiheään. Samoin se, että piiripääkaupungit saattavat olla just tällaisissa paikoissa tooosi kaukana, kuten meillä... Mekin jonkin verran jouduttu paperihommia hoitamaan, mut macht nix ! Uskaltaisin kuvitella että Suomessa se byrokratia on vielä kamalampaa. :D

      Poista
    2. Joo, oon just siinä sopeutumisvaiheessa et se "jee ihanaa" on väistyny ja on törmänny byrokratiaan ja muuhun vähemmän hauskaan ja pikkuasiatki raivostuttaa. On sitä byrokratiaa varmasti Suomessakin, mut ehkä sitä ei niin tajua emmätiiä. Tai sit oon vaan saanu asiani aina hoidettua ilman lisäselvityksiä. Teitittelyyn en oo kans tottunu, ite ei onneks joudu käyttään paljoo mut pankissa ärsyttää kun oon aina Frau Sukunimi, tulee jotenki ikäloppu olo. Soittivat että mun kortti on saapunut(halusin mieluummin hakee sen pankista) ja tottakai vastasin etunimelläni ku oon niin tehny viimeset 20v ja täti hämmentyneenä et "anteeks, o-onko se Frau Sukunimi siellä" :DDD Kyllä esim. Innsbruckiin olis päässyt vaihtoon kans, mut halusin säästää Erasmus-vaihdon myöhempään ja muiden vaihto-ohjelmien kautta oli vaan Salzburg mahdollinen. Hingun nimittäin Tsekkiin tai Belgiaan kans :D Ja toisaalta en oo sit varma mitä kaikkee Innsbruckissa vois opiskella, en oo selvittäny.

      Oon Innsbruckissa käyny ja tykkäsin kyllä, tosin siitä on jo nelisen vuotta ja hankala sinänsä verrata kun täällä kuitenkin asuu ja siellä oli lomailemassa. Oon kyllä vakuuttunu että myös asumisjärjestelyt vaikuttaa mielialaan. Kahden hengen huone nyt viel menee ku kämppis on kiva, mutta yhteiskeittiö(90 hlölle) on aina likainen ja jääkaapista katoo ruuat ni ei innosta paljon kokkailla. Lisäks ei oo pariin pvään ollu keittiössä juoksevaa vettä.... :D Ja Hausmeister on täys dorka joka ei tajuu mitään. Mut joo, ei vaihto-opiskelu oo aina niin hohdokasta, ei se mitään. Yliopiston kattoterassilta(!!!) näkyy kuitenkin vuoria(Untersberg on ihan vieressä, muut vuoret onkin sit kauempana).
      On täälläkin jotkut mummot ruvenneet bussissa tai tuolla vuorilla juttelemaan ja kyselemään ja se on tosi mukavaa kyllä. Ja mun kielitaitoanikin on kehuttu. Mut just kassojen ynseys ja epäystävällisyys on jotenkin niin selkeetä, sama tosin oli myös Radstadtissa ja se taas on 1000 asukkaan kylä.

      Varmasti just on eroa siinä et asuu pienellä paikkakunnalla, niinhän se on Suomessaki. Toisaalta mulle Salzburg ei oo kovin iso ku tääl on 140 000 asukasta eli yli 100 000 vähemmän ku Tampereella. Vaikkaki oon asunu suurimman osan elämääni Suomessa 8000 asukkaan pikkucityssä.
      Yks itävaltalainen kaveri jo varotteli että tää "sää mitä tahansa -20c ja +25c välillä" kestää lokakuusta huhtikuuhun. :D Täältä pääsis ilmaisella skibussilla muutamaan keskukseen, mutta nehän ei tietenkää aukee ku vasta jouluks ja Kitzsteinhornille on kumminkin matkaa ja näillä helteillä on kiva kulkee junassa lumilauta kainalossa :D Ja suurin osa keskuksista olis jokatapauksessa jonkun matkan päässä vaikka asuis Innsbruckissa tai muualla, harva yliopisto nyt ihan hissien ala-asemalla sijaitsee. Kyllä mä kuitenkin tykkään olla täällä, tietyt pienet asiat vaa ärsyttää.

      Poista
    3. Paitsi että ei muuten olis Tampereelta päässy Erasmus-vaihtoon Innsbruckiin. Linziin, Graziin, Klagenfurtiin ja Wieniin kylläkin. :D Ei sillä etteikö siinäki olis jo valinnanvaraa.

      Poista
    4. Ou, huomasin vasta nyt tämän mutta nyt en ehdi vielä vastaamaan :D !

      Poista
    5. Ei sitä byrokratiaa joo niin huomaa kun ei ole ulkomaalainen Suomessa, mua ne finskitkin on ehtineet jo piinaamaan, onneks ei tarvitse enää asioida Kelan kanssa. :D Mut hyi kuulostaa kamalalta toi 90 henkilön yhteiskeittiö! Kääk! Ja meillä oli myös kerran ihan dorka Hausmeister, mut niinhän nuo vanhemmat miehet tuppaa olemaan! :D

      Oi voi että noin kaukana! Me mietittiin muuallekin muuttoa mutta yksi asia joka meidät täällä piti on vieressä olevat 280 kilometriä rinteitä, haha. :D

      Poista
    6. Mä oon onneks välttyny kädenväännöiltä Kelan kanssa vaikka oonki tienaillu liikaa ja tukia palautellu ja vaihtanu opiskelupaikkaa ja muuta. Kerran jopa vastasivat päivässä että "saat hoitokorvauksen tilillesi ensi tiistaina" :D
      Itseasiassa oletin kertomusten(luin yliopiston sivuilta Salzburgissa aiemmin vaihdossa olleiden jutut ja lähettelin sähköpostia yhelle tässä samassa talossa asuneelle tytölle kans) perusteel että Hausmeister olis joku 65-v höperö pappa mut ei. Tyyppi on ehkä 40-45v, mutta vissii sillä ei vaa oo työmotivaatioo ja puhuu vahvasti murteella eikä ymmärrä ku sille puhuu, saksaa tai englantia. Eikä sen puheesta saa selvää. Me ku ollaan tässä opiskelijatalossa vuokralla tavallaan alivuokralaisina vaihtariasuntovälityksen kautta eli maksetaan niille se vuokra, ni tää oli väittäny et pitää hänelle maksaa ja vaan käteisellä ja kaikkee. Vaikka nettipankissa voi eikä me edes hänelle sitä makseta :D Onneks sen kaa ei tartte olla tekemisissä enää, vasta sit ku muuttaa pois.

      Ja se yhteiskeittiö on kaamee, jääkaappi aina täynnä eikä mahdu ni ei mitää ruokaa voi ostaa etukäteen. Lähinnä aina samaks päiväks ja heti tekeen vaan. Puhumattakaan roskiksista ja siitä et kukaan ei siivoo ikinä, meillä tosin on talossa siivooja joka sen siivoo kerran viikossa tai jotain, mut jos esim. kattilasta kuohuu jotain liedelle ni ei sitä kukaan pyyhi. Yäk.

      Oi 280km, siinä riittää jo laskemista. Ischglissä oli muistaakseni 250km ja niistä ehin viikossa laskeen vaan murto-osan :D Toisaalta onneks oon Suomessa jo tottunu et jos rinteeseen haluu ni matkaa on se tunnin verran(no okei Tampereen Mustavuoren huimat kaks rinnettä on lähempänä), sekoaisin varmasti jos asuisin jossain ala-aseman naapurissa. :D Pitää yrittää talvella käydä mahdollisimman monessa eri paikassa kattelemassa rinteet.

      Poista
    7. Joo minä en :D ! Ja haha meidän minikeittiö ei siis ehkä sittenkään olekaan ihan niin kamala mitä kuvittelen...

      Itävallan suurin hiihtokeskus alkaa tästä meiltä, lisäks on pari muutakin keskusta. Stefan oliskin tahtonut ostaa kausikortit tohon Skiweltiin mutta mä tahdon myös käydä muuallakin kun "pelkästään" siellä. Ja hei, asuin puoli vuotta mestassa jossa oli 212 kilometriä enkä silti edes nähnyt kaikkia rinteitä :D !

      Poista