tiistai 13. elokuuta 2013

Ammattina Hausfrau.

Kotiäitiys on rankkaa, aliarvostettua, hermoja raastavaa ja aivan liian huonopalkkaista. Mun on kyllä pakko väittää vastaan. Ainut mistä en osaa sanoa juuta enkä jaata on palkkaus, koska en tiedä mitä summia äidit Suomessa tällä ah, niin raskaalla työllään tienaavat. Työllä? Miten kukaan voi sanoa kotiäitiyttä työksi? Joku kuka ei ole koskaan tehnyt oikeita töitä?

Ei, myös Stefan sanoo tätä työksi ja se on kyllä vääntänyt ihan oikeaa duunia jo aika monta vuotta. Eihän sillä ole hajuakaan! Mulla pyörii mielessäni haavekuvia, joissa se jäisi toisen lapsen kohdalla kotiin ja mä menisin duuniin. Harmi vaan että ne jää tosiaan haaveeksi, koska Stefanilla on ammatti, eli se tienaa enemmän kuin mä tienaisin pelkällä lukiopohjalla. Olis vaan niin kiva että sekin saisi itse kokea sen, että kotivanhemmuus ei ole niin rankkaa kuin kaikki kuvittelee, vaan mukavaa, hauskaa ja ennenkaikkea palkitsevaa.


Nojoo, enhän minä saa tietenkään sanoa mitään. Minulla on vain yksi lapsi, pieni koti ja ihana, halutessaan avulias mies. Enhän MINÄ tiedä oikeasta kotiäitiydestä tai lapsenhoidosta mitään, varsinkin kun Lucas on "niin helppo" lapsi. Joo, voi olla, ainahan löytyy joku kenellä menee huonommin, mutta kun nämä yhden lapsen vanhemmatkin valittavat kuinka elämä on joka päivä niin rankkaa. Musta on ihan normaalia että mä hoidan kotityöt, Stefan tekee 50 tunnin työviikkoa enkä missään tapauksessa haluaisi kuluttaa sitä yhteistä vapaa-aikaa kiukutteluun siitä mikä on muka kenenkin hommaa. Mä olen kotona, kotihommat on mun hommia!

Mikä tästä muka tekee niin rankkaa? Jos mä oon duunissa ollut väsynyt, en mä ole voinut ottaa tyynyä (tässä "duunipaikassa" Lucaksen puhallettava kuminen putkilelu), mennä vain makaamaan lattialle ja sanoa asiakkaalle että kiipeilee mun päällä. Jos mulla on ollut nälkä, en mä ole voinut sillä sekunnilla avata jääkaappia ja helpottaa sitä. Jos ulkona on ollut kiva keli, en mä ole voinut vain lähteä ulos siitä nauttimaan, mun on pitänyt pysyä työpisteelläni. Jos asiakasta on kiukuttanut, on sen jutut pitänyt kiltisti kuunnella, ei piristää sitä kutittamalla tai laulamalla sille Disneyn lauluja Youtuben säestyksellä.


Myöskään varpaani eivät koskaan ole liiemmin asiakkaita kiinnostaneet.

Esimerkki: Stubain kiirepäivinä sain yleensä 7-8 tuntia ensin työskenneltyäni pidettyä yhden kymmenen minuutin mittaisen tauon jonka aikana ehdin äkkiä käymään vessassa ja syömään seisaalteni, jonka jälkeen jatkoin vielä pari tuntia. Kerran jouduin lautakengät jalassa tekemään raksa- ja siivoushommia vielä kuusi tuntia normaalin kymmenen tunnin duunipäivän päälle. Nykyään mun ei tarvitse edes seistä kuutta tuntia, jos en jaksa. Onpa rankkaa duunia, hikihän tässä tulee.

Okei, kotiäitinä vastuu on valtava. Beibiä ei voi laskea silmistään hetkeksikään, tai jotain tapahtuu (ainakin meidän terroristin kohdalla). Lucas alkoi nukkua kunnon päiväunia vasta 6-7 kuukauden ikäisenä, siihen saakka se veteli maksimissaan puolen tunnin pätkiä. Silloin olikin hurja huomata, kuinka paljon ne päikkärit vaikuttaa myös muhun. On erittäin rentouttavaa kun voi yli tunnin ajan keskittyä täysillä pelkästään omiin juttuihinsa (oli se sitten siivoamista, Greyn anatomiaa tai dataamista), ilman että pitäisi kokoajan katsoa mitä tuhmuuksia Lucaksella milloinkin on mielessään.

 
Kyllä, Greyn anatomia on kotiäidille parasta lääkettä, hillitön parkuminenhan rentouttaa aina!

Se paras palkinto, mitä tästä "työstä" voi saada, on se että saa olla pienen ihmisen elämässä mukana jokaikinen päivä, nähdä kuinka se kokoajan oppii ja tutkii uutta ja välillä löytää jokaisesta pölypallostakin hupia. Ja jos tylsää tulee, niin voi myös vaikka imuroida niitä pölypalloja, niin ettei jokainen päädy sen pienen ihmisen suuhun. Toki sillä samaisella kääpiöllä on välillä hetkiä, jolloin kaikki on huonosti eikä mikään ikinä koskaan voi sitä parantaa, mutta sehän on normaalia, onhan niitä meillä aikuisillakin!

Voin täydestä sydämestäni taas todeta, kuinka rakastan tätä "työtäni" ja oon erittäin onnellinen kun mulla on mahdollisuus olla Lucaksen kanssa kotona, kaikilla sitä ei ole. En kuitenkaan suostu sanomaan tätä työksi muuta kuin lainausmerkeissä ja lomakkeita kirjoittaessani. Lukiskohan tätä joku kuka olis mun kanssa eri mieltä, kuulisin mielelläni ajatuksia, olit sitten samaa tai eri mieltä!

12 kommenttia:

  1. Mullakin yks poika, vähän päälle vuoden, ja en kyllä minäkään voi sanoa tätä työksi :D Tai no voi, tää on vaan semmosta aika tylsää ja silti hauskaa ja opettavaa ja välillä hermoja raastavaa työtä ;D

    Kyllä tuleee ihanaa vaihtelua tän kotona oleilun jälkeen kun lähen kohta töihin :P mutta eipä silti, en ikinä vaihtais tätä koti-äitiyttä mihinkään<3( tai no kohtahan mä vaihdan joo, mut siis silleen :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tätä duunia joo vuosikaupalla kestäis, en ymmärrä miten joku jaksaa olla kotiäitina vielä senkin jälkeen kun lapset on jo koulussa ! Ja mä mietin kans välillä että oispa hauska päästä duuniin, mutta lause "kyllä sä ehdit vielä tehdä töitä" muistutti mua siitä kuinka lyhyt aika tää loppujenlopuks onkaan ja kuinka tästä pitäis muistaa joka päivä nauttia, "oikeita" työvuosia kun on vielä aika monta edessä. :D

      Poista
    2. Mulla ois tähän paljon sanottavaa, mutta taidan pitää mölyt mahassani :D terkuin Lunan kaa kotona vuos ja neljä kuukautta ja sit riitti vaikka toisin uhosin ;)

      Poista
  2. Jaa ajatuksesi urpo, sitähän mä täällä toivon, erilaisia mietteitä! :o

    VastaaPoista
  3. Mulla ei itselläni ole vielä valitettavasti lapsia vaikka haluaisinkin, mutta olen tekemisissä lasten kanssa ammattini puolesta. Voin sanoa että odotan jo kuin unelmaa sitä aikaa kun saan olla lapsen/lasten kanssa kotona (äitiysloma ja sen jälkeen mahd. osa-aikaistyö). Olen aika satavarma että nauttisin siitä ajasta samallalailla kuin sinäkin :)! Täällä Itävallassa kotiäiteydelle ollaan mielestäni suvaitsevaisempiakin kuin Suomessa. Arvostan niitä joita hoitavat lapsiaan kotona niin pitkälle kuin pystyvät (vaikka tämähän ei ole kaikille mahdollista). Se on niin kallista aikaa eikä koskaan tule takaisin. Uskon että arjen saa rullaamaan loppujen lopuksi aika helpolla kun yrittää käyttää aikansa järjestelmällisesti (Milloin käy kaupassa, milloin ruoka jne.).

    Nauti ajastasi Lucaksen kanssa! Kyllä näistä teksteistä näkee että teillä on hurjan kivaa yhdessä :)!

    Terv. Heli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvostan myös, mutta nämä Frauentauschin mammat jotka on oikeasti kotona vielä vaikka lapsi on jo +15 vuotta, ei saa mun sympatioita. :D Arjen rullaaminen on ehkä se helpoin osuus, aktiivisille ihmisille se jatkuva kotona olo on varmaan vaikeinta ja se, että kaikki pitää suunnitella beibin mukaan. Esimerkiks me tässä just arvotaan jaksetaanko kiirehtiä kohta lähtevään bussiin vai mennäänkö vasta päikkäreiden jälkeen, kesken kun ei oikein voi lähteä. :D

      Kyllä me nautitaan, varsinkin nyt kun on vihdoin vähän viileämpää että pystyy olemaan ulkonakin :) !

      Poista
  4. Mä kestin Noelin kanssa olosuhteiden pakosta 1v8kk kotona, mut Sofia oli vasta vuoden ja kuusi viikkoa, kun lykkäsin lapset hoitoon ja palasin riemusta hihkuen yliopistolle.

    Sulla on ollut rankka työ aiemmin, varmasti kotona olo tuntuu ihanalta, ja hyvä niin. Silloinhan se on just tervetullutta vaihtelua ja tuntuu ansaitulta.
    Mulla oli aiemmin leppoisat päivät yliopistolla ja omassa tahdissa etevä opiskelu, joten lasten kaikkien tarpeiden tyydyttäminen aamusta iltaan tuntui tosi stressaavalta siinä järkyttävässä univelassa.
    En tiedä millaista olisi ollut, jos lapset olisivat nukkuneet yöllä. Sen univelan takia en oikein muistakaan, millaista oli Noelin ollessa vauva. Noel oli 1v4kk ja Sofia 1v8kk, kun alkoivat nukkua täydet yöt. Sitä ennen herätyksiä oli joka yö 4-8kpl ja siis Noelin aamut alkoivat viideltä. Päivät tuntui ihan hirvittävän pitkiltä kahdestaan Noelin kanssa, vaikka lapsesta nautti ja oli ihanaa seurata sen kasvua. Pimeään vuodenaikaan joskus laskin, että Noelin heräämishetkestä kului vielä kaksi tuntia aamun lastenohjelmien alkamiseen ja neljä tuntia siihen, että tulee valoisaa...

    Jos nautit kotona olemisesta, on mahtavaa, että pystyt olemaan pitempäänkin kotona! Just Oton lakkiaisissa Marketta puhui sitä, kuinka se aina nautti lasten kanssa kotona olemisesta eikä voinut käsittää, jos joku sanoi, että se oli työlästä tai tylsää. Te olette selvästi sukulaissieluja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietinkin että istumatyötä tehneet ei ehkä koe sitä kotona juoksentelua yhtä rentouttavaks kun minä. Mulle taas oli ihmeellistä että saan istua eikä pidä seistä koko päivää. :D

      Beibin nukkuminen on myös joo toinen mikä vaikuttaa todella paljon omaan mielialaan, varsinkin jos aamu alkaa aamuyöllä! Lucas on onneks ollut aina hyvä nukkuja, paitsi sillonkun sillä oli se kausi että sen oli pakko reenata sitä konttaamista just yöllä... :D Tosin ennen siitä hyvästä yönukkumisesta kärsi ne päiväunet, onneks se sitten tasaantui.

      Kuulostaa kyllä ihan kamalalta toi että vielä pitää neljä tuntia jaksaa ennenkuin tulee valoisaa! :D Miten Noel meni illalla sit nukkumaan?

      Joo, me ollaan aika hyvin suunniteltu ja erityisesti taloudellisesti laskettu miten kaikki onnistuu sittenkin kun remppa alkaa. Ja kyllä, oon aivan samaa mieltä Marketan kanssa! :D Tähän astisen elämäni ehdottomasti helpoin ja ihanin duuni. :)

      Poista
    2. No kun se heräsi joka tapauksessa klo 05, riippumatta nukkumaanmenoajasta, niin yleensä se meni sit nukkuun klo 19 ja 19.30 välillä ;) Iltahan siinä oli pitkä ja ihana, mut Villekin raukka jos pääsi töistä vasta vartin yli ysi, niin oli se aamuviiden herätys aika tuskainen...

      Poista
    3. Nojoo, asiallahan on aina pari puolta, jotta me saatiin nukkua yöllä hyvin ei mulla ollut hetkeäkään sitä "omaa aikaa", kun Lugi meni nukkumaan aina 22-23 välillä ja ne koko päivän päikkäritkin oli välillä 1 x 20 min. :D Mut Stefanille se oli hyvä rytmi :D !

      Poista
  5. Mulla on kohta 3-v tyttö Eve ja 1v2kk Luka, joiden kanssa olen saanut olla kotona koko ajan. Huomaan joskus, väsyneenä varsinkin, valittavani miehelleni, kuinka mä olen töissä 24/7, vessatauot ja kahvitauot on harvinaista herkkua jne. ärsyttävää valitusta, kun taas mieheni saa lomailla töissä ja nauttia omasta ajastaan. Mutta kun järjellä ajattelee, niin onhan tää kotona oleminen ihanaa, saa seurata lasten kasvamista, ilot ja kiukut js surut... päivääkään en vaihtaisi, ja omaa harvinaista aikaa kyllä arvostan ja nautin sata lasissa!

    Tuosta yhden lapsen äideistä tuli mieleen, kuinka musta on aina ollut niin rasittavaa kuunnella yhden lapsen äitejä, jotka juurikin valittavat "työstään". Mä kyllä muistan vieläkin, miten helppoa oli olla vain Even kanssa, joka tosin söi ja nukkui hyvin. Koliikkivauvasta ei onneksi ole kokemusta, vaikka raskasta olikin, kun Luka söi kaksi ensimmäistä kuukautta 1-2h välein kellon ympäri. Sitten saattoi jaksaa nukkua jopa 3-4h syömättä :D

    Onko muuten niin, että Itävallassa ei ole päiväkoteja alle 3-vuotiaille? Jos äiti haluaa töihin, niin kotiin on palkattava lastenhoitaja tms.? Me ollaan mieheni kanssa haaveiltu vuosia muutosta Itävaltaan, mutta kun toiveissa oli lapsia, niin ei sitä uskaltanut ottaa ja lähteä, varsinkin kun tietää neuvoloiden ym. eron Suomen ja Itävallan välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olinkin jo ihan unohtanut sen newborn-ajan kun beibi syö kokoajan! Muistan kun yöllä herätyksen tullessa katsoin kelloa ja tuli sellainen oikeesti VAU, sehän nukkui KOLME tuntia, kun ne ekat pari kuukautta meilläkin oli tosiaan sitä kahden tunnin välein syömistä. :D Mut siihen tottui jotenkin kun ajatteli että ei tätä ikuisesti kestä. :)

      Päiväkotiasiat vaihtelee osavaltioittain joten en osaa varmaksi sanoa, mutta ainakin meillä Tirolissa yli 3-vuotiaille se on maksuton, jonka takia toinen vanhemmista yleensä mielellään pysyy kotona siihen saakka. Jos päiväkotiin ei päästetä, niin sitä nuoremmille on kyllä sellaisia "leikkiryhmiä", verrattavissa ehkä perhepäivähoitajiin, muutama tunti päivässä muutama päivä viikossa, jonne voi varata paikan.

      Tänne vaan! Suomen terveydenhuoltoa 20 vuotta käyttäneenä voin kyllä kehua Itävallan vastaavaa hurjasti enemmän, vaikka mäkin sitä neuvolan puuttumista alkuun vierastin! Kunnes sitten tajusin että onhan varsinkin Lucaksen kohdalla se oikea, pätevä, erikoistunut lastenlääkäri parempi vaihtoehto kun joku neuvolan hoitsu. :D Jos asiat ei ole kunnossa, niin kyllä se lääkäri kutsuu sitten luokseen ravaamaan samanlailla kuin Suomen neuvolassa. :)

      Poista