lauantai 20. heinäkuuta 2013

Mahlzeit!

Mitä ihmettä syö itävaltalais-suomalainen kasvissyöjäperhe, ihmetteli joku joskus. Tai no, mähän en mikään kasvissyöjä ole, mutta syön lihaa ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin, joten on ehkä vähän turha kehua itseään kunnon lihansyöjäksikään. Jos ostan lihaa, sen on oltava luomua, koska ainakaan täällä hintaero tavallisen lihan kanssa ei ole kovin suuri.

Suomessa käydessämme en muistanut katsella ja vertailla kaupassa luomutuotteita, minkälaisia hintoja siellä on? Mitä maksaa esimerkiksi kilo banaaneja? Me ei todellakaan olla mitään luomuhippihörhöilijöitä jos joku niin kuvittelee (tuli mieleen Erilaiset äidit... joillain menee vähän yli :D), mutta ainakin täällä lähes joka tuotteen saa luomuna, usein jopa melkein samaan hintaan kuin tavallisen, joten miksi ei?


Lucas on syönyt pienen ikänsä pelkästään luomuruokaa, johtuen paitsi Stefanin toiveesta, myös kamalasta dokumentista jonka kerran näin. Siinä pieni vauva kärsi järkyttävästä ihottumasta ja lääkärit yritti pitkään tutkia mistä se johtuu, kunnes syyksi paljastui äidinmaito! Äidin syömissä ei-ekologisesti valmistetuissa ruuissa, vihanneksissa ja hedelmissä, oli viljelyvaiheessa aineksiin suihkutettuja myrkkyjä (esimerkiksi torjunta-aineita) joille vauvaparka oli allerginen. Tämän vuoksi mäkin söin imetysaikana pelkästään luomua. Joojoo, harvinaista on, mutta ei mahdotonta!

Stefan on siis kasvissyöjä täysin eettisistä syistä, ja kun kerroin sille että ainakin Suomessa on paljon ihmisiä jotka sanovat että ovat kasvissyöjiä, koska eivät syö "punaista lihaa", oli se ihan ihmeissään - mitä eroa on esimerkiksi lehmällä ja kanalla, eläimiä ne ovat molemmat. Se ei ole koskaan yrittänyt mitenkään käännyttää mua kasvissyöjäksi, mutta on silti saanut mun tiukasti suljettuja silmiä vähän auki.


Meillä pääkokkina toimii siis Stefan, sillä kun on vaan paljon enemmän mielikuvitusta ruoan suhteen ja lisäksi tietysti paljon paremmin kokemusta kasvisruuista. Toki mäkin oon yrittänyt soveltaa mun Suomen lemppariruokia kasvisversioiksi, mutta kaikki ei vielä ihan onnistu! Kinkkukiusaukseen (ehdoton lemppari punajuurisalaatin kanssa) pitäisi keksiä joku lihankorvike joka maistuisi kinkulta, koska siihen ei sovi mikään muu! Veget hei, vinkkejä? Makaronilaatikko sen sijaan on normaalin makuista, tosi hyvää, joko tofun tai soijarouheen kanssa (kunhan ne maustaa kunnolla, maustamaton tofuhan ei maistu yhtään millekään).

Lisäksi mun suosikkeihin kuuluu nachopaistos, siitäkin tulee huippuhyvää tofulla tai sitten soijakebabilla. Se on myös superhelppo eikä vaadi juuri aikaa tai aineksia. Soijarouheen kanssa tein just elämäni ensimmäistä kertaa lihapullia (tai siis soijapullia mut enivei) joista tuli älyttömän hyviä! Soijarouhe kun on ihan kuin jauhelihaa, sekä koostumukseltaan että maultaan (eihän maustamaton jauhelihakaan maistu miltään).


Jos jääkaappi alkaa olemaan tyhjä, saatan tehdä pizzaa tai pizzataskuja. Taskut syödään dipin kanssa, rakastan dippejä yli kaiken mutta koska en oikein osaa syödä sipsejä niin teen mielelläni ruokaa mitä voi dipata! Ihan tavistaikina ja päälle vihanneksia ja papuja ja juustoja ja mitä ikinä kaapeista löytyykään. Yleensä meillä on jääkaapissa aina tofua ja fetaa, niiden lisäksi sipuli on ehdoton mitä pizzassa täytyy olla.

Meidän kaapista löytyy myös aina pastaa sekä valmiita tomaattikastikkeita. Niihin sitten heitetään sekaan aina sipulia ja yrttejä, tuoretta kesäkurpitsaa, fetaa tai pakastevihanneksia. Se on sellainen helppo ja nopea ruoka, jota syödään aika usein. Toinen helppo, usein syöty on paikallinen omeletti. Tosi paksu lettutaikina paistetaan pannulla, päälle mooonta viipaletta juustoa ja sipulia, jos löytyy sieniä niin Stefan heittää myös niitä omaansa (ne ei oikein ole mun juttu). Chiliketsupin kanssa huippuherkkua! Lisäksi tietysti perunoita on aina kotona, niistä tykkään eniten paistettuna vihannesten ja itse tehtyjen kasvispihvien (ja dipin!) kanssa.


Ensimmäistä kertaa kun tapasin erään paikallisen herkun olin melko kauhuissani enkä pariin vuoteen uskaltanutkaan maistaa sitä, kunhan iloisesti niitä tein ja syötin asiakkaille. Kyseessä on tietysti knödelit! Nykyään tykkään Stefanin tekemistä knödeleistä tosi paljon, mutta en tiedä tilaisinko ravintolassa niitä, massatuotannolla tehdyt kun maistuu aina erilaiselta kuin kotona tehty. Kerran olen syönyt niitä ravintolassakin, kun oltiin viettämässä bestecklos-iltaa (kolmen ruokalajin menu syödään sormin ilman ruokailuvälineitä) ja pääruokaan kuului semmelknödel. Aika tylsän makuinen mutta se oli helppo syödä käsin!

Stefanin tekemät kaspressknödelit, jotenkin suomennettuna "painetut juustoknöödelit" on ihan jumalaisen hyviä (ja en ehkä edes halua tietää kuinka lihottavia, niissä on joku tuhat kiloa juustoja)! Eniten tykkään niistä puna- tai hapankaalin kanssa, mutta maistuu ne myös keiton kanssa. Toinen lemppari on pinaattiknödelit jota herkutellaan aina gorgonzolakastikkeen kanssa. Stefan tekee aina kerralla jättimäisen satsin knödeleitä, niin että niistä riittää syötävää 5-6 kerraksi, pakkasessa kun eivät mene miksikään.


Yks herkullinen suosikki jota silloin tällöin ostetaan on valmisfondue (johon tungetaan lisäksi vielä aina aika määrä valkosipulia joukkoon) ja kyytipojaks tuoretta patonkia, omnom! Lisäksi me syödään paljon riisiä ja vihanneksia, yleensä hapanimeläkastikkeen kanssa. Pakkasessa meillä on aina hirveesti vihannessekoituksia, lisäksi ostetaan paljon tuoreita vihanneksia, esimerkiksi tortillojen kanssa tuoreet on tietysti ehdoton. Halloumijuusto on myös nannaa ja sopii melkein mihin vain! Aika paljon kaikkea muutakin meillä tietysti syödään, mutta tässä edes jotakin yksinkertaisia ruokia ihmettelijöille.

Meidän perhe syö siis ihan normaalia ruokaa, liha on helppo maullisesti korvata tofulla ja erilaisilla soijavalmisteilla, ravintoaineet pavuilla, linsseillä sun muilla (en ole jaksanut perehtyä tähän asiaan edelleenkään kovin paljoa, Stefan tietää paremmin). En usko että ikinä lopetan lihansyöntiä kokonaan ja odotankin kovasti sitä että Lucas kohta alkaa syödä meidän kanssa samaa ruokaa, silloin teen ehkä useammin lihaa kun on kaksi syöjää. Kalaahan pitäisi syödä kerran viikossa, mutta sama pätee myös muuhun lihaan, ihminen saa kyllä muustakin ruuasta tarvitsemansa eikä lihaa ole pakko ahtaa napaan seitsemänä päivänä viikossa.

Onko joku maistanut tirolilaisia/itävaltalaisia herkkuja? Mitä teillä syödään, syödäänko lihansyöjäperheissä usein vegeruokia?

12 kommenttia:

  1. Semmelknödel on mun ehdoton inhokkiruoka! Poikaystävän äiti jopa kokkaa mulle oman lisukkeen, jos heidän luona ruokaillessa joskus sattuu oleen semmelknödeliä tarjolla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpas hyvä palvelu :D ! Musta se on vaan tosi tylsä ja jotenkin koostumukseltaankin kyllä vähän ällölöllö. Mut ei yhtään niin ällö kun esimerkiks leberknödel. :D

      Poista
  2. Olipa ihana, informatiivinen, piristävä postaus :) nam, mitä ruokia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että informoi :D ! Miten piristävä, olitko nälkäinen yöllä vai haha :D

      Poista
  3. Mäkin olen sitä mieltä, että soijarouhe korvaa jauhelihan ihan täysin, mutta tuo sun veljesi ei ihan ole vakuuttunut... Kymmenen vuoden aikana ollaan ehkä kolme kertaa syöty soijarouhetta, ja aina sillä on sama inhon ilme kasvoilla :D

    Myydäänkö Itävallassa sitä Quornia? Varsinkin ne niiden pihvit ym. menee grillatessa ihan täydessä. Mä aikoinani Walesissa olin ihan varma, et mua yritetään huijata, kun BBQ-pihvi ei muka ollut lihaa, vaikka maistui siltä. Eikä mennyt kuin kymmenen vuotta, niin johan ne tuli Suomeenkin myyntiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, se nyt on vähän semmonen, Stefanin veli on samanlainen. :D Vaikka mäkin oon ihan true lihansyöjä niin paras lasagne mitä olen eläessäni syönyt oli kyllä soijarouheesta! Siitä ei oikeasti edes olis huomannut ettei syö lihaa, jos ei olis tiennyt.

      Piti ihan googlettaa toi quorn - täällä ollaan yhtä jäljessä kun sielläkin, se on viime vuonna ilmestynyt Saksan markkinoille. Eli ehkä jostain vegekaupasta sais täälläkin, mut ei kyllä taviskaupassa ole pistänyt silmään. :D Sieniperäinen kuulostaa epäilyttävältä... Sparilla on täällä oma Veggie-tuotesarja josta löytyy kyllä vaikka ja mitä http://www.spar.at/de_AT/index/spar-marken/SPAR_Veggie/Produkte.html, nuokin maistuu ihan lihalle :o !

      Poista
  4. Siis noi virheet pallot, mitä ne on näyttää kamalilta... epäilyttää hieman. . Ikävä <3 Pus Pus ! -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinaattiknödeleitä omnomnom ! Lupaan että ens kerralla tänne tullessas saat niitä ;) Pus ♥ !

      Poista
  5. a. Vihaan pinaattia b. Toi nimi knödel kuulostaa todella oudolta ja c. en usko et uskallan laittaa tollasta pallukkaa suuhuni :/ tuitui ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyön vetoa että ne maistuu paremmalle kun sun tänhetkiset pöperös :D !

      Poista
  6. Kokeile korvata kinkku seitan-kinkulla! Outo nimi, mutta koostumus on kinkuntapainen ja makukin mielestäni, en tosin ole enää ihan varma miltä kinkku maistuu kun siitä on jo niin kauan kun oon viimeks syönyt lihaa. Se tehdään käsittääkseni vehnägluteenista, ja toimii myös leikkele-tyyppisesti leivänpäällä.

    Ja ps. en ees tiedä miten eksyin sun blogiin mutta lukijaksi jään. (Ylipäätään en tajua miksi mun lukulista täyttyy vauvablogeista kun vauvanhankinta ei oo mulle missään mielessä ajankohtaista vielä...) Vaikutat hurjan hyvältä tyypiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitania mä käytän vähän niinkuin possua, katson reseptit siis possulle jos teen jotain siitä. :D Mutta oon nyt löytänyt kinkkukiusauksen kinkun sijaisen, lihaton leivänpäälliskinkku! Maistuu IHAN just sille oikealle kinkulle ja mun kinkkukiusaus on taas ihan parasta ikinä. :D

      Haha, teitä vauvablogien vauvattomia lukijoita on siis enemmänkin! :D Mutta olipas kivasti sanottu, tervetuloa seurailemaan, sekä vauvatonta että vauvallista eloa :) !

      Poista